Tom hekotti puolet matkasta ja nukkui toisen puolen… Jules sen sijaan kinusi tekemistä, halusi pois vöistä ja vaikka juoksemaan tienpenkereelle – kunhan oltaisiin pysähdytty.
Tässä ikuistettuna pikkumiehen matkaeleganssia ; Oililta saatu Suomi-pipo komeasti päässä ja rakas Sophie-kirahvi tiukasti mukana menossa.
Nonni, sinne meni joululoma…
Lisäjuttuja odotellessa tässä jo kuva kärsimättömille, Jules ja Jean meidän tapaninpäivän mersuajelulta Ile de Ré -saarella. Aurinko paistoi niin että uskaltauduimme juomaan kaakaot terassilla !
Joulutarinoita pikapuoliin heti kun saan kuvat.
Lahjoja tuli niin paljon että nippa nappa mahdutaan Twingoon paluumatkalla. Kohta pitää kai ostaa kattoteline ja/tai peräkärry, tai peräti vaihtaa autoa…
Jules sai joulupukilta ison autotallin ja Lego-farmin sekä Lego-paloauton, sammakko-kylpyammekorkin, pikkuautoja, muutaman kirjan ja ties vaikka mitä vielä. Tom repi innoissaan lahjapapereita ja niistä ilmestyi virikeleluja joilla isommat leikkivät innolla… ja pienen vinkeän yövalon poikien yhteiseen huoneeseen, ja kaikkea muuta kivaa.
Jean löysi paketeista valitsemansa nahkatakin ja yllätyksenä silkkisen kaulahuivin, joka taiottiin viime tipassa Samaritainen hyllyjen perukoilta. Itse sain ihanan ison (toivomani) uunivuoan, metallisia keittiökapistuksia (purkkeja, vaa’an…) sekä pikkuruisen mageen mp3-soittimen.
Serkuilla on jostain syystä tapana mennä piiloon makuuhuoneeseen siksi aikaa kun pukki käy, koska pukki ei halua nähdä lapsia. Outo juttu, kyllä suomalainen pukki on lapsiystävällisempi !
Mamie on rohkea ja hyppyyttää molempia polvillaan :
Onpa hyisen kylmää ! Pihallamme oli puolisen senttiä lunta kun tulin kotiin eilen illalla, ja puinen terassi oli pääkalloliukas.
Viimeinen työpäivä on karmean kiireinen, mutta on pakko kommentoida eilistä La Samaritaine -keikkaamme :
Tiia ja Edith ottivat varaslähdön lipittämällä tavaratalon baarissa konseptilimuja, mutta kirin heidät kiinni kippaamalla oman joulunmakuisen kuplivani alta aikayksikön. (Hei, minähän olen sitten limukala ?!?!)
Ehdimme tekemään myös tuhoja parissa eri kerroksessa ennen sulkemisaikaa. Löysin mm. pitkään himoitsemani saapikkaat : ruskeat krokokuvioiset ja kapeakorkoiset unelmat (Lundi Bleu -merkkiset), jotka ovat täydellisen epäkäytännölliset, liukkaat ja takuuvarmasti kylmätkin. Siis lyhyesti, ilman niitä en voisi elää ! Jo koekävely tavaratalon käytävällä oli käydä kohtalokkaaksi – nämä oli pakko saada… =D
Sitten suuntasimme tavaratalon näköalaravintolaan, jossa pälätimme niin innokkaasti että unohdimme melkein juoda aperot. Tarjoilija pörräsi pöydän ympärillä odottaen, että joku meistä saisi lasin loppuun ja maistaisi beaujolais-pullosta, hyväksymmekö sen ruuan kyyditsijäksi.
Ateria jatkui kovan juttelun merkeissä ; pysähdyimme sentään pohtimaan mikä outo mutta silti hyvin tuttu sivumaku oli alkuruuan ohessa tulleessa gaspacho-tyylisessä lisukkeessa, ja Edithin puhuttua raparperista älysin että se oli mansikkaa ! Täysin odottamaton makuelämys – mutten taida kopioida kotona.
Nautimme ikkunapöydän näköalasta Seinelle ja Pont Neuf -sillalle. Iltavalaistuksen kruunasivat joka toinen minuutti ohi lipuvat jokilaivat, ja ilta hujahti aivan liian nopeasti. Mutta uusimme tapaamisen lounaan merkeissä heti kun tammikuun alennusmyynnit alkavat, joten lisähupia ja muovikorttituhoja on tiedossa piakkoin.
Nyt yritän saada pulkkaan kaikkia kiireellisiä työjuttuja ; lounastunnilla livahdan kampaajalle ja kuudelta lähtee juna Montparnassen asemalta. Saavun La Rochelleen yhdeksältä, juuri ajoissa illalliselle. Odotan jo innolla anopin kokkaamaa herkkuateriaa – ja ennen kaikkea perheen miesten näkemistä !
Lokikirja lähtee myös joululomalle 28.12. asti ; lumenkimalteista joulutunnelmaa, kuusentuoksua ja ihanaa joulua kaikille.
JOYEUX NOEL & ILOISTA JOULUA !!!
Iloista Joulua ja piparintuoksua !!!
Pojat (iso ja pienet) huristelevat parhaillaan kohti La Rochellea, ja minä suunnittelen hiki hatussa ohjelmaa itselleni kahdeksi vapaaillaksi.
Tiistaina menemme Edithin ja Tiian kanssa kaupungille pika-shoppaamaan ja illalliselle, ja tänä iltana on tarkoitus pomppia tavarataloihin ja katsoa löydänkö vihdoin oikeanlaisen valokuva-albumin Tomille, ja viime tipan lahjan tai pari.
Jean ja pojat lähtevät joululomalle jo maanantaina heti aamusta, ja minä jälkijunassa keskiviikkona töitten jälkeen.
Jules puhuu kovasti Eva-serkusta joka tulee myös La Rochelleen, ja joulupukki on jo hyvin tuttu käsite. Viikonloppuna oltiin Belle Epine -ostarilla ja nähtiin elävä joulupukki ; se vilkutti meille ja Jules vilkutti innoissaan takasin !
Lahjoja ei vielä tarvi sen kummemmin piilotella, mutta yksi on silti kateissa. Epäilen kyllä että se johtuu omasta hajamielisyydestäni pikemminkin kuin Julesin uteliaisuudesta… 22.12. lähtien lokikirjakin on lomalla, mutta uusia päivityksiä on tiedossa vielä ensi viikolla ja sitten taas tiistaista 28.12. lähtien, heti kun pääsen koneen äärelle.
Iloista joulua kaikille ! <:o)
Edith järjesti jo perinteiseksi tulleet joulukekkerit kotonaan, ja saimme syödä suussasulavia herkkuja iloisessa pöytäseurassa. Kinkut, sienisalaatit, pororullat ja muut menivät makoisiin suihin lasten leikkiessä keskenään.
Kaksoset Emil ja Oskar sekä Tom peuhasivat kilvan puuhamatolla, ja isommat leikkivät omia leikkejään.
Lounaspippaloitten kohokohta oli Ranskan kummien virkaanastuminen, kastetodistusten ja kummipoikien potrettien jakamisen merkeissä. Oskar ja Emil saivat veturin ja auton muotoiset hopeiset säästölippaat tapahtuman kunniaksi, ja salamat vain räiskyivät kun meidät ikuistettiin.
Aleksi oli lahjoitti anteliaasti vanhoja lelujaan Kialle ja Julesille, ja jälkimmäinen oli pakahtua onnesta kun sai ison keltaisen kauhatraktorin.
Paluumatkalla autossa Jules nukkui kapistus sylissään, ja illalla oli hurja tahtojen taistelu ettei lelu päätynyt ihan sänkyyn asti vaan jäi lattialle…
Jules hallitsee jo pottailut aika hyvin ; normaaleissa kotioloissa muistaa melkein joka kerta kiljaista että potta äkkiä, ja päikkäreillä ja öisinkin vaippa on kuiva. Kamala homma selittää miksi vielä laitetaan vaippa yöksi…
Tom puolestaan hyssyttää nelinkontin ahkerasti, ottaa vauhtia kuin mäkihyppääjä ja sitten laskeutua tössähtää nenälleen. Tämä on toistaiseksi ainoa hyväksi havaittu keino päästä eteenpäin.
Takapakki sujuu edelleen hienosti ; joka toinen minuutti pitää päästää poika pälkähästä nojatuolin tms esteen alta – pää vain pistää esiin ja kova protestointi kuuluu kun matka pysähtyi.
David ja Kevin olivat meillä tänä viikonloppuna vierailulla Lontoosta. Jules oli haltioissaan uusista ystävistään ja seurasi niitä joka paikkaan. Monoprix’ssä ruokaostoksillakin se halusi välttämättä seurata "ystäviään" eikä meitä…
Pojat saivat uuden liikanimen jugurttikala : Kevin juo aina viinilasinsa loppuun ennen muita ja sitä sanotaan leikillään viinikalaksi (wine fish). Sama sanonta pätee mihin vain, mm olutkala, maitokala… ja Jules ja Tom saivat nimikkeen jugurttikala koska syövät ko maitotuotetta niin paljon kuin vain annettaisiin.
Kävimme koko poppoo sunnuntaiostoksilla Belle Epine -ostoskeskuksessa ; Kevin, pojat ja minä Twingolla ja Jean Davidin kanssa sivuvaunulla. Alla kuva Wallace & Gromit -kohtauksesta sivuvaunuineen !
Maurelita.com 2.0 