Maurelita.com 2.0

Maurelita augmentée

Dompteuse d’outils collaboratifs le jour, vélotaffeuse et bloggeuse bilingue le reste du temps.

blogistan cuisine deko joulu-Noel kulturellissime modeuse paris pligaa ranska rock suomi vélo web écolo

  • Déco des chefs / Keittiödekoilua

    La vitrine Top-10 de la semaine nous présente des cuisines les unes plus craquantes que les autres !

    J’ai une nette préférence pour le numéro 1 qui rappelle un peu la nôtre ; ci-dessous des photos d’archives de 1999, avant l’achat de la maison et après la rénovation.

    Mes autres favoris dans les cuisines présentées : retro (n°9) et bistrot (n°7).

    Uusin dekoikkuna esittelee meille toinen toistaan herkullisempia keittiöratkaisuja ; yllä omani vertailun vuoksi – ennen kuin ostimme talon, ja perusrempan jälkeen !

    Muistuttaisko hieman tota ykköstä joka onkin oma suosikkini, numeroitten 9 (retro) ja 7 (bistrot) ohella ? <virnistys>

  • Timbrée / Postailuseikkailuja

    NRV-ment du jour à la Poste : vu mon arrivée tardive au bureau, j’en ai profité pour faire un saut à La Poste pour acheter de belles timbres collection. A 10h, bizarrement, plus de file d’attente…

    Ayant obtenu mon carnet d’impressionnistes, impossible d’avoir un timbre "normal" pour une facture à envoyer : on me renvoie vers les distributeurs automatiques pour cela. Là, curieusement, une file d’attente se profile. Normal ; les guichets ne vendent pas de vulgaires Marianne.

    Voulant me débarrasser de la petite monnaie puisque la Poste doit être le seul endroit où les distributeurs acceptent même les pièces d’un centime, j’attends mon tour. Or, il me manquait 1ct pour un compte rond, et en bonus je récupère en guise de monnaie 19 pièces d’un centime. Bingo.

    Où puis-je signer la pétition pour l’abolition des pièces d’un et de deux centimes, comme en Finlande ?!

    Tämänaamuinen hatutus tulee postista :

    Olin joka tapauksessa saapumassa auttamattoman myöhässä töihin, joten otin kaiken ilon irti ja piipahdin postissa hakemassa postimerkkejä – kymmenen pintaan jonot ovat haihtuneet taivaan tuuliin. Sain kuin sainkin oikeita postimerkkejä impressionistien mestariteoksista, mutta tiskillä oleva virkailija ei suostunut myymään tavallisia postimerkkejä laskujen postittamiseen.

    Sitä varten minun piti mennä automaatille – jossa oli jono. Virkailija jäi pyörittelemään hiustupsuaan yksin tiskille ja ajattelin edes pääseväni eroon pikkukolikoista, koska postin automaatit taitavat olla ainoat joihin kelpaa yhden sentin kilit. Mutta yksi sentti jäi uupumaan postimerkin hinnasta, ja kun täydensin isommalla kolikolla mokoma kädetön rosmo palautti ylijäämän eli 19ct yhden sentin kolikkoina. Jackpot.

    Mihin allekirjoitan vetoomuksen, että moiset kiusankappaleet poistetaan Ranskassakin ?!

  • Bizarreries déco / Kuvitettu roinameemi

    Sisustuspostaukseni kommenttilootassa on lojunut jo jonkin aikaa Helenin "koriste-esinehaaste" alias roinameemi kuten Blogistan proosallisesti asian nimesi.

    Suite à mon post sur la déco, j’ai récolté un défi pour lister mes collections bizarroïdes ès objets moyennement voire pas du tout utiles, qui font plus ou moins partie de la déco. Fastoche !

    Outre les épices que j’adore cumuler mais que je n’arrive pas à écouler, j’ai des compositions de bijoux fantaisie, un vinyl 78T nostalgique, une tour de Pise de boîtes de gadgets techno pour conserver les câbles et les modes d’emploi : jugez par vous-mêmes avec le reportage photo ci-dessous !

    Muun perheen (lue : miehen) suureksi harmiksi olen hurahtanut kaiken roinan säilömiseen ; mielestäni kaikkea voi vielä joskus tarvita ja poisheittäminen on minusta jotenkin kamalan vaikeaa. Minulla on varmaan joku peruuttamattomuudenkammo…

    Maustepurkkikokoelmani on enemmän koriste- kuin käyttötavaraa ; kaupoissa aina ihastelen nähdessäni makuja jotka puuttuvat kotoa ja kiikutan toinen toistaan eksoottisempia purkkeja kaupoista, mutta suuri osa niistä ehtii vanhenemaan ja menettämään makunsa ennen kuin pohja tulee vastaan. Jospa kokkailisin hieman useammin ?

    Ruutu_sipuleenaKylpyhuoneessa pieni tähdenmuotoinen lasikulho pursuilee koruja ja kelloja ; oranssinsävyinen rykelmä on minusta aivan koristeellinen muuten hyvin designissa tiilikylppärissä, ja oranssilla patterilla komeilee nostalginen savikiekko.

    Yöpöytäni vieressä komeilee vino pino eri tekniikan vimpainten laatikoita, kaapeleineen ja käyttöohjeineen. Epäesteettinen Pisan torni ihastuttaa poikia jotka kolistelevat niitä urakalla kun pääsevät kielletylle alueelle, mutta toistaiseksi tämä on paras tilapäisratkaisu jolla kaikki kytkennät pysyvät järjestyksessä eivätkä mene sekaisin. Tietenkään erimerkkiset mp3-soittimet eivät voi käyttää samaa johtoa, digikamerasta puhumattakaan, ja mikä onkaan raivostuttavampaa kun koittaa kuutta eri kaapelia.

    Viikonloppuna kävimmekin Alinéassa (ranskalainen vastike Ikealle miinus syöttötuolit ja rattaat ym lapsiystävälliset palvelut putiikissa…) ja ostimme puulaatikoita olohuoneen hyllyille. Poikien lelut ovat huikaisevassa ojennuksessa ja joudun itsekin organisoimaan paperikaaostani. Hui, miten nyt löytyy enää mitään ?!

  • Willkommen Bienvenue Welcome…

    cabaretLe musical Cabaret se prépare pour octobre à Paris, et je lorgne déjà sur les affiches dans le métro. (Curieusement, j’ai vu une annonce de recrutement pour ce même spectacle le lendemain – je ne savais pas qu’on commençait la campagne de pub avant le casting !)

    Je ne me souviens plus quand j’ai vu le film pour la première fois, mais ça m’a incité à lire le roman de Christopher Isherwood et j’ai même acheté le 33 tours de la bande originale.

    Berlin m’attirait déjà fortement, ce qui n’est pas étranger à la trilogie berlinoise de Bowie, et j’ai pu contempler le mur pour de vrai lors d’un échange d’études. Nous étions logés chez des jeunes à Kreutzberg, tout comme dans "Heroes", et sortions dans des clubs les uns plus décadents que les autres. Personne ne semblait envisager la vie sans le mur, et pourtant à la fin de l’année l’institution connut sa fin.

    Outre Cabaret, la ville joue un rôle clé dans Christiane F – sans oublier l’excellentissime Goodbye Lenin qui vient de passer à la télé. Une soudaine envie de retourner découvrir la ville pointerait-elle son nez ? Lors de ma deuxième visite, le mur fut encore là partiellement – il était tombé quelques mois plus tôt et tout le monde le découpait en petits morceaux souvenirs. Je me demande où est passé le mien…

             *   *   *

    cfPariisiin on tulossa Cabaret-musikaali lokakuussa, ja vilkuilen jo nyt himoiten metromainoksia. (Hassua kyllä lehdissä on casting-ilmoituksia samaiseen juttuun – en tiennytkään mainoskamppanjoiden alkavan ennen esiintyjien pestaamista !)

    En muista koska ensimmäisen kerran näin filmin Liza Minelleineen, mutta sen innoittamana etsin kirjastosta Christopher Isherwoodin kirjan ja ostin leffamusiikin vinyylinä.

    Ihastukseni Berliiniin taitaa juontaa juurensa juuri tästä, ja huipentuma oli kun pääsin vierailemaan kaupungissa kaksikin kertaa opiskelijavaihdon puitteissa. Asuimme paikallisten opiskelijoitten luona Kreutzbergissa muurin juurella – kuten Bowien Heroes-biisissä ! – ja kävimme toinen toistaan dekandenteimmissä klubeissa.

    Ensimmäisellä kerralla muuri oli visusti paikallaan eikä kukaan kuvitellutkaan sen jonain päivänä katoavan, ja loppuvuodesta samainen instituutio romutettiin. Pääsin heti uudestaan helmikuussa ihmettelemään reikiä muurissa ja uutta uljasta yhdistettyä Berliiniä, mikä oli kohokohtia omassa pienessä maailmanhistorian myötäelossa.

    heroesBowiesta onkin helppo hypätä Christiane F -leffaan, joka luin ja näin teininä. Lempiartistini ja punatukkainen epäsankaritar tuossa kiehtovassa kaupungissa oli täysosuma.

    Berliinipostauksen kruunaukseksi näin Goodbye Lenin -leffan toissapäivänä ; DDR:n nukkumatti ja helikopterin kiikuttama Lenin-patsas ja koko leffa ylipäätään kutkutti berliininhammasta. Auf Wiedersehen !

  • Kiffe kiffe Faïza !!!

    En ce moment, je me régale dans le métro – grâce à la lecture de Kiffe kiffe demain de Faïza Guène. Son verbe tranchant et drôlissime d’épargne rien ni personne ; les revers de la vie d’une ado des cités ponctués de trouvailles linguistiques et de jeux de mots réjouissants absorbent le lecteur au point de rater les correspondances dans le métro.

    L’assistante sociale aux mains manucurées qui fouine dans son sac "Vieuxthon" (mes excuses hilares à Edith et aux autres fashionistas en possession de l’objet incriminé…), le copain qui l’a connue haute comme une barrette de shit, etc.

    Trop mortel !

    Tuorein metrolukemiseni on ilmaislehden 20 Minutes ohella Faïza Guène’in Kiffe kiffe demain, jossa pariisilaislähiön teiniasukas tykittää elämänsä varjo- ja nurjia puolia hervottomalla tyylillä ja huumorilla.

    Kirjaa lukiessa samalla hihityttää ja raivostuttaa ; miten itsekkäitä ja kammottavan rasisteja ihmiset voivat ollakaan. Kirja pursuilee uskomatonta kielellistä nokkeluutta ja esikaupunkislangia.

    Olisi hauska nähdä suomalainen käännös Hällä väliä huomiselle, sillä pelkästään kirjan nimen käännös askarruttaa minua. Kif-kif (arabian kieltä) tarkoittaa "ihan sama", eli miksei hälläväliäkin kävisi, kun taas verbi "kiffer" tarkoittaa tykätä. Onko kääntäjä missanut sanaleikin, vai olenko minä hakoteillä ?

    EDIT : nyt luettuani kirjan loppuun asti käy ilmi että kirjailija on todellakin tarkoittanut sanaleikiksi kif-kif ja kiffer -ilmaisujen välimuodon ; ymmärrän kääntäjän päänsäryn löytää kotimainen vastike jossa hälläväliä ja tykätä yhdistyisivät…

    Riemastuttavia esimerkkejä :

    "Tulevaisuus huolestuttaa meitä, mutta varmaankin aivan turhaan sillä meillä ei todennäköisesti edes ole mitään tulevaisuutta."

    Isänsä hylättyä perheen, kirjan minä-henkilö Doria lohduttautuu ettei tämä kyllä ikinä pääse paratiisiin ; portsari evää sen ovella.

    Sosiaaliviraston täti joka penkoo jokaviikkoisella tapaamisella "Vieuxthon"-laukkuaan (Vuitton-luksusmerkistä väännetty ; vieux = vanha ; thon = tonnikala / ruma nainen) – tämän johdosta hihitin pitkään itsekseni metrossa… Pahoitteluni ko kapistuksen omaaville trendi-ihmeille, oli vaan niin hupaisa.

  • Courant vagabond à NY / Iso omena kärventää

    Totalement déroutant : je viens de lire dans 20 Minutes que les rues newyorkaises peuvent être mortellement dangereuses par temps de pluie. Les installations électriques enterrées dont les gaines s’abîment, font que le courant circule librement sous le bitume.

    Les êtres humains sont sauvés par le port de chaussures (comme quoi, la passion pour les grolles peut sauver des vies !!!), mais les pauvres youkkies peuvent en mourir… Gasp.

    Ällistyttävää : luin juuri päivän lehdestä että New Yorkin kaduilla koirat voivat sateella saada kuolettavan sähköiskun. Kaupungin sähköinstallaatiot ovat näemmä niin vanhoja ja huteroita, että koko jalkakäytävä voi johtaa sähköä.

    Ihmiset pelastuvat kenkiensä ansiosta, mutta karvaiset ystävät paljaine tassuineen kärventyvät sadesäällä armottomasti jos osuvat huonolle kadulle.

    Sikäläinen säätieto voisi ollakin : "huomenna luvassa rankkoja sadekuuroja ; sähköiskun riski 50 % luokkaa".

    Big Electric Apple !

  • Shoe Bizzz

    shoes3Voici enfin le tant attendu reportage sur la mode bottière de samedi soir en Champagne – le gîte en folie !

    La tendance reste très marron et en tant que propriétaire des bottes marron en daim de la troisième photo, j’en suis absolument ravie (je vous laisse imaginer le twist endiablé pour la pose).

    Avis aux photographes qui disposent de preuves supplémentaires de la soirée ; je suis preneuse comme toujours, à l’adresse habituelle…

    Tässä vihdoin se peräänkuulutettu saapikasreportaasi ! Ruskea on ehdottomasti trendikkäin, mikä ilahduttaa allekirjoittanutta keskikuvan alempien saapikkaitten omistajaa. Jätän poseerauskuviot mielikuvituksenne varaan…

  • Merci merci merci !

    Les lecteurs de Blogistan, la blogosphère finlandaise m’ont hissée à la 500e position sur la Blogilista, parmi les plus de 4000 blogs du cru !

    Kiitos kiitos kiitos teille lukijoille : olen lyönyt enkkani listalla ja blogini komeilee sijalla 500 !!!

    Tämäpä motivoi blogittamaan entistä enemmän, jipiiiii.

  • Bloguer – blogata – blogittaa – to blog or not to blog ?!

    [Amis francophones, la traduction est arrivée !]

    Encore un mème qui sonde nos habitudes blogosphériques…

    Comment trouve-t-on le temps et l’énergie pour des posts quotidiens ?
    Quelques minutes volées à l’heure de déjeuner, puis le soir après tout le reste. Si seulement j’avais le temps, la motivation ne manquerait pas pour tenir même plusieurs blogs.

    Tenir un blog est-il fastidieux ou un passe-temps amusant ?
    Si c’était une contrainte, on ne m’y prendra pas ! Il y aurait même une agence de blogueurs professionnels à Paname – quel boulot de rêve ! Celio en a embauché une pour Vous les hommes – un blog plutôt bien vu par la blogosphère, contrairement à quelques malheureuses tentatives du côté des cosmétiques. Sic.

    Faut-il "produire" un post tous les jours ?
    C’est plutôt une envie irrépressible qui me pousse à publier ; des sujets se cumulent et je n’ai pas le temps d’en aborder la moitié. Mon filofax et mes poches débordent de post-it et des bouts de papier sur de sujets futurs…

    Tämän Louhin lanseeraaman, alunperin Marian studiossa virinneen meemin nappasin Tuilta :

    Miten ehdit ja jaksat päivittäin kirjoitella ja pitää yllä palstaa?
    Lounastunnilla yritän löytää hieman aikaa, ja iltaisin muitten touhujen jälkeen. Kunhan vain ehtisin, niin jaksaisin vaikka kuinka !

    Onko bloggaaminen työlästä vai hauskaa ajankulua?
    Ehdottomasti hauskaa ajankulua, muuten en moista tekisikään. Työn puolesta olisi upeaa tehdä samaista, ja Pariisissa taitaa ollakin blogitustoimisto. Miestenvaatelafka Celio onkin palkannut ammattiblogittajan ylläpitämään omaansa, ja täkäläinen Blogistan "Blogosphère" on ottanut aloitteen positiivistesti vastaan – tosin kuin tiettyjen kosmetiikkamerkkien "naamioidut" blogit joissa tuputettiin merkki-infoa propagandan jälkimaulla.

    Onko joka päivä saatava jotain aikaiseksi?
    Kyseessä on lähinnä oma sisäinen pakkomielle ; aiheet kasautuvat enkä ehdi käsitellä puoliakaan niistä, olisi sanottavaa ja kommentteja liiankin kanssa. Kalenterini ja taskuni pursuilevat pieniä muistilappuja ja aiheideoita…

    Korvaako tämä luonnollisen kommunikoinnin?
    Blogitus on minulle vain yksi tapa tiedottaa ; lisäjännitystä tuo tuntemattomien ja blogiystävyyksien mahdolliset kommentit ja Blogistanin samansuuntaiset postaukset. Olenko innoittanut jonkun muun kommentoimaan aihetta ? Kaverit yleensä tykkäävät kommentoida blogia livenä kun tapaamme.

    Onko parempi tai helpompi kirjoittaa yksin kotona koko kansalle vai puhua kasvokkain tuntevalle tutulle?
    Paasaan yleensä samoista aiheista molemmissa tapauksissa. Kulttuurierot, kiemurat kahdella kotikielellä, kulutus ja ekologia herättävät sisäisen amatöörikolumnistini, kuten Tui osuvasti sanoi.

    Onko teillä ystäviä, seuraa, menoa? Saatteko päivittäin kommunikoida ajatuksianne muuten kuin vain blogien kautta?
    Menopuoli on ollut viime aikoina lähinnä virtuaalista, kolaroidun motoristini vuoksi ollaan pysytty kotosalla tai lähinnä kutsuttu tuttuja meille. Pikkuhiljaa palaamme seurapiiriin ja blogielämäni jää hieman vaisummaksi – mutta tuleepahan lisää blogitusaiheita !

    Minkälainen olet ihmisenä?
    Mukavuudenhaluinen seikkailija, mietiskelevä perfektionisti, avulias ja ehkä joskus liiankin yltiöoptimistinen.

  • Rock en Champagne

    Soirée mémorable au milieu des vignes et de la neige ! Voici un premier aperçu du gîte charmant et des DJs en action. Reportage détaillé à suivre – sur les tendances en matière de bottes, les gâteaux d’anniv, la piste en folie…

    Yllä ensimmäiset kuvat ikimuistoisesta illasta Champagne-alueella kaverin neljänkympinkemuilta. Juhlasalin tunnelmaa ja kilpailijani levylautasten kimpussa. Lisää raporttia luvassa, mm illan kenkämuodista, tanssityyleistä, synttärikakuista…