Une fois n’est pas coutume, voici de quoi accueillir nos tenues d’été. Ah si seulement le n°8 existait en orange…

Taas vaihteeksi pieni muotikatsaus, tällä kertaa lomahepeneitten kuljetukseen. Oi kunpa kasi vain olisi oranssi…
Une fois n’est pas coutume, voici de quoi accueillir nos tenues d’été. Ah si seulement le n°8 existait en orange…

Taas vaihteeksi pieni muotikatsaus, tällä kertaa lomahepeneitten kuljetukseen. Oi kunpa kasi vain olisi oranssi…
Je tatonne pour référencer mes préférences Pandora ; il est de notoriété publique que mon hébergeur u-blog boude le java scripte dans la colonne… il est même déconseillé d’en utiliser, mais quel intérêt d’avoir un blog dans ce cas ? Enfin… voici un énième tentative ; cela m’occupe puisque mon anJe est parti à Bruxelles et les pligaa se délectent devant un dessin "mamimé".
* * *
Näprään tässä Pandora-suosikkejani ja koesäädän sivupaneelia varten ; tunnetusti u-blog hylkii java scriptiä ja tuplaa (tai kuittaa hävittämällä) puolet sisällöstä… Noh, tässä riittää ajankulua kun mies lähti Brysseliin hurvittelemaan ja pojat tapittavat piirrettyjä. =D
"Oikeat" polkupyörät yhdistetään yhä alitajuisesti Hollantiin : se musta nahkasatulainen jalkajarrullinen kaunotar ansaitseekin pikkukuningatar-nimityksen (la petite reine), jota käytetään polkupyöristä ranskankielessä – mutta mistä tuo juontaakaan juurensa ? Sinnikkään nettihaun tuloksena opin että toissavuosisadan loppupuolella, kulkuneuvojen kuningatar oli automobiili, ja rinnastettuna tähän suurempaan nelipyöräiseen polkupyörästä tuli pikkukuningatar !
Asensin omaani turvaviirin, joka piti hakea Ile de Ré -fillariparatiisista ; Pariisissa ei moista kummajaista tunneta. Ei siis ole ihme että jotkut täkäläiset autoilijat erehtyvät pitämään sitä härkätaisteluliinaksi (se kyllä on aika punaisen oranssi…) ja tekevät parhaansa hipoakseen sitä ohi hurauttaessaan. Harkitsen turvallisuussyistä sen poistoa ; toisena radikaalimpana vaihtoehtona hehkuttelen pesäpallomailan asennusta pyörän runkoon, näiden torerojen asennekasvatusta silmälläpitäen. Kuka väitti että ratin takana sivistyinen(kin) ihminen muuttuu raivopääksi ? Ei päde pelkästään ratintakanaistuviin vaan myös ohjaustangoissa keikkuviin.
Pariisin kaupungin nettisivut puhuvat mm "pehmeästä liikenteestä", listaavat kaupungin pyörätiet (pdf) ja kartoittavat muutenkin kaikkea fillarointiin liittyvää tietoa.
Pariisissa pyöräteidenkaistojen rakentaminen onkin ollut vaaliporkkana monellakin pormestariehdokkaalla. Kyseessä on milloin maaliviivalla, milloin peräti korokkeilla erotettu kaista – joskus pyöräilijät löytävät itsensä yllättäen kahden bussin välistä, näiden kulkuteiden yhdistyttyä varoituksetta.
Pyöräily näillä kaistoilla muistutta useimmiten corridaa : pakettiautot parkkeeraavat niille korokkeista huolimatta (tai juuri niiden houkuttelemina ?), pahaa-aavistamattomia jalankulkijoita poukkoilee katsomatta ympärilleen – jostain syystä he luulevat että vaaran aina kuulee, ja hiljainen fillari säikäyttää heidät perinpohjaisesti, aiheuttaen odottamattomia reaktioita ja epäloogisia väistöliikkeitä – puhumattakaan ilmansaasteesta ja pakokaasuista. Köh köh.
Pyöräteiden väitetään pahentavan kaupungin jo ennestään tukkoista liikennettä. Suunnitelma toisensa jälkeen keskustan sulkemisesta autoilta on haudattu, ja täkäläiset kauhistelevat mm Lontoon tietulleja – diktatuurina !
* * *
Pour la petite histoire étymologique du titre, l’origine de l’expression "la petite reine" donnée au vélo s’explique du fait qu’à la fin du 19e siècle, la reine des véhicules était l’automobile et par analogie, le vélo représentait la petite reine par rapport à sa grande soeur à quatre roues.
Le site web de la ville de Paris parle notamment de la "circulation douce", liste les pistes cyclables de la ville (pdf) et cartographie toute sorte d’infos relatives aux biclounes dans Paris.

Ranskassa on tänään pyöräilyn päivä ! Kestävän kulutuksen viikon kruunaus ? Yritin pikaisesti googlata molempia aiheita, ja saalis jäi heppoiseksi. Kummallista – miksi kukaan ei puhu aiheista ? Ehkä aiheesta on lisää ilmaislehdessä 20 Minutes, jonka toivottavasti saan metron pääteasemalta saapuessani töihin, tai ainakin ihanalta sihteeriltämme joka jemmaa minulle aina omansa…
EDIT : Haa – vaikka radio väitti sen olevan tänään, googlailu paljasti kyseessä olevan tämän viikonlopun tapahtuma. Otan asiasta selvää, kuin myös "pikkukuningatar" -sanonnan etymologiasta. Kiireinen päivä töissä tänään… =)
EDIT BIS : otsikon ranskankielinen sanaleikki "faites de la petite reine" (kirjaimellisesti "tehkää" eli ajakaa pikkukuningatarta ; faire du vélo = ajaa pyörällä) ääntyy samoin kuin "fête de la petite reine" (pikkukuningattaren juhla).
Valokuvatorstain lähtölaukaus meni sivu suun viime viikolla, mutta nyt tartun kiinni tarjoukseen ja blogitan valokuvan jossa on jotain joka on "minun", minulle merkityksellistä, "kotoa" Suomesta, lapsuudenmaisemista. Ajankohtainenkin se on sillä etsin parhaillaan lentolippuja kesälomalle…

Un nouvel arrivant dans la blogosphère finlandaise nous invite à partager une photo sur un thème donné chaque jeudi.
Ayant raté le lancement la semaine dernière, je me suis précipitée sur le deuxième sujet qui est "quelque chose de personnel, qui me touche de près et d’actualité".
En l’occurrence, un paysage d’enfance qui m’est cher – et d’actualité puisque je suis en train de chercher des billets d’avion pour y retourner cet été !
Haaste sinkosi Melukylän suunnalta ja kuuluu seuraavasti :
"Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista, ottamalla virke kustakin vähintään ja yksi haastajan blogista ja haasta jokainen lainaamasi blogaaja, paitsi haastajasi."

Unissa seikkailevat nuottiarvot ja etumerkit, ja uudet hartiatkin pitäisi ostaa. Kaikki tietenkin nuoria ja kauniita kaupan päälle. Ja sitten on niitä, jotka seisovat tumput suorina jos heiltä kysyy mielipidettä, ja toisaalta niitä, jotka sanovat että ei me kyllä niin tehdä, ei se sovi sinulle.
En halua seurata kaavoja ja etsiä pinnanalisia yksityiskohtia ja merkityksiä. Tai sitten olen vaan. Jostain muusta aiheesta. Ja huomaamme, kuinka eri tavalla kaiken voi nähdä. Tämänkin.
EDIT : Lauseet oli siis lainattu seuraavilta blogittajilta : Piilomaja, Tui, Anni, Jospa, Emmi jolta haaste tuli, Überkuul, Kirja-addikti ja Vintti.

Ranskassa on huipputehokas SOS Médecins -lääkäripalvelu, josta saa tilattua kotiin lääkärin hätätilanteessa muutaman tunnin varoajalla, myös öisin ja viikonloppuisin – jos asuu oikealla alueella. Tämä toimi loistavasti viime kuussa esikoisen kuumeillessa 41°C asteessa (meillä ollaan kovia löylynheitossa…) ; lääkäri tuli reilun tunnin sisällä.
Tänä viikonloppuna La Rochellessa ei ollut yhtä hyvä "onni" : SOS Médecins eivät harjoita alueella, ja hätänumero Samu ei voinut auttaa lauantaiaamuna, koska tavalliset lääkärit ottavat vastaan lauantaiaamuisin. No eipä sattunut yksikään tuntemistamme – olivat pitkää helatorstaita viettämässä, kuten mekin. Samu joka oli sanonut voivansa auttaa klo 14 lähtien selittikin sitten häkeltymättä että pitää odottaa klo 20 asti jolloin sairaalan Maison Médicale avaa. Jos aamulla oli jo kova hätä, olisivat sanoneet suoraan että iltaa ennen ei heiltä kannata odottaa rikkaa ristiin !
Löysimme sitten omin nokkinemme lastenlääkärin päivystyksen sunnuntaiaamuksi, josta irtosi diagnoosit ja reseptit, sekä päivystävän apteekin osoite. Eli täällä on paras olla omatoiminen… ja osata ranskaa. Tai sitten vaan terve kuin pukki.
Onneksi maisemat korvaavat vähän sairasteltua viikonloppulomaa ja huolta kiehumispisteessä keikkuvasta pikkupligaasta :

Ô malheur, nous avons découvert que SOS Médecins n’exercent pas dans le 17 ! Nous nous sommes trouvés dans un vide médical samedi dernier, le Samu ne voulant pas nous aider puisque les médecins consultaient le samedi matin – sauf qu’on était le WE de l’Ascension…
En rappelant le samedi après-midi, ce même Samu nous a (même pas très) gentiment conseillé d’attendre 20h et l’ouverture de la Maison Médicale aux urgences. Délai qu’ils ne pouvaient pas nous indiquer le matin, bien entendu. En cas de vraie urgence on est mal barré et mieux vaut donc être débrouillard… ou avoir des enfants pas malades !
Heureusement, nous avons trouvé une permanence le dimanche matin, avec un pédiatre charmant qui connaissait même l’adresse de la pharmacie de garde ! Et les paysages magnifiques ont compensé un peu le temps perdu à la recherche du médecin et l’inquiétude pour le petit en ébullition.
Juhlistimme eilen täkäläistä äitienpäivää sisäänajamalla Mamien saaman pöytägrillin sekä minun "kurkkusalaatti"- (EDIT : maastokuvioinen) jakkuni ; jälkiruuaksi flambeerasimme meksikolaiskahveja ja esittelimme blogia.
Kuumeinen Tom veteli sikeitä aurinkotuolissa peiton alla ja Jules viipelsi ympäriinsä fillariakrobatian huumassa.

Quinze jours après la Finlande, les mamans ont leur fête en France ; nous avons marqué l’événement en inaugurant le bbq de table de Mamie et ma veste camouflage, puis en guise de dessert flambé des cafés méxicains et montré le blog à Mamie.
Pendant ce temps, le petit Tom fiévreux dormait sur une chaise longue avec sa couette et Jules enchaînait des figures acrobatiques à vélo.
Livistimme miehen kanssa sillä kuuluisalla Ural-sivuvaunulla karkuteille Ré-saarelle poikien höyhensaarireissun ajaksi.
Aamu vietettiinkin päivystävällä lastenlääkärillä, kun Tom kuumeili jo kolmatta päivää 40°C hellelukemissa. Ei sen kummempaa kuin kurkku ja toinen korva punaisina, antibiootteja kehiin ja nukkumaan.
Teki hyvää päästä tuulettumaan ja nuuhkimaan suolaista meri-ilmaa, puhumattakaan niistä Saint Martin -kaupungin putiikeista…

Après les fées météo, les microbes se sont alliés contre nous : le petit Tom flirte avec les 40°C depuis avant-hier, et nous nous sommes décidés à consulter un pédiatre de garde. Verdict : la gorge et une oreille un peu rouges. Zou aux antibios et au lit…
Nous en avons profité pour nous évader avec le fameux sidecar Ural à l’Île de Ré le temps de la sieste, pour humer le bon air marin et les boutiques de Saint Martin.


Poikien herätessä päiväunilta pihalle oli ilmestynyt teltta, tiipii ja tunneli. Huisaa ! Kissa tuli kruunaamaan piilopetin hilautumalla teltan alle, ja pligaat olivat revetä riemusta.
Onneksi päästiin vilvottautumaan vesisuihkulla – autonpesu kävi mainiosta tekosyystä.

A leur réveil après la sieste, les garçons ont découvert dans le jardin une tente reliée à un tipi par un tunnel – youpi ! Le chat est venu jouer au cache-cache en se hissant sous la tente… MDR les pligaa. =D
En suite il convenait de se rafraîchir avec un jet d’eau – sous prétexte de laver la voiture de maman…