(Otsikko viittaa Jennin blogiin, täällä siis oikeasti sataa taas…)
Jenni Provencen auringon alla heitti oivan jutun ranskalaisesta arjesta, ja vilkkaasta kommentoinnista irtosi monenmoista ajateltavaa ja hykerryttäviä huomioita. Vertailtiin muun muassa asuntojen kokoja, keittiöpyyhekäytäntöjä sekä lasten välipalatottumuksia, ruokailuja ja ravintolakäyttäytymistä sivuten.
Itse jo yli puolet elämästäni ulkomailla viettäneenä jotkut suomalaisia ihmetyttävät asiat ovat tulleet itsestäänselvyyksiksi, ja tekee hyvää lukea miten "aito" suomalainen reagoi täkäläisiin tapoihin ja tottumuksiin.
Tällaiset havahduttavat huomaamaan miten auttamattomasti olen ranskalaistunut. Asiaa kuvaa erinomaisesti esimerkiksi se miten tilanteen mukaan toitotan milloin minkäkin kulttuurin parempia puolia, kuten myös hyvin "me" ja "ne" -sanojen käyttö miten parhaiten kullakin hetkellä haluan. Olen sujuvasti välillä lainkuuliainen ja järjestystä rakastava pohjoismaalainen, ja seuraavassa mutkassa pyörrän puolustamaan periranskalaisia arvoja ja paheksumaan tiukkapipoisuutta ja joustamattomuutta.
Kommenteista paistoi läpi myös paljon kotimaisten käsityksiä ranskalaisista ja heidän tavoistaan. Yleisesti kuvitellaan Ranskassa tehtävän lyhyempää työpäivää kuin Suomessa, mm 2-tuntisen lounaan takia, vaikka todellisuudessa se on yleensä tunnin ja sillä ehtii nippa nappa pikashoppailemaan tai urheilemaan…
Myös ranskalaisten hygienia tuntuu olevan kovin kyseenalaisessa maineessa, ja joku ilkeä japanilainen onkin tokaissut että "ranskalaiset parfymoivat itsensä, japanilaiset peseytyvät" ! Alkuvuosiltani jäi erityisesti mieleen suuren aikakauslehden tutkimus jossa paikalliset ilmoittivat mm kuinka monta tuubia hammastahnaa käyttävät vuodessa – ja sitä verrattiin myyntilukuihin. Loppukaneettina komeili että joko kansa vaeltaa suurina joukkoina ostamaan tahnansa Belgiasta… tai ovat vain "likaisia valehtelijoita" (sales menteurs). Ehkä liioiteltua, mutta tämä mielikuva iskostui minulle – onneksi ystävät ovat kumonneet monenmoisia harhaluuloja.
Esikoista odotellessa aloin surffailla kotimaisilla keskustelupalstoilla, koska tietyt asenteet adoptiomaassani kummastuttivat ja halusin noudattaa ainakin osittain kotimaisia tapoja. Kohtalokaverille Edithille kerroin hysteerisesti hihitellen miten ranskalaisessa lehdessä mainostettiin terveellistä välipalaa : pätkä vitivalkoista patonkia ja sinne sisälle rivi suklaalevystä !!! Noh, kai se terveellisempää on kuin rasvainen voitaikinainen pain au chocolat.
Etukäteen tietämättömänä tiukkapipoisena kailotin että meillä ei sitten syödä mössöjä kello neljä iltapäivällä, mutta minkäs teet, lapsi huomaa viimeistään koulukaverien kanssa muilla olevan sokerisia mehuja ja suklaakeksejä ym kivaa, eli juustovoileipä ei tule kuuloonkaan. Lanttupalasta laukussa rapsahtaisi vähintäänkin kutsu johtajan kansliaan.
Puhuttelevin oli kommentti jossa pohdittiin suomalaisen (yliampuvan) hygienian ja allergioiden määrän syy-seuraus -suhdetta. Miksi todella Suomessa on niin paljon allergioita ja paljon saastuneemmassa Ranskassa ei juuri lainkaan ?
(Le titre est un clin d’oeil au blog "Sous le ciel de Provence" de Jenni, une Finlandaise dans le Midi à l’origine de la discussion qui m’a inspirée le post ci-dessous… je ne prétends en aucun cas qu’il ferait particulièrement beau en ce moment à Paris !)
Une co-bloggeuse finlandaise du sud de la France a écrit un article fort intéressant sur le quotidien en France et les points de discorde qui l’interpellent en tant que Finlandaise, avec des observations pointues et interrogations pertinentes. Des comparaisons qui ont provoqué une avalanche de commentaires passionnés et passionnants, allant d’expats aux Finlandais de Finlande en passant par tout ce qui se trouve entre les deux eaux.
Rien n’est épargné : l’aversion des Français pour se laver les mains, les pratiques de torchons et d’éponges vs essuie-tout, le partage de la note au restaurant et les tournées aux bars, les goûters des enfants au Nutella et autre cochonneries…
Tout ceci me rappelle à quel point je suis intégrée et parisienne. Même si je pratique couramment le côté civique et obéissant des Nordique, l’instant d’après je me transforme en défenseur de valeurs françaises, de l’orthographe et des accents ou autres clés de voûte de mon pays d’adoption. Je cultive également les "nous" et "eux" selon le contexte : "nous en Finlande on a un système éducatif excellent" ; "les Finlandais et leurs habitudes alimentaires"…
Dans les commentaires, tant chez Jenni que chez moi, on peut constater les préjugés des Nordiques vis-à-vis des latins : l’heure de déjeuner dure 2h mais la journée au bureau est bien plus courte qu’en Finlande, les Français ne savent pas faire la différence entre un torchon et une serviette pour s’essuyer les mains, ils utilisent des éponges ce qui est réputé pas très hygiénique.
De mes premières années en France j’ai gardé le souvenir d’une étude de Nouvel Obs sur la propreté des Français : les personnes interrogées déclaraient utiliser plusieurs tubes de dentifrice par an, alors que les statistiques de ventes contredisaient cela. En conclusion, le magazine avançait l’hypothèse d’achats groupés en Belgique… et traitait les Français de sales menteurs ! Très caricatural, mais le cerveau humain retient des infos fortement imagées.
Un goûter "sain et équilibré" venté par un magazine français consistait à mettre des morceaux de chocolat à l’intérieur de la baguette. Certes mieux qu’un pain au chocolat gras mais bon…
Me croyant au-dessus de tout cela, j’avais déclaré que les miens mangeraient comme de petits Finlandais, mais c’était sans compter avec l’influence des camarades.
Le point qui m’interpellait le plus dans les commentaires, était la cause à effet entre hygiène poussée à l’extrême et le taux élevé d’allergiques en Finlande. Comment en effet se fait-il que la Finlande où l’air est pur compte bien plus d’allergiques que la France avec son air pollué ?
Maurelita.com 2.0 