Tämä kuullostaa auttamattoman tutulta, tiedän – otsikko on jo käytetty mutta kun on juuri tuollainen yö taas…
Miehet hyppivät jo kaikki kolme nukkumaan, ja minä mutustelen salmiakkeja ja kuuntelen tuulen tuiverrusta nurkissa. Kuunsirppikin kurkistelee tuolta pilvipeitteen raosta – täydellinen dekkariyö.
Huu… ei edes pelota ! (Eihän, Jules ?!)
Koska Ranskassa ei ole neuvolakortteja (sen enempää kuin neuvoloitakaan), päätin « ikuistaa » poikien tekniset tiedot nettiin eli kuka oppi mitä milloin.
Tässä ensimmäinen versio virtuaalisesta neuvolakortista, jota täydennetään heti kun uusia taitoja kertyy. Muutama unohdus on jo havaittavissa ; ihmettelen miten olenkaan voinut jo unohtaa koska Tom oppi kääntymään selälleen, tai jättää merkitsemättä milloin Jules löysi peukalonsa ?! Juuri moisten « unohdusten » varalta säilytän lähes kaikki sähköpostiviestit ; sukeltelen parhaillaan arkistoihini etsimään mainintaa yllämainituista tapahtumista. Edes jotain hyötyä tästä jättimäisestä postilootasta !
Mutta tässä siis se neuvolakortti :
Vaarin ohitusleikkaus on tänään, jännäämme hurjasti miten menee ja pidämme peukkuja ja varpaita pystyssä.
Jules piirsi hienon kortin joka lähti postissa tänä aamuna, ja jutellaan kovasti sairaalasta ym. Eilen kyyditettiinkin urakalla Lego-ukkoja ambulanssilla sairaalaan, ja sitten lääkärilaukku oli kovassa käytössä – kuunneltiin pikkuveljen keuhkot (« yski, Tom! ») ja kurkittiin korviinkin. Kurkkuun ei saatu katsoa, potilas pisti hanttiin ja konttasi kovalla touhulla pois vastaanotolta…
Huomenna toivottavasti hyviä uutisia.
Parane pian Vaari !!!!!!!!!!!!
*parantavia taikasäteitä*
Perjantai 4.2. pikainen tiedote : potilaalla kaikki hyvin, toipuminen vaikuttaa lupaavalta ! Lisää ensi viikon alulla.
Maanantai 7.2. uutissähke : vaari toipuu ennätysvauhtia, pääsee näillä näkymillä kotiin jo ensi maanantaina. Parantavat taikasäteet tehosivat.
Antton on Julesin toinen nimi ; melkein kuin Antti-eno.
Bébé eli vauva on perheen lellikki ; siitä syystä Juleskin tykkää välillä heittäytyä vauvaksi ; imee peukkua, kiipeää turvakaukaloon ja kinuaa syliin.
Coucou Tom ; Jules hokee koko ajan kukkuu Tom ja pomppaa milloin minkäkin takaa kuin vieteriukko, ja Tom kihertää naurusta.
Doing eli vieterilelu joka roikkuu katosta. Kummallakin on omansa ; Julesilla hoitopöydän päällä lehmä ja Tomilla kylppärissä leppäkerttu. Näimme kapistuksen ensi kerran Päivin luona, ja pitkän metsästyksen jälkeen löysimme meille samat La Rochellesta.
Emil on äidin kummipoika ja isoveljen (ex-?)heilan pikkuveli ; sillä on kaksoisveli Oskar ja niitten kanssa on mageeta telmiä !
Fiuuuuuuuu… Tom nousee seisomaan kaikkia vastaantulevia esteitä vasten ja liukastelee lattialla kun tossut jää kyydistä pois, jalat venyvät ihan huomaamatta täysspagaattiinkin.
Goe goe goe ; Jules osaa matkia hienosti pikkuveljen puhumisia. Talossa kun on tapana, että jokaisella on oma kielensä…
Hanna on Antin tyttökaveri, joka toi Julesille Milanon matkalta pikkuruisen Nalle Puhin, ja nyt se on kunniapaikalla joulukuusessa. Tom ihastelee sitä niska kenossa aina kun saa hivutettua itsensä kuuselle asti. (Öhöm, kuusi on kyllä jo pilkottu takkapuiksi mutta säästetään tämä juttu ensi joulua silmällä pitäen.)
Isoveli Jules on hurjan taitava ; se osaa syödä itse, pottailee, ajaa pyörällä joulukuusen ja baarin ympäri yli 30km tuntivauhdilla, rakentaa legoista autoja ja lentokoneita. Vaikuttavaa.
Jean on isin nimi ; jostain kumman syystä sen nimi ei olekkaan Isi ; mikä logiikka tässä muka pelaa ?!
Kirahvi Sophie on Tomin rakkaimpia puruleluja. Perinteinen ranskalainen vuosikymmeniä suosiossa ollut vimpain, josta saa lähtemään hauskoja vinkauksia.
Liukumäki tai oikeastaan Julesin autotallin ramppi on hieno juttu ; sitä myöten saa hinauduttua seisomaan kätevästi. Vimmattu parketti vaan luistaa, kun tossut taas jäi jonnekin.
Mirlande on poikien haitilainen hoitotäti, joka laulaa ja rallattaa päivät pitkät. Pakollisiin kuvioihin kuuluu ulkoilu ja isoveljen liukumäkihurjastelut.
Nunu eli hoitotäti (nounou ranskaksi) ; ks edellä.
Onkiminen : Jules yrittää neuvoa pikkuveljelle miten haarukalla ongitaan mielikuvituskaloja ruokapöydän raoista. Nerokasta pitää tiikkistä puutarhapöytää sisällä – korjasimme asian Unikko-vahaliinalla, koska pöydän alla alkoi olla muutakin kuin mielikuvitusjuttuja !
Pia taas on äidin nimi. Vähemmästäkin menee sekaisin…
Q on aivan tarpeeton kirjain suomeksi, mutta ranskikset viljelevät sitä ahkerasti ; kaikki kysymyslauseet mm alkaa sillä. Ehkä Tom hokeekin quoi quoi quoi (mitä mitä mitä), eikä goe goe goe ?!
Riemastunut ilme on Tomin tavaramerkki ; kaikki on hauskaa, ihmeellistä, jännää… olisipa kiva olla taas lapsi ja haltioissaan kaikesta uudesta, ts. kaikesta – kun kaikki ON uutta.
Saku on Tomin toinen etunimi. Ranskalaiset luulevat aina että kyseessä on japanilainen nimi. Mokomaki porukka.
Tom, perheen kuopus – josta meinasi tulla Romeo, ja yhdessä vaiheessa Arsène (kuten herrasmiesvaras Arsène Lupin).
Uutuus – joka päivä jotain jännää uutta ! Ihanaa.
Vanhat jutut ovat tuttuja ja turvallisia, onneksi päivässä on rutiiniakin : ruoka-ajat, päiväunet, ulkoilu, kylpy…
Wiuuuh – molemmat pojat huristelevat Julesin pyörällä ympäri olohuonetta. Isoveli osaa ajaa tosi varovasti kun Tom on kyydissä, ja veljekset kirkuvat riemusta (ja vanhemmat kauhusta).
Xxx – enemmän suukkoja tänne !!!
Yää ! Pikkuveli yhtyy kuoroon solidaarisuudesta kun Juleskaan ei halua mennä nukkumaan.
Zzzzzzzz – Tom on kova nukkumaan, kun vain malttaa olla hyppimättä seisaaltaan nukkupussissa. Pinnasängyn laitoja myöten saa kätevästi hinauduttua ylös.
Å – teknisistä syistä boikotoimme ruotsalaisia aakkosia.
Ägägää…
Ööh – Julesin aakkosissa Ö oli jo öhöm.
[Otsikosta lyhyesti : meillä tuo piipero-sana on niin suosittu, että ehdotin sitä jopa Pariisin suomalaisvauvakerhon nimeksi !]
Hurja meno olohuoneessa : veljekset istuu Julesin pyörän päälle sulassa sovussa, ja sitten vaan kierretään rallia keittiön kautta, jääkaapin takaa, leikkikehän ohi…
Tähän mennessä hurjastelut ovat sujuneet hienosti ; Jules hiljentää vauhdin suht inhimilliseksi kun Tom on kyydissä, ja molemmat kirkuvat riemusta tiukoissa kurveissa ja kun pyörä lähtee sivuliitoon.
Katselemme kauhunsekaisin tuntein ylinopeusajelua ja samalla naurattaa ihan kamalasti, kun pojilla on niin hauskaa.
Ja kuka vielä väittää, että tytöt muka oppivat kävelemään ennen poikia ?!
Ei pätenyt Julesiin, joka oppi kävelemään 11kk vanhana ja samanikäinen serkkutyttö monta kuukautta myöhemmin.
Ja Tom varmaan kohta vahvistaa uskomuksen, että pojat kävelee aikaisemmin : nousi istumaan jo 7kk vanhana, nousi seisomaan tukea vastaan 7,5- kuukautisena ja ei paljoa puutu että lähtee jo itse huitelemaan ilman tukea.
Nyt mittarissa 8kk, 8kg, 8 hammasta… ja vinkeä töyhtötukka !
=D
Juhlimme miehen synttäreitä kuten maanantai-synttäreitä yleensä voi juhlia ; paistia kastikkeineen ja jälkiruuaksi pienet omenatortut jokaiselle.
Jules sai puhaltaa synttärisankarin kynttilät ainakin 20 kertaa. Tuli harjoiteltua omia 3v-juhlia silmällä pitäen !
Tom ei osaa ihan vielä taputtaa mutta yritys hyvä kymmenen : takoi pöytää innoissaan ja osallistui kovasti juhlatunnelmaan lirkuttamalla omia juttujaan ja hihkumalla riemastuneesti aina kun kynttilä syttyi/sammui eli noin 40 kertaa…
Eihän se siis ole autotalli vaan pikemminkin autohalli, minkä Jules sai joulupukilta…
Kuten aakkosissa mainittiinkin, Tom on havainnut rampin mainioksi tueksi ja hivuttautuu enemmän tai vähemmän pystyyn asentoon sitä pitkin – ja Jules osoittautuu hyvin kärsivälliseksi pikkuveljen valloitusyrityksiä kohtaan. Joskus kyllä menee vähän överiksi, mutta erotuomareita riittää aina viheltämään pelin poikki.
Tulipa pitkä tauko ! Yritän kipin kapin paikata jälkikäteen aukkoja…
Onneksi päivämäärät voi "väärentää" ja julkaista juttuja minkä tahansa päivän kohdalla.
"Hahaa, paljastui sekin jippo", kuuluu katsomosta ?!
Sylikaupalla kuplivia terveisiä ja onnellista uutta vuotta Pariisin sumusta !!!
Maurelita.com 2.0 