Maurelita.com 2.0

Maurelita augmentée

Dompteuse d’outils collaboratifs le jour, vélotaffeuse et bloggeuse bilingue le reste du temps.

blogistan cuisine deko joulu-Noel kulturellissime modeuse paris pligaa ranska rock suomi vélo web écolo

  • OSS 117, Le Caire nid d’espions

    Une reconstruction d’une rare authenticité pour la déco du film OSS 117 ! Les stylistes et les accessoiristes se sont surpassés ; on ne serait pas étonné de croiser James Bond himself, tellement c’est crédible. Reste à voir the film itself…

    oss117Viikon designpystin saakoon OSS 117, Le Caire nid d’espions (Kairo, vakoilijoitten pesä) ; upean retrohenkinen tunnelma ja hemaiseva juliste !

    Supersankarin roolissa on Un gars une fille (Yksi heppu, yksi tyttö) -telkkaminisarjan Jean Dujardin ; ko hupijutun ensimmäiset kaudet olivat aivan hulvatonta parisuhdekomediaa, joka hieman lätistyi loppua kohden mutta on yhä ranskalaistelkan huipputuontantoa.

    Nyt venaillaan julisteen mainostamaa leffaa teattereihin… ensi-ilta huhtikuun puolivälissä.

  • MetaMateriaa

    Un sujet plus évaporé après le post écolo d’hier : nous voici de retour dans le monde rassurant de la consommation.

    N’avais-je pas prévenu que j’étais proie à des conflits internes existentiels ?! Tenez : les dix objets de luxe plus ou moins abordables pour faire saliver les fashionistas en attendant le printemps.

    Mes préférés : le foulard Céline (n°2) et la bourse Christian Lacroix (n°8).

    Edellisen ekotripin jälkeen taas kipinkapin takaisin materian ristiriitaiseen maailmaan (taisin jo aiemmin mainita olevani ristiriitojen taistelutanner…) eli kymmenen luksustavaraa joista fashionistat voivat haaveilla kevätaurinkoa odotellessa.

    Omat suosikkini ovat Céline (kakkonen) ja Christian Lacroix (kasi).

  • De l’or bleu / Sinistä kultaa

    Kansainvälisen veden päivän kunniaksi Pariisissa sataa… =D

    Suomessa varsinkin vesi (kuten puhdas ja raikas ilma) ovat niin itsestäänselvyyksiä, että ei tule aina ajateltua miten kallisarvoinen aine on kyseessä – ja ettei se välttämättä ole ikuisesti uusiutuva luonnonvara.

    Kannoin pienen korren ekokekoon ja ostin meille hiljattain filtraavan vesikarahvin, koska hanavesi on tympeän makuista ja olin kahden raskauteni aikana tottunut kotikontujeni lähdevettä muistuttavaan Volvic-pulloveteen. Ekologinen omatuntoni kumminkin kolkutti kun roskiksemme pullisteli muovipulloja, ja karmeasta ulkonäöstään huolimatta karahvi on osoittautunut mainioksi – ainakin maun puolesta. Ruokapöytään sillä on porttikielto, mutta sillä täyttää helposti edustavamman Kartio-kannun… *piilomainos*

    Eräs hykerryttävä yksityiskohta on mietityttänyt minua jo pitkään : vesi on painavimmillaan lämpötilassa +4°C, mistä johtuen nolla-asteinen nousee pintaan ja vesistöt jäätyvät pinnasta eikä pohjasta lähtien. Maailma näyttäisikin varmaan aivan toiselta, jos järvi jäätyisi alhaalta alkaen – kalojen jäädessä killumaan pariin senttiin sulaa vettä !

    Ystävällinen sielu auttoi hataramuistista blogittajaa löytämään missä Kurt Vonnegutin kirjassa (Kissankehto) esiintyy "jää-9" -molekyyli jonka ollessa kosketuksessa veteen tämä muuttuu kiinteäksi. Ekoterroristien esi-isät uhkaavat heittää mokomaa valtameriin… Remes ja Bruun eivät siis ole keksineet mitään uutta fiktioillaan ; Kurt kynäili tästä jo 1963.

    Karmivaa mutta toivottavasti pysyy pelkkänä fiktiona.

    Il pleut encore – en honneur de la journée mondiale de l’eau ?! =D

    Ci-dessous un paysage de chez moi où l’eau pure, voire l’eau de source au robinet est presqu’une banalité. Pourtant, les Finlandais sont très sensibilisés concernant la protection de l’environnement. Un concept que l’on apprend à l’école, dès tout petit – et qui porte ses fruits.

    BA du jour : sur le site Défi pour la terre on apprend notamment qu’un mitigeur permet d’économiser 15% en eau chauffée par rapport à un robinet classique !

  • Bootleg zik / Mahtavia miksauksia

    Ô vénérables amateurs de rock : si vous ne le saviez pas encore, les illustres mixes "bootleg" de Ouï FM sont disponibles en podcast et n’attendent que de vibrer sur vos lecteurs mp3.

    Parmi les dernières trouvailles des DJ en folie, Janis qui chantonne Oh Lord Won’t You Buy Me A Mercedes Benz sur du Beck – pure magie – et aussi une compil Dionysos superbe… enfin, je ne vais pas les lister tous ; foncez-y !

    Pariisin tinkimättömän rockaseman Ouï FM* tuottamat bootleg-nimellä kulkevat miksaukset ovat saatavilla podcasteina ! Samoin radiopakinat, esim "Didier Porte allume la télé" – telkkakriitikko joka "sytyttää" telkan joka päivä ; Peter Fondu (sulanut ts kajahtanut Pete, Fondaan viitaten…) joka puhuu leffoista, jne.

    [* Ouï = sanaleikki ; oui = kyllä ; ouïe = kuuloaisti.]

    Zebramix-bootlegit sekoittavat sulavasti vanhoja konkareita, mm Doors ja Beatles, uusiin rokkareihin kuten Franz Ferdinand, Coldplay tai täkäläiset taiturit Dionysos (erikoismix 13. maaliskuuta !). Viimeisin radiossa soinut miksaus oli Oh Lord Won’t You Buy Me A Mercedes Benz (oi ihana Janis…) ja Beck. Taivaallista.

  • Dippadippadaa !

    Après avoir subi une attaque de vandales pligastiques il y a quelques temps, nous voilà à nouveau équipés d’un équipement rock’n’roll digne de nos goûts musicaux !

    Mon homme a eu l’idée génialissime de me gâter avec un petit bijou qui non seulement lit les mp3 mais aussi les encode. Vite, mes vinyles sont où déjà ?!!

    Palaamme taas onnellisten rokkareitten valittuun piiriin ; mies lahjoi minua korunomaisella mikromasiinalla, joka ämppäreitten lukemisen lisäksi koodaa niitä. Nyt vinyylit kellarista vikkelästi kuiville !

    Pojatkin pälyilivät innolla lahjapaketista kuoriutuvaa ihmettä, mutta sattuneesta syystä pligaat ovat saaneet jyrkän kiellon tulla edes vimpaimen lähistölle…

  • Dernier jour de l’hiver / Talven viimeinen päivä

    Enfin un semblant d’aperçu de printemps, avec un soleil radieux. Il ne manque plus que quelques degrés pour faire un bel anniversaire !

    Nous avons fêté ça en famille, en commençant hier soir et en continuant ce midi, puis avec un gâteau basque avec Carmen et sa bande au goûter…

    C’est le moment de l’année où la Finlande me manque le plus : les petites rivières formées par la neige qui fond où l’on faisait naviguer des bateaux d’écorce ; la bronzette sur une vieille terrasse en bois en écoutant la radio rock de l’époque… Voici de photos magnifiques de mon pays vu par le photographe Niklas Sjöblom sur son site Taivasalla (= sous le ciel, sans toit), pour vous mettre dans l’ambiance.

    Merci pour tous vos messages !!!  =D et bon anniv aussi à Bruce Willis…

    Talvi päättyy uljaasti aurinkoisten synttäreitten merkeissä ; ihanaa viettää synttäreitään tähän vuodenaikaan.

    Pienenä uitimme laivoja sulavien lumikinosten muodostamissa puroissa pihalla ; vähän isompana istuin terassilla aurinkoa ottamassa kuunnellen ammoista Rockradioa – vesi tippui katoilta *plip-plop* ja lumihanki heijasti kilmaltelevia säteitä. Keväästä tulee huikea olo ; Ranskassa melkein eniten kaipaan juuri tätä "oikeaa kevättä" ja lumen sulamista…

    Kiitos onnitteluviestien tulvasta ja korteista ! Ja hyvää synttäriä Bruce (Willis).

  • Préparatifs de samedi / Tämänaamuisia mellakkavalmisteluja

    Hier lors de notre sortie shopping matinale, nous avons pu constater le déploiement des forces de l’ordre dans tout Paris… Seulement, je n’ai pensé à mitrailler que sur le chemin de retour où bien sûr nous évitions soigneusement les axes stratégiques !

    Kävimme ostoksilla aamulla ajoissa ennen mielenosoituksia, ja koko kaupungin poliisivoimat olivat valmistautumassa… huh.

    Kolaroitu motoristimme on siis palaamassa töihin kuun lopussa yli puolen vuoden kolarilomaltaan, ja oli pakko investoida uusiin kenkiin – entiset eivät (toivottavasti vain toistaiseksi) mene kunnolla jalkaan.

    EDIT : Harmitti kun taivasteltiin sitä jepareitten määrää ja CRS-bussien jonoja, ja esikoinen hihkui riemusta motoristipoliiseja nähdessään – tuli mieleen napata kuvia vasta paluumatkalla kun mies huolellisesti vältti noita strategisia katuja eli kuvasaalis jäi tosi heikoksi. *hidas sytytys*

    Mies siis pystyy jo ajamaan autoa eikä minulla ole asiaa rattiin !

  • Finnois sur la sellette / Kauas karkaa kirjakieli

    Olin tipahtaa toimistotuoliltani kun luin pari päivää sitten STT:n sähkeistä seuraavan :

    "Lemminkäinen lysähti taas"
    Suomen Tietotoimisto STT, 03 Mars 2006, 184 Mots, (Finnois)

    Rakennuskonserni Lemminkäisen osake sai perjantaina jo toisen tyrmäysiskun kuluneella viikolla Helsingin pörssissä. Perjantaina Lemminkäinen otti kuonoonsa 6,65 prosenttia lysähdettyään jo keskiviikkona 5,26 prosenttia…"

    Jos peräti kunnioitettava uutistoimistomme alkaa puhekielen suosijaksi ja alatyylin viljelyyn…

    HUOM ! Alla linkkejä kaksikielisiin tai muuten ei-suomalaisten ulottuvilla oleviin blogeihin, sekä muutama ranskankielinen blogi Suomesta ja suomalaisista. Yllättävää lukemista.

    L’autre jour, j’ai failli tomber de ma chaise de bureau en lisant une dépêche de l’agence de presse finlandaise STT (Suomen Tietotoimisto pour les intimes), qui employait des termes de language parlé pour le moins déplacés – en tout cas à mes yeux d’expatrié de longue date.

    Où va la Finlande et sa belle langue ?! Heureusement que les blogs sont là pour maintenir le niveau littéraire… Pour les non-finnois, voici quelques perles bilingues pour découvrir la blogosphère finlandaise – et des blogs en français sur la Finlande (ou le finnois) :

    Mayday 34S 150E – une Finlandaise en Australie, blogue en finnois et en anglais

    Alex Stubb – parlementaire européen – en anglais

    Le seul et unique blog franco-finnois =)

    Un Américain au pays des mille lacs (en anglais)

    Un Français en Finlande – eh oui, ça existe et ça même une drôle de perception du pays des fois…

    Design Finland – l’heure réglementaire de shopping

    Un touriste français chez nous

    En bonus, Parler finnois !

  • Parole parole parole… / Päällepuhumisen jalo taito

    Une co-bloggueuse finlandaise à Paris commente avec assiduité les manifs des étudiants avec beaucoup de pertinence pour nos compatriotes, et je voulais seulement ajouter que le débat télévisuel d’hier soir sur la deux fut un flagrant exemple de pires habitudes de Français en matière de respect de parole et de débat civilisé…

    Anzi on postaillut ahkerasti opiskelijamellakoista ja analysoinut terävästi aihetta.

    Seurasin sivusilmällä eilisiltaista telkkakeskustelua aiheesta, ja se oli parasta (lue : pahinta) ranskalaista päällepuhumista – kukaan ei kuunnellut ketään, nuoret olivat äärimmäisen agressiivisia, poliitikot kapulakielisiä ja Arlette Chabot joka juonsi ohjelmaa oli helisemässä heidän kanssaan.

    (Aiemmassa postauksessaan Anzi olikin muistuttanut hykerryttävän osuvasti Berlusconille, että loppuun puhuminen on huonoa ruokaa syövien pohjoismaalaisten hullu harrastus – sama pätee todistetusti myös Ranskassa…)

    Kiistelyohjelmassa positiivisinta oli magrebilaissyntyinen tyyppi joka analysoi tilannetta huumorilla ja puolueettomasti. Oli ollut töissä Ruotsissa ja Englannissa kun täältä ei irronnut mitään, ja heitti kehään tervettä vertailua – muistuttaen että muualla ihmiset kunnioittavat myös sananvuoroa ja antavat muittenkin puhua, ja jopa KUUNTELEVAT vastapuolen mielipiteitä. Utopistista !

    Kuka olikaan sanonut että useimmiten ihmiset eivät kuuntele toisiaan, vaan odottavat että puhuja lopettaa saadakseen itse sanottua asiansa ?

    La plupart de jeunes étaient d’une agressivité à toute épreuve et parfaitement hermétiques à toute argumentation adverse ; les politiciens rabâchaient des solutions dont personne ne semble vouloir – et tout le monde parlait en même temps, ce qui rendait le débat quasi impossible à suivre. Le respect de parole de l’autre (sans parler d’une vraie écoute…) devrait être enseigné à l’école !

    Qui déjà avait dit que les gens n’écoutaient pas les autres, mais attendaient qu’ils terminent de parler pour prendre la parole ensuite ?

  • Champagne, sci-fi et pétrole / Shamppanjaa, scifiä ja öljynporausta

    Un énième reportage photo de notre virée en Champagne il y a quinze jours : à un moment la route nous a amenés au pied d’une colline de vignes, dominée par une statue énigmatique qui pointait le ciel du doigt. Une vision féerique, avec le givre et le soleil hivernal !

    En bonus totalement hors sujet, le panneau solaire d’un téléphone de secours de l’autoroute A4 dont le design me propulse invariablement dans une dimension intergalactique. En référence à une silhouette sombre bien connue ?!

    Il ne manque que la photo du puits de pétrole que l’on peut apercevoir au bord de cette même autoroute. Cet engin surréaliste pompant tranquillement dans le sol de l’or noir si près de Paname aurait bien mérité figurer ici, pour la curiosité, mais le photographe officiel se trouvant au volant cette opération s’avéra trop périlleuse et la curiosité devra attendre une future expédition pour être immortalisée dans le blog…

    Toissaviikonlopun kuva-antia eli shamppanjapeltojen taianomaista kuuraa : aivan yllättäen kiemurteleva pikkuruinen tie vei meidät kukkulan juurelle – ja sen huipulla komeili vaikuttava patsas sormi ojossa taivasta kohti. Varmaankin paasaamassa kuplien parantavasta mahdista…

    Kolmantena pyöränä on moottoritien hätäpuhelinten aurinkopaneeli – ovat jotenkin niin scifiä kuin olla voi, tulee ihan intergalaktinen olo niitä katsellessa.

    Tästä jäi vielä uupumaan se öljynporauskaivo jonka ohi ajettiin – olin ratissa ja mies kieltäytyi moisesta idioottimaisesta reportaasista. Yksi levoton juttu siis säästyi myöhemmäksi.