Après la fluidité exceptionnelle des transports ce matin, j’allais jubiler que la grève du jour s’avérait être un poisson d’avril, mais sur le chemin de retour ce soir ma ligne tenait ses promesses.
Perturbée. Enfin des gens sur qui on peut compter.
En tout, j’ai eu le temps d’écouter quatre Zebramix en entier – durée moyenne 30 minutes. Bel exploit.
Olin paluumatkalla töistä jo hihkaisemassa tämänpäiväisen metrolakon olevan silkkaa aprillipilaa, koska aamulla metrot suhahtelivat jopa nopeammin kuin tavallisesti. Mutta kun saavuin vaihtoasemalle, oma linjani piti lupauksensa. Perturbée. Häiriöitynyt ? Jumitettu ?? Noh, lakkoileva lienee osuvin ilmaisu.
Odotan. Olen jo lukenut ilmaislehden 20 Minutes jonka nimensä mukaisesti lukee parissakymmenessä minuutissa.
Haa – kolinaa ja räminää ? Toiveikkaita katseita tunnelin suuntaan. Ääh, väärä hälytys – metro menee toiseen suuntaan.
Odotan – tai pikemminkin odotamme, sillä en ole yksin. Laituri täyttyy ; jätän istumapaikkani ja hilaudun strategisiin asemiin läppärini, lehteni, ämppärini ja orastavan huonotuulisuuteni kanssa, lähemmäs kohtaa mihin yksi vaunun ovista pysähtyy.
Lisää odotusta, töniskelyä. Joku sytyttää röökin ja tunnelma kiristyy entisestään. Vastapäiseen suuntaan on mennyt jo kolme metroa. Ilmoitustaulu näyttää yhä samaa riviä –:– saapuvista metroista. Ihmiset vilkuilevat paremman puutteessa olkani yli nähdäkseen mitä rustaan moisella innolla (no blogijuttua metrolakosta tietenkin – suomeksi !) ja luettuaan pätkän näyttävät kahta kummastuneemmilta. Mitä kieltä tuo muka on ? Säästyn kommenteilta koska korvissani keikkuu ämppärinapit ja lohdullinen Zebramix…
Metro tulee ! Töniskelyä, kyynärpääpeliä, ärtyisiä huudahduksia. Metro on täydempi kuin osaisi kuvitella ; matkustajien silmät ovat kuin kalatiskin asukeilla. Vaunusta jää pois ihmisiä, sisään änkee kahta enemmän väkeä.
Ovet eivät mene kiinni. Äänimerkki voi uudestaan, joku utopisti tunkee vielä väkisin mukaan. Metro lähtee vihdoin vaivalloisesti nytkähtäen. Ilman minua.
Odotusta. En halua katsoa kelloa. Vastapäiseen suuntaankaan ei mene enää metroja. Laiturilla puhaltaa hyinen viima, tekee mieli laittaa käsineet mutta niillä on paha kirjoittaa. Onneksi on tämä blogiraportti ajankuluna !
Odotan. Ämppärissä pyörii jo toinen Zebramix mikä on huono enne – ne kestävät puolisen tuntia kipale. Ihmiset soittelevat ja tekstaroivat. Miten homma hoituikaan pari vuotta sitten kun maan alla ei ollut kenttää ?
Vastapäiseen suuntaan tulee metro. Kun se jatkaa matkaansa, vastapäisellä laiturilla seisoo samat ihmiset kuin äskenkin. Etsi seitsemän virhettä kuvasta – kuka pääsi metroon ?
Metro tulee. Edellistäkin täydempi. Paiskaan blogiraportin kynineen laukkuun, suljen silmät ja kolmannen Zebramixin siivittämänä pusken mukaan.
Prologi : urhea blogittaja pääsi kotiin tasan 1h45 sisukkaan sinnittelyn jälkeen.
Maurelita.com 2.0 
Répondre à mediaopettaja Annuler la réponse.