• J’ai trouvé où se cache le printemps : dans le placard ! Alors si l’on se met tou(te)s à acheter des tenues d’été, il va finir par sortir – non ?!uvissa yllä omat suosikkini, ihme kummaa etnisestä hyllystä, numerot kolme ja kymppi.

    Un tour d’horizon des nippes estivales pour remplir nos placards de soleil : RomantiqueRayuresEthniqueNoir et blanc et ci-dessous mes deux préférés – les n° 3 et 10 du rayon ethnique, évidemment :

    Löysin missä kevät piileskelee : vaatekaapissa ! Mars ulos sieltä ja sassiin.

    Tässä kesähepeneitä joilla houkutella se tulemaan kaapista, neljällä eri tyylillä : RomanttinenRaidallinenEtninenMustavalkoinen ja k

  • En Finlande, une tradition païenne veut que la fête de Pâques soit associée aux sorcières – pour je ne sais quelle raison. [Une enquête blogosphérique s’impose, un sujet passionnant à garder au chaud.]
    EDIT : Selon l’article Wikipedia en finnois (un article nécessitant corrections toutefois…) entre le vendredi saint et le dimanche de Pâques, Jesus étant "mort", la protection du dieu était au plus faible et les sorcières libres de rôder dans le monde. D’où la peur des sorcières et les feux de Pâques qu’on aurait allumés le samedi de Pâques. (Cette dernière tradition m’étant totalement inconnue). A creuser…

    Voici donc un avertissement de circonstance à toutes les forcenées du balai…

    Votre bloguinette s’en va pour un loooooooong WE à La Rochelle et souhaite à ses lecteurs JOYEUSES PAQUES et plein de chocolat !

    Mistä onkaan peräisin pääsiäisnoitakäsite ? Tietäisiköhän yöpöydälläni komeileva Kustaa Vilkunan Ajantieto asiasta…

    Tarkempaa selvitystä asiasta miettiessäni, yllä ajankohtainen varoitus kaikille luudalla ratsastaville !

    EDIT : Wikipedian (korjausta vaativan artikkelin) mukaan pitkänperjantain ja pääsiäissunnuntain välisenä aikana, Jeesuksen ollessa "pois elävien kirjoista" uskottiin Jumalan suojelevan vaikutuksen olevan pienimmillään ja noitien mellastavan maailmassa. Siksi juuri ko. lauantaina pelättiin noitia ja pahan karkoittamiseksi poltettiin mm. pääsiäiskokkoja.

    Blogittaja lähtee piiiiiiiiitkän viikonlopun viettoon La Rochelleen ja toivottaa lukijoilleen SUKLAAPUPUISTA PÄÄSIÄISTÄ !

  • Traduction française absente : pour info, il s’agit de lister les articles dont nous (lire : les Finlandais expatriés) remplissons nos valises lors d’un séjour au pays ! Vous reconnaîtrez les réglisses salées (salmiakki) notamment…

    Kafkakoski pisti pystyyn Ulkosuomalaismeemin Reppulin tuliaispostauksen innoittamana ja nakitti meidät kaikki kotimaantuomisten rohmuajat paljastamaan ostoslistamme.

    DIXIT : Tämä on tarkoitettu ulkosuomalaisille ja aiheena on Mitä suomalaisia tuotteita tuot ulkomaille mukanasi Suomesta, tai mitä pyydät ystäväsi tuomaan.

    Hämmästyttävää kyllä (?!) en olekaan niin omalaatuinen kuin kuvittelin, vaan minunkin listani muistuttaa erehdyttävästi muiden toiveita. Kas tässä, ja omat outouteni joita ei muitten listoilla kummittele erottuvat joukosta oransseina :

    1) Kirjoja, ja tarkemmin kotimaisia pokkareita / dekkareita täydentämään metrolukemisiani.

    2) Salmiakkia, salmiakkia ja salmiakkia ; pusseissaa ja askeissa tai jopa irtona (hyvä tekosyy syödä ne heti). Kärkisijoilla Pantterit, Superit, salmiakkinoitapillit, Bis Bis -salmiakkilaku (pusseissa), Turkkarit cocktail-tarkoituksiin, Apteekin salmiakkia… Keskivertosaaliini n 2kg per reissu.

    3) Suomalaisia lehtiä : Image, Deko, Trendi, KK, Anna ja mitä tahansa uutta lehtihyllystä löytyykin.

    Lisärohmuamisina niin paljon kuin jaksan kantaa :

    – sinappikurkkusalaattia (Felix) !
    – savuporoa
    – lohta (loimu-, graavi-, savu-…) ja muita kaloja
    – Marimekon vahaliina (entinen ehtii aina tulla täyteen tussigrafitteja ja muuta vandalisoimista)
    – Aarikan pikkusälää : jääkaappimagneetteja, avaimenperiä, jne – mieluiten hirviaiheisia (eksoottista !) tuliaisina
    lastenohjelmia, -filmejä ja -levyjä suomeksi pligaakäyttöön (Nalle Puh, Muumit, Titi-nalle…)

    Ja meemi kiertoon kaikille ulkosuomalaisille – ja miksei Suomessakin versiona mitä viet ulkosuomalaisille !

  • Baignés dans un univers bilingue malgré eux, les pligaa se sont trouvés dès leurs premières heures confrontés à une dualité linguistique.

    Retards dans l’apprentissage du français, perturbations psychologiques en tout genre… nombreux sont ceux qui pensent que tout ceci est bien trop compliqué. Contre vents et marées, je tiens bon et persiste dans mes efforts pour transmettre, non seulement ma langue mais toute une culture, une façon de penser – l’univers richissime d’un peuple unique qui est le mien.

    Quelques "faux amis" viennent semer la rigolade chez nous, par exemple kana (poulet) et canard, qui se prononcent d’une manière trop similaire pour permettre une distinction entre les volatiles…

    Nous avons également évité les expressions de bébé qui souvent existent dans les deux langues mais avec des significations différentes. "Pipi" signifie bobo pour les petits Finlandais, alors "popo" veut dire chaussures. De quoi perdre son latin !

                 *   *   *

    pligaatPligaat ovat tahtomattaan olleet pienestä pitäen kaksikielisessä miljöössä, jossa jokaiselle käsitteelle on kaksi ilmaisutapaa. Vähintäänkin.

    Hankaluuksia tuottavat "faux amis" eli ns. pettävät ystävät, kuten esimerkiksi kana ja canard (ankka) jotka ääntyvät melkein samalla ja ovatkin läheisiä otuksia.

    Vauvakielessä on sitäkin enemmän sudenkuoppia, ja usein sama sana tarkoittaa aivan eri asiaa : pipi (kipeä) sanotaan "bobo", kun taas Ranskan "pipi" tarkoittaa pisua, ja "popo" kakkaa… eli näitä meillä vältetään visusti !

  • Joyeux anniversaire Petit Prince : 60 ans ça se fête !

    Un compte éternel qui prend les enfants aux sérieux et prouve qu’il ne faut jamais rien prendre au premier dégré.

    Petite, ma grand-mère m’avait offert le disque où Gérard Philipe lisait le livre. Je ne comprenais rien au français mais connaissais l’histoire par coeur, et rien que le son de sa voix m’envoutait. Magnifique.

    [EDIT : un blog avec une superbe peinture sur verre du Petit Prince : Andra Design !]

    Hyvää syntymäpäivää Pikku Prinssi ; ikinuori satu täyttää 60 vuotta ja puhuttelee yhä kaikenikäisiä. Tarina ottaa lapsetkin tosissaan, ja näyttää kaikissa asioissa olevan monta ulottuvaisuutta.

    Lapsena minulla oli levy, jossa iki-ihana ranskalainen näyttelijä Gérard Philipe luki kirjan ; en ymmärtänyt ranskasta mitään, mutta olin täysin äänen lumoissa ja tunsin tarinan jo ennestään.

    Upea johdatus filosofiaan pienillekin !

    [EDIT : ranskalainen lasimaalausblogissa aiheesta : Andra Design !]

  • La blogosphère finlandaise se prépare à la semaine du bacon à la fin du mois ! Promis ô lecteurs francophones, je vous transmettrai quelques recettes en version française…

    pekoni.jpg

    Blogistanissa on luvassa pekoniviikko kuun lopussa – miam ! Olen jo luvannut kääntää jambalayani ranskaksi, ja luvassa on paljon herkkuja mm blogeissa Pastanjauhantaa, Polkkapossu ja Sorsanpaistaja !

  • Ségolène va-t-elle profiter de l’absence d’un candidat évident à gauche pour que la France suive l’exemple finlandais et élise une femme présidente, à l’instar de Tarja Halonen qui vient de se faire réélire ?!

    [EDIT ] Une curiosité commune relie les deux : Tarja qui vivait en concubinage depuis des années, s’est décidée à se marier pour faciliter le protocole lors des déplacement à l’étranger, alors que Ségolène a officialisé sa relation en se PACSant, pour un coup de pub pour ce contrat civil.

    Ensi vuoden vaaleihin on lämmitelty jo jonkin aikaa, kukin tahollaan ja enemmän tai vähemmän avoimesti. Sisäministeri Nicolas Sarkozy valtapuolueen johdossa omaa tehokkaimman vaalikoneen ; valtapuolue jonka nimi on aina ihmetyttänyt minua : UMP eli Union pour la Majorité Présidentielle – presidentin enemmistöjengi. Moista löytyy vain Ranskasta !

    Vasemmistosta ei tunnu löytyvän itsestään selvää ehdokasta, ja sosialistien pääsihteerin François Hollanden avovaimo (wikipedia kääntää englanniksi domestic partner…), entinen ministeri Ségolène Royal (kunikaallinen sosialisti !), aikoo käyttää tilaisuutta hyväkseen mustana hevosena.

    Ehkä Ranskallakin näin on tilaisuus saada naispresidentti ?! Nuori uusi naama, neljän lapsen äiti – haravoi varmaankin ääniä myös oikealta.

    Ségolène ärsyttää sekä omissa että vastapuolen riveissä ; viimeisin kommentti joka komeili lehdissä oli kansanedustajan tokaisema :

    "Elle plaît de loin, mais irrite de près." (Hänestä pitää kaukaa, mutta hän ärsyttää lähellä…)

    EditH : Tasapuolisuuden vuoksi tiedoksi että Pariisin pormestarinvaaleissa taas oikeisto (samainen UMP) asettaa ehdolle naisen : 17 arrondissementin pormestari Françoise de Panafieu on tomera rullaluisteleva ehdokas !

  • Après la fluidité exceptionnelle des transports ce matin, j’allais jubiler que la grève du jour s’avérait être un poisson d’avril, mais sur le chemin de retour ce soir ma ligne tenait ses promesses.

    Perturbée. Enfin des gens sur qui on peut compter.

    En tout, j’ai eu le temps d’écouter quatre Zebramix en entier – durée moyenne 30 minutes. Bel exploit.

    Olin paluumatkalla töistä jo hihkaisemassa tämänpäiväisen metrolakon olevan silkkaa aprillipilaa, koska aamulla metrot suhahtelivat jopa nopeammin kuin tavallisesti. Mutta kun saavuin vaihtoasemalle, oma linjani piti lupauksensa. Perturbée. Häiriöitynyt ? Jumitettu ?? Noh, lakkoileva lienee osuvin ilmaisu.

    Odotan. Olen jo lukenut ilmaislehden 20 Minutes jonka nimensä mukaisesti lukee parissakymmenessä minuutissa.

    Haa – kolinaa ja räminää ? Toiveikkaita katseita tunnelin suuntaan. Ääh, väärä hälytys – metro menee toiseen suuntaan.

    Odotan – tai pikemminkin odotamme, sillä en ole yksin. Laituri täyttyy ; jätän istumapaikkani ja hilaudun strategisiin asemiin läppärini, lehteni, ämppärini ja orastavan huonotuulisuuteni kanssa, lähemmäs kohtaa mihin yksi vaunun ovista pysähtyy.

    Lisää odotusta, töniskelyä. Joku sytyttää röökin ja tunnelma kiristyy entisestään. Vastapäiseen suuntaan on mennyt jo kolme metroa. Ilmoitustaulu näyttää yhä samaa riviä –:– saapuvista metroista. Ihmiset vilkuilevat paremman puutteessa olkani yli nähdäkseen mitä rustaan moisella innolla (no blogijuttua metrolakosta tietenkin – suomeksi !) ja luettuaan pätkän näyttävät kahta kummastuneemmilta. Mitä kieltä tuo muka on ? Säästyn kommenteilta koska korvissani keikkuu ämppärinapit ja lohdullinen Zebramix

    Metro tulee ! Töniskelyä, kyynärpääpeliä, ärtyisiä huudahduksia. Metro on täydempi kuin osaisi kuvitella ; matkustajien silmät ovat kuin kalatiskin asukeilla. Vaunusta jää pois ihmisiä, sisään änkee kahta enemmän väkeä.

    Ovet eivät mene kiinni. Äänimerkki voi uudestaan, joku utopisti tunkee vielä väkisin mukaan. Metro lähtee vihdoin vaivalloisesti nytkähtäen. Ilman minua.

    Odotusta. En halua katsoa kelloa. Vastapäiseen suuntaankaan ei mene enää metroja. Laiturilla puhaltaa hyinen viima, tekee mieli laittaa käsineet mutta niillä on paha kirjoittaa. Onneksi on tämä blogiraportti ajankuluna !

    Odotan. Ämppärissä pyörii jo toinen Zebramix mikä on huono enne – ne kestävät puolisen tuntia kipale. Ihmiset soittelevat ja tekstaroivat. Miten homma hoituikaan pari vuotta sitten kun maan alla ei ollut kenttää ?

    Vastapäiseen suuntaan tulee metro. Kun se jatkaa matkaansa, vastapäisellä laiturilla seisoo samat ihmiset kuin äskenkin. Etsi seitsemän virhettä kuvasta – kuka pääsi metroon ?

    Metro tulee. Edellistäkin täydempi. Paiskaan blogiraportin kynineen laukkuun, suljen silmät ja kolmannen Zebramixin siivittämänä pusken mukaan.

    Prologi : urhea blogittaja pääsi kotiin tasan 1h45 sisukkaan sinnittelyn jälkeen.

  • On m’a défié de citer les aliments que l’on trouve toujours dans mon frigo ; pas très glamour mais probablement plus exotique pour mes lecteurs finlandais… Promis c’est le dernier post dans la série Moi et mon frigo !

    Vintti heitti kommenttilootassani kysymyksen mitä meillä löytyy aina jääkaapista, ja sehän sivuaakin jo blogistanissa roihunnutta tuotemeemiä. Mm Oisko ittestäs kivaa innosti tekemään luonnosta joka tosin yhä lojuu jossain kotikoneen uumenissa. Tehtäköön nyt tässä pikainen ruokapainoitteinen voittoisa viisikko – lupaan tämän olevan viimeinen jääkaappiblogitus :

    1) Tuorekurkku on pligaaherkkua ; tätä ilman ei voi elää.

    2) Activia vaniljajugurtit (kulkivat ennen nimellä Bio mutta Danone joutui vaihtamaan nimet sillä Ranskassa bio tarkoittaa luomua, eivätkä ko jugurtit ole luomusta kuulleetkaan) ; myös pligaan perusravintoa.

    3) Saint Agur -sinihomejuusto. [RESEPTIMAINOS : St Agur -piirakka] Pojat aikoinaan siirtyivät kiinteisiin melkein tämän merkeissä. Suursuosikki kaikissa muodoissaan : pastakastikkeena, pizzassa, salaatissa, leivän päällä, lusikalla paketista…

    4) Juustoraastetta tarvii myös joka paikkaan ! Gruyère râpé Entremont on hyvä, pikkupusseissa se säilyy tuoreena eikä kuivu.

    5) Kunnon suomalaisena juon maitoa, etenkin herkkujen kanssa. Salmiakitkaan ei tunnu oikeilta ilman maitoa, eikä ranskalaisessa maidossa ole enää sitä outoa makua kuten alussa. Nyt se outo maku on suomalaisessa maidossa – olenko täysin turmeltunut ?!

  • frigoInspirée par une co-blogueuse et compatriote de Barcelone qui nous exhibait ses occupants réfrigérés, j’ai osé immortaliser les nôtres.

    On remarquera ma faiblesse pour sauces en tout genre : mayo, nuoc mam, sauce malossol à la moutarde douce (importée de Finlande), pâte de curry, ail et gingembre… – tout comme divers condiments vinaigrés : cornichons, petits oignons blancs, câpres, cornichons américains, malossols, etc.

    Dans la porte également, les inévitables vin blanc pour cuisiner, le pineau toujours prêt pour l’apéro, le coca en cas de gastro (sic) – et encore des sauces.

    Les pligaa se nourrissant majoritairement de yaourts, nos stocks occupent une étagère entière de merveilles fermentées ; en dessous, une autre étagère héberge les fromages.

    En bonus, admirez le design de la colonne où notre ami architecte a caché le frigo et le micral !

    Huvittava yksityiskohta : tällä kertaa harvinaista kyllä blogitin ensiksi ranskaksi. Johtunee ruuan vahvasta ranskalaiskonnotaatiosta ? EDIT : yleensä siis kirjoitan jutun suomeksi ja sitten vasta käännän. Hyvää harjoitusta kirjoittaa edes jotain äidinkielellä, kun koko päivän vääntää ranskaa koneella.

    Kafkakosken sitrusten inspiroimana pompin viikonloppuna inventoimaan omaa jääkaappiani – vaikkei minulla edes ole sitruunoita. Tai no on yksi piilossa vihanneslootassa, mutta sinne ei tullut kurkattua.

    Silmiinpistävästi meillä tykätään kastikkeista (majoneesi, nuoc-mam, kotimaasta tuotu sinappikurkkukastike, curry-tahnaa, valkosipuli-inkivääritujua…) kuten myös viinietikkaisesta tunnelmasta (hillosipulit, maustekurkut, kaprismarjat, cornichons, amerikkalaissuolakurkut…).

    Ovesta löytyy myös valkkari ruuanlaittoon, pineau-aperitiivi, cokis (mahatautilääkkeenä) ja lisää kastikkeita.

    Pligatsut ovat jugurttikaloja ja heille on omistettu kokonainen hylly ; sen alla juustohylly jolla myös suuri suosio.

    Bonuksena arkkitehtikaverimme stailaama muurattu "torni" jossa jääkaappi ja mikrouuni piileskelevät !