Maurelita.com 2.0

Il y a des nuits où on se dit qu’on aurait mieux fait de dormir.

La fermeture soudaine de Typepad m’a prise de court. Un préavis ultra-court, sorti de nulle part sans crier gare, pas de solution de repli, juste un message laconique et une plateforme qui s’éteint. Et moi, avec mes vingt ans d’archives, mes lecteurs en perdition, mes petits souvenirs numériques… un peu larguée.

Alors j’ai commencé à comparer les plateformes, avec en tête l’idée de ne plus subir de fermeture – car je peux en parler : U-blog, Vox… et maintenant Typepad. Les temps ont changé et il y a plus de tutoriels et de guides, mais déménager sa vie digitale ça donne mal à la tête à 2h du matin. Donc va pour WordPress où j’ai déjà bloggué pour l’Ecole Finlandaise de Paris et autres bacs à sable.

J’ai même réfléchi à un nouveau nom de blog. Un vrai rebranding, puisque mon boulot l’a aussi fait. Mais impossible de me décider, pas le temps de maturer l’idée, j’hésite trop entre moult fausses bonnes trouvailles et jeux de mots finno-français alambiqués. Je les garde sous le coude, chut…

C’est juste pour dire que je suis encore là. Un peu en transit, un peu en galère, mais un furieux besoin d’en reprendre. Des notes éparses, des idées qui s’alignent doucement, envie de créer et de bidouiller. L’excitation de la page blanche, des branchements invisibles avec des acronymes barbares comme les DNS, TTL… rien n’est figé, tout est à l’état brut. J’adore.

* * *

On öitä, jolloin ajattelen, että minun olisi pitänyt vain nukkua.

Blogialustani Typepadin äkillinen sulkemisilmoitus yllätti minut täysin. Lomaltapaluu töksähti tylyyn sähköpostiin joka tuli aivan puun takaa, ja jäin kahdenkymmenen vuoden blogiarkistoni sekä jo joukolla kaikonneen lukijakuntani kanssa tyhjän päälle, aivan typertyneenä.

Traumat edellisistä pakkomuutoista (U-blog, Vox…) ovat vielä lähimuistissa, mutta nykyisin ohjeita ja oppaita löytyy sentään pilvin pimein – liiankin kanssa. Digitaalisen elämäni siirtäminen aiheuttaa silti päänsärkyä kahdelta yöllä. Toivottavasti tukevammaksi alustaksi valikoitui WordPress, jossa olen jo bloggannut Pariisin suomalais-koulun piikkiin sekä useammissakin sekalaisissa kokeiluissa.

Pohdin jopa uuden blogin nimeä. Oikeaa uudelleenbrändäystä, koska miksi ei – työpaikallakin uusittiin logot ja pelkistettiin yleisilmettä – oranssiin ! 🧡 En kuitenkaan osannut päättää, ei ollut aikaa kypsyttää ajatusta, epäröin liian monien tekonokkelien ja ontuvien sanaleikkien välillä, suomi-ranska-termien sekamelskassa. Ehkä joskus myöhemmin.

Halusin kuitenkin huhuilla olevani yhä täällä. Vähän muuttopuuhissa, hieman pallo hukassa, mutta uusi into bloggata sykkii pitkästä aikaa. Hajanaisia muistiinpanoja ja ajatuksenpoikasia leijuu ilmassa, vimmattu halu säätää ja soveltaa uutta alustaa. Tyhjän sivun jännitys, näkymättömät kikkailut kulisseissa pelottavien lyhenteiden DNS, TTL yms armoilla. Kaikki on vähän hujan hajan ja vinksin vonksin, mutta sehän tässä lopulta onkin ihanaa.