Pas de soleil aujourd’hui, mais une douceur propice à des travaux de jardinage ! La glycine commence à fleurir, et j’ai semé des capucines dans un pot envahi par le lierre :
Eilinen upea auringonpaiste ei uusiutunut, mutta keväinen ilma innosti mönkimään pihalla sormet mullassa. Sinisade alkaa jo kukkia, eilen ostamani punainen ikkunakukka (jonka nimen autuaasti unohdin…) kukoistaa ja muratin verhoamaan ruukkuun kylvin tänä vuonna krassia.
22°C ! Ca sent le premier barbecue de la saison, forcément.
Nous avons sorti le grand parasol jaune, l’apéro jaune (pastis !) et les bols jaunes pour les amuse-gueules – tout ceci vu d’en haut, avec les bourgeons de la glycine qui ne va pas tarder à fleurir.
Noter les serviettes aux couleurs locales, avec des élans, ainsi que la sauce "camouflage" – en Finlande, le motif camouflage est aussi appelé la sauce cornichons, donc pourquoi ne pas détourner l’expression dans l’autre sens…
Et un grand merci affectueux à Jean-Marc qui m’a offert une carte mémoire supplémentaire – dédié aux reportages du blog ! =D
22°C ! Pistimme siis kovalla kiireellä pystyyn sesongin ensimmäisen grilli-illan.
Keltainen aperitiivi eli pastis juotiin suuren keltaisen auringonvarjon alla – kuvassa lintuperspektiivistä näkyy myös julkisivumme sinisateen silmut ; kukat luvassa piakkoin.
Huom. kotimaiset hirvi-lautasliinat ja sinappikurkkusalaatti jota vieraat maistelivat ihastuneina.
Pekoninakit (resepti luvassa pekoniviikon alun kunniaksi !), tuliset merguez-makkarat sekä vartaat grillattiin valurautaisessa "kiinalaisessa katukeittiössä", ja istuimme myöhään yöhön terassilla nauttien leppoisasta ilmasta.
Erikoiskiitokset Jean-Marcille joka lahjoitti kameralleni ylimääräisen muistikortin erityisesti blogitustarkoituksiin !
Il y a quatre ans pile, j’ai vecu la journée la plus surréaliste de ma vie, et la une des journaux d’aujourd’hui m’a projetée dans le passé.
Nous sommes rentrés de la maternité avec notre premier bébé flambant neuf, inquiets comme tout parent fraîchement lâché dans la nature avec sa progéniture.
Dans l’après-midi, un nuage de guêpes est venu noircir le ciel et s’est installé pour quelques instants dans notre jardin – du jamais vu, avec un bourdonnement d’une intensité incroyable.
Le soir, Le Pen passe au deuxième tour face à Chirac.
Peut-on faire plus surréaliste ? Une chose est certaine : la journée restera gravée dans nos mémoires à jamais.
* * *
Tismalleen neljä vuotta sitten oli varmaankin elämäni surrealistisin päivä. Päivän lehdetkin siteerasivat sitä etusivulla tänään…
Kotiuduin synnäriltä esikoisen kanssa ; mies kävi hakemassa mersulla johon tutisevin käsin tungettiin kantokoppaa takapenkin vöihin, vikisevän käärön mekkaloidessa sen sisällä kirkkaassa auringonpaisteessa.
Esiteltiin talo vauvalle, se ihmetteli ja äimisteli ; itse ällistelimme että nyt sitten ollaan omin neuvoin tommosen kanssa. Koti vaikutti aivan oudolta, yht’äkkiä kaikki tuttu vaikuttikin vieraalta. Taisin samaistua nyytin tunteisiin liiankin vahvasti.
Iltapäivällä pihalta kuului outoa surinaa ; laitoimme ikkunat kiinni suojeluvaiston käydessä ylikierroksilla ja vähän ajan päästä koko taivas pimeni. Valtava pilvi ampiaisia lensi tiiviissä kokoonpanossa ja peitti koko auringon. Jossain vaiheessa pörräävä armeija sai päähänsä kasautua puutarhatuolin jalkaan : varmaankin halkaisijaltaan puolimetrinen kuhiseva pallo viipyi siinä muutaman hetken, sitten uhkaava surina taas voimistui, taivas pimeni uudestaan ja musta uhkaava pilvi loittoni hiljalleen. Helpottava hiljaisuus vallitsi talossa, vauva tuhisi unissaan autuaan tietämättömänä ulkona juuri tapahtuneesta melkein yliluonnollisesta ilmiöstä.
Mies kävi pikaisesti äänestämässä pressanvaaleissa, vaikka olisi kyllä mieluusti jättänyt väliin sillä kertaa. Illalla vaalivalvojaisissa kävi ilmi sosialistien silloisen kandidaatin Lionel Jospinin tipahtaneen pois jatkosta, ja toiselle kierrokselle Jacques Chiracin lisäksi menikin mustana hevosena äärioikeiston Jean-Marie Le Pen.
Toisella kierroksella sitten kaikki vasemmistolaiset äänestivät hampaita kiristellen Chiracia, estääkseen Le Penin valinnan.
Ensi vuoden vaaleissa povataan samaa pelottavaa mahdollisuutta. Äärioikeisto saa yhä useamman sympatiat, koska valtapuolueilla ei vaikuta olevan mitään käypiä ratkaisuja nuorten työttömyyteen tai muihin ongelmiin ; samoin viimesyksyiset mellakat vahvistavat äärioikeistoa.
No, tästä lööppiuutisesta huolimatta päivästä tuli ikimuistoinen !
Youpla, le gang des pligaa est de retour – non sans peine, car il s’est avéré que nous n’étions pas les seuls à avoir prolongé le WE de Pâques jusqu’à mardi soir.
Ci-dessous déjà une partie des reportages photo, notamment sur les quatre ans des cousins, la mode rétaise, les balades ouraliennes – d’autres à venir sur la déco, les wistitis, les compétitions de cerf-volants…
Hihhei, pligaajengi on takaisin kaupungissa, vaikka kotiutuminen tekikin tiukkaa. Emme olleet ainoat lomailijat jotka olivat venyttäneet pääsiäisviikonloppuaan tiistai-iltaan asti, ja viimeisten peninkulmien harppomiseen upposi tunti poikineen…
Alempana jo kuvareportaaseja Ré-saaren muodista, uralilaishurjasteluista, nelivuotissynttäreistä tuplana – tulossa vielä leijanlennätyskisoja ym !
Juontajalta tuli tämmöinen : "Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä hyvänsä. Avaa kirja sivulta 123. Lue kuudes lause. Kirjoita se blogiisi." (Teillä on säkää, se sattuu olemaan englanniksi…)
"The van stopped before we got to the Approach and we walked the last 100 yards on account of Terence Butcher said if you turn up at the pub in a riot van people do start to ask daft questions about why they bother paying their taxes."
(c) Chris Cleave : Incendiary.
Faites passer à votre voisin : prendre le livre le plus proche, n’importe lequel. Ouvrir la page 123. Lire la sixième phrase. L’écrire dans son blog (ou ci-dessous dans les commentaires).
Il est de notoriété publique que la famille pligaa soit mordue de deux roues (vélos, motos…) voire plus (tricycles, trottinettes, sidecars).
Ci-dessous les derniers clichés des aventures pascales du sidecar Ural. Jules est autorisé à monter dans le panier devant moi avec son petit casque pour aller au marché en ville, et il est fier comme un coq quand les passants le regardent !
Pligaa-perhe on tunnetusti hulluna kaksipyöräisiin, mutta myös kolmipyöräisiin… Yllä tuoreimmat kuvat Ural-sivuvaunumme pääsiäisseikkailuista. Jules saa tulla sivuvaunun kyytiin eteeni pienelle kaupunkiajelulle esim toriostoksille, ja on pakahtua ylpeydestä pikkuruinen moottoripyöräkypärä päässään, ohikulkijoiden hilpeiden katseitten saattamana.
Voi sitä riemua !
Pour continuer dans le shopping, Saint Martin de Ré possède aussi un marché couvert alléchant… Un régal pour l’objectif – et pour les papilles !
Saint Martin de Ré voi ylpeillä myös kauppahallillaan, jossa ruokashoppailija saa ihastella toinen toistaan houkuttelevampia ruokatiskejä : tuoretta kalaa ja mereneläviä, kauden komeita vihanneksia, ihania garriguette-mansikoita, maalaisleipiä ja -makkaroita, Lounais-Ranskan ankkasäilykkeitä…
Destination incontournable lors de nos séjours à La Rochelle : l’Île de Ré, ce petit bout de terre qui taquine le continent au bout d’un pont impressionnant.
Outre les interminables pistes cyclables et les engins fantasques pour transporter les enfants derrière les petites reines, l’île présente un avantage majeur avec les boutiques de sa capitale, Saint Martin de Ré. Voici un petit tour des vitrines…
Jokaisella La Rochellen visiitillä suuntaamme Île de Ré -saarelle, joka keimailee huimaavan sillan päässä vastapäiselle mantereelle. Yhtä huimaava tietulli (lähes 15 euroa sesonkiaikana, puolella hinnalla vielä pääsiäisenä) takaa ettei saarella vilise tuhottomasti turisteja, vaikka väkeä riittääkin.
Saari on tunnettu pyöräilijöitten paratiisina, ja toinen toistaan erikoisempia lastenperäkärryjä ja tandemeita viliseekin lukuisilla pyöräteillä, kaukana autoteistä. Ostin mm turvaviirini täältä – täysin tuntematon kapistus Pariisissa !
"Pääkaupunki" Saint Martin de Ré on pittoreski satamakylä, jossa terassiravintolat kukoistavat ja trendiputiikit lyövät laudalta melkein Pariisinkin valikoimat – parilla mukulakivikadulla kauden muoti pähkinänkuoressa.
Notre pligaa aîné a déjà quatre ans !
La cousine Eva étant née deux jours après, nous voilà armés jusqu’aux dents en matière de bougies, de papier cadeau, de cadeaux en tout genre pour marquer l’événement.
Esikoispligaa on jo neljä vuotta !
Eva-serkun synttärit ovat pari päivää myöhemmin, eli meillä oli mainio tilaisuus rohmuta paikkakunnan lelukaupoista hulvaton määrä kakkukynttilöitä, lahjapaperia ja tietenkin kaiken sortin lahjoja. Juhlahumussa mukana isompikin serkkutyttö – pikkupligaa heitteli hulluna lahjapapereita eikä kerinnyt kuvaan…
Vaikuttava saalis : liuta pieniä kuula-autoja, muovailuvahapakki muotteineen, aakkosdominot, kakkospyörä La Rochelleen ja vaikka mitä muuta sälää.
Aah onnea.
Après quelques heures (interminables, si l’on croit la banquette arrière…) de trajet en voiture, les panneaux familiers nous annoncent l’arrivée prochaine au pays magique des pligaa en WE.
Enfin en vacances !!!
Muutaman tunnin (takapenkkiläisten mielestä ikuisuuksia kestäneen) ajomatkan jälkeen tutut kilvet ilmoittavat päämäärämme lähestyvän ja taianomainen pääsiäisviikonloppumaisema avautuu silmiemme edessä. Vihdoin lomalla !!!
La Rochellen vanha satama linnoitustorneineen on aina yhtä tervetullut näky, ja pligaat hihkuivat riemusta nähdessään paatit.
Maurelita.com 2.0 