Maurelita.com 2.0

Maurelita augmentée

Dompteuse d’outils collaboratifs le jour, vélotaffeuse et bloggeuse bilingue le reste du temps.

blogistan cuisine deko joulu-Noel kulturellissime modeuse paris pligaa ranska rock suomi vélo web écolo

  • Aventures de la pelle bleue / Sinisen hiekkalapion seikkailut [Valokuvatorstai]

    Photo de la semaine sur le thème "souvenir" : nos deux pligaa, à l'âge d'un an en tenue de plage. La photo numérique permet de jouer avec la saturation et les teintes, pour un effet rétro garanti. Sur le site web que je tenais à l'époque, j'avais publié un exercice de style à la Zweig que voici :

    Les aventures de la pelle bleue

    Les vacances sont souvent révélatrices de passions.

    L'île de Hvar sur la côte croate fut le théâtre de jaillissement d'une de ces passions d'enfance qui nous marquent si profondément, tout en restant subconscientes.

    Le jeune Jules s'extasiait devant les jouets de plage des autres enfants, quand ses parents décidèrent de lui offrir une panoplie complète d'ustensiles de plage.

    Ce trésor fut déniché dans une petite épicerie rustique sur le chemin de la plage, où dans une ambiance des années 50 des vendeuses s'affairaient derrière un comptoir parmi les bacs à légumes, les énormes miches de pain et le fromage à la coupe.

    Dans cet échantillon de jouets plastiques aux couleurs surannées, se trouva une pelle bleue que Jules ne quitta plus jusqu'à la fin des vacances. Une étrange complicité se noua entre le garçon et sa pelle, et l'objet suivit son propriétaire jusque dans le lit, pour la sieste et même pour la nuit, avec quelques grains de sable, sournoisement nichés dans un recoin.

     

    A gauche, Jules à Hvar (Croatie) et à droite, Tom à La Rochelle.

    Valokuvatorstain viimeisimpään aiheeseen "Muisto" : esikoinen 1v-kesänään Kroatiassa (Hvar) ja kuopus samanikäisenä La Rochellessa.

    Silloisilla nettisivuillani olin heittäytynyt Zweig-tyyliseen proosailuun, jonka tarjoilen uudelleen lämmitettynä tässä :

     

    Sinisen hiekkalapion seikkailut

    Loma-aika paljastaa usein harvinaisen syviä tunteita ihmisissä.

    Hvar-saari Kroatian rannikolla oli erään tällaisen lapsuuden kiintymyksen heräämisen näyttämönä.

    Pieni Jules oli haltioissaan nähdessään toisten lasten lelut rannalla, ja niinpä hänen vanhempansa päättivät ostaa pojalle ikiomat hiekkalelut.

    Kallisarvoinen aarre löytyi pienestä sekatavarakaupasta rantaan vievän tien varrelta. Myyjättäret puuhailivat 50-luvun tunnelmassa suuren lasitiskin takana vihanneslaatikoiden, valtavien maalaisleipien ja juustojen keskellä.

    Rantalelupakkauksessa oli vanhanaikaisen värisiä muovileluja, ja niiden joukossa sininen vihreävartinen pieni lapio, jota Jules ei laskenut käsistään koko loppuloman aikana. Outo kiintymys kehittyi pojan ja lelun välille, ja esine seurasi omistajaansa aina sänkyyn asti, päiväunille ja jopa yön ajaksi, muutama hyvin piiloutunut hiekanjyvä mukanaan.

  • Mashup Gnarls Barkley vs Raconteurs

    Un petit bijou à télécharger d’urgence : Gnarls Barkley – Crazy vs Raconteurs – Steady As She Goes. N.B. Diffusion limitée dans le temps :

    Upea bootleg jossa Gnarls Barkley -hitti Crazy ja Raconteurs Steady As She Goes rokkaavat sulassa sovussa !

  • Ravitaillement précieux / Kullanarvoista kotimaanpostia

    Töissä ollessani postimies oli kiikuttanut laatikkoon kaksi (!) pakettia, suomalaisilla postimerkeillä varustettuja ja lupaavasti kolisevia.

    Pligatsut hyppivät ympärilläni kinuten pakettien avaamista ; taisivat aavistaa siellä piileskelevän salmiakkiaski kavereineen. Onnistuin kuitenkin pimittämään lähetyksen ja lykkäämään mässäilyt karkkipäivään.

    Paketeista paljastui läjä lehtiä ja lehtileikkeitä, romppuja valokuvineen ja musiikkeineen (mm PMMP), salmiakkia, salmiakkia ja – salmiakkia ! Super, Apteekin, Pantteri… miam.

    Iso hali ja kiitokset hovihankkijoille !

    Pendant la journée, le facteur avait déposé deux (!) colis chez moi, garnis de timbres finlandais et produisant un doux bruit quand on les secouait.

    Les PligaaBoyz sautèrent de joie autour de moi en réclamant l’ouverture des cadeaux ; je les soupçonne d’avoir percé à jour le contenu des paquets. J’ai toutefois réussi à faire disparaître l’arrivage, pour une distribution ultérieure.

    Une fois bien installée, les enfants couchés et les paquets immortalisés sur ma carte mémoire, je pris de temps de déballer la précieuse livraison. Des magazines et des coupures de presse ; des cd-rom avec des photos et de la musique (un excellent groupe du pays nommé PMMP que je vous conseille), de la réglisse salée, de la réglisse très salée et – de la réglisse ultra salée! (Introuvable même chez Ikea.)

    Voilà une belle soirée en perspective !

  • Me and Mr Blog

    Tapasin täkäläisen blogosfäärin kunkun tänään. Loïc Le Meur on maan luetuin ja tunnetuin blogittaja, jonka blogista osa on myös englanniksi.

    Mietittyäni etukäteen pääni puhki löytääkseni älykkään nokkelia ja asiallisia kysymyksiä sekä blogistania sivuavia keskustelunaiheita, menin lopulta lounas-cocktailiin tyhjin käsin ja perhosia mahanpohjalla.

    Pohjoismaalainen täsmällisyyteni (ystäville tiedoksi että töissä olen pelottavan tarkka tapaamisajoista…) palkittiin ja törmäsin heti rakennuksen aulassa hieman eksyneen näköiseen nuoreen mieheen moottoripyöräkypärä kainalossa. Tartuin tilaisuuteen esittäytymällä (Maurelita, Suomen blogistanin akreditoitu Pariisin kirjeenvaihtaja) ja hankkimalla miehelle sisäänkäyntiluvan, joska organisointipuoli tuntui olevan ranskalaisen täsmällinen.

    Ehdimme tuskin puhua kun virallinen taho jo ilmestyikin, ja siirryimme yhä kasvavalla joukolla cocktail-tiloihin, missä meistä napsittiin kuvia lasit kätösissä ja voileivät hampaissa. Manasin miksen ollut uskotellut luennoitsijallemme tilaisuuden siirrosta viereiseen baariin, jotta olisin voinut puhua rauhassa asiaa. Blogeista.

    Varsinainen keskustelu oli mielenkiintoista, joskaan ei järin mullistavaa. Ensin meille kerrottiin blogeista yleensä (hohhoijaa), kansalaisjournalismin vaikutuksesta mediakriisiin (lämpenee…) ja ensi viikolla lanseerattavasta uudesta tuotteesta (polttaa !!!).

    Kyseinen miekkonen sattuu olemaan niin usein manaamani u-blogin perustaja ja nykyisin Six Apart (typepad) -firman Euroopan pomo, ja on ohimennen lanseerannut silmäätekevien ranskalaisten blogeja sekä konsultoi firmoja ylipäätään aiheesta.

    Ehdin jo kuvittelemaan firmassa olevan meneillä joku minulta pimitetty blogihankke, kunnes tunnustimme yhteen ääneen ettei hanketta varmaan tulekaan, koska kolmen sikariportaan allekirjoitus ja kaikinpuolinen moderointi tappaisi projektin jo ennen julkistamista. Mutta tapaaminen oli kaikin puolin kiinnostava omasta ruohonjuuriperspektiivistäni, ja pääsin kahvitilaisuudessa juttelemaan omasta viritelmästäni – ja Loïc paljastui innokkaaksi saunojaksi ja avantouimariksi, lukuisten Suomen matkojensa ansiosta. En tainnutkaan sanoa että heppu on täysi rämäpää ja harrastaa mm kite-surfingiä…

    Rencontre entre le roi de la blogosphère et de la PligaaBlogueuse du Blogistan aujourd’hui. Des chiffres et une réputation qui font pâlir.

    Après moult tentatives de trouver de brillants sujets de conversation, j’ai fini par arriver au déjeuner cocktail la tête vide… et même pas armée de mon appareil digital.

    Grâce à ma ponctualité nordique (si si si, je rassure mes amis, au travail je suis pointilleuse sur les horaires !) je fus la première à accueillir notre invité et profitai de l’occasion pour me présenter (Maurelita, agent spécial accrédité du Blogistan finlandais) et pour le faire entrer.

    Après des petits fours et un peu de rouge pour animer le débat, nous voilà partis pour un tour de manège dans les merveilles de la Blogosphère. Sujets fort intéressants ; le parcours d’un serial blogpreneur, l’impact des blogs sur la société en général et sur les élections en particulier, le journalisme citoyen face à la crise de la presse traditionnelle…

    Il se trouve que l’homme en face de nous fut le fondateur d’u-blog, mais malgré la tentation je lui épargnai les soucis java script et autres de ma version. Il sera pardonné avec son nouveau produit prévu pour la semaine prochaine – que j’attends de pied ferme !

    De plus, Loïc s’est révélé un amateur de saunas et de baignades dans un trou d’eau glacée (avanto) qu’il a appris à connaître lors de ses séjours chez moi – d’ailleurs, il a mentionné la Finlande comme un modèle en matière de connexions internet…

    =)

  • On ne plaisante pas dans les escaliers (incendie à La Défense) / Rapuissa ei pelleillä (tulipalo toimistolla)

    Tulipalo La Défensella ; toimistorakennukset evakuoitiin

    Päästyämme juuri kahden tunnin HR-kokouksesta, haaveilimme kaikki pienestä kahvimehutauosta, ja lorvimme parhaillaan ikkunan ääressä työkaverin huomattua outoa höyryä tulevan läheisen konferenssikeskuksen ilmastointipömpelistä, kun sihteerimme juoksi käytävää pitkin kuin raivotar, huutaen "tulipalo, kaikki ulos – tämä EI OLE harjoitus" !

    Hienoisessa paniikinvireessä ne moneen kertaan jankatut refleksit ottivat komennon, ja kuin unessa näin käteni sulkevan läppärin, toisen laittavan puhelinvastaajan päälle, kolmannen hapuilevan käsilaukkua – ja neljännen kahmaisevan Monop-ostoskassin metrolukemisineen ja serkkutytölle ostettuine lahjoineen.

    Käytävällä hortoili epätietoisia ihmisiä joita yritimme patistaa portaisiin ; jotkut odottivat hissiä, mutta suunnistin itse rappusiin 21 kerroksesta piittaamatta. Olinkin lintsannut jumpasta lounastunnilla…

    Kaikkien 11.9 -dokumenttien jälkeen ei ollut vaikeaa kuvitella samoja loputtomia rappuja pilkkopimeässä, savussa ja ihmispaljoudessa. Onneksi meillä oli valot, ja ainoina esteinä pari hassua pahvimukia tupakantumppeineen (en tainnut vielä kertoa tupakankieltolaista Ranskassa… ?!).

    Alas päästyämme huokasimme helpotuksesta, eikä mikään katastrofaalinen näky odottanut meitä ulkonakaan. Satoja ihmisiä eri toimistorakennuksista harhaili tornien välimaastossa, vaikka muistaakseni meidän olisi pitänyt mennä loitommalle. Uteliaisuus vei kuitenkin voiton, ja kaikki norkoilivat tiedonmurusia. Joku oli nähnyt jonkun jolle joku palomies oli sanonut palon olevan maanalaisessa parkkihallissa ; toisaalta kerrottiin koko korttelin suuren generaattorin simahtaneen jo puolelta päivin ja koko ostoskeskuksenkin olevan pimeänä.

    Lopulta saimme käskyn häip !yä ja soittaa aamulla saadaksemme selvää pääseekö silloinkaan toimistoihin sisälle. Sähkökatkos ei ainakaan ollut lamauttanut metroa, ja pääsin onnellisesti kotiin ruokakaupan kautta – kun kerran oli vapaata aikaa yllättäen.

    Palaan asiaan kun tiedän enemmän, mutta luultavimmin tämä paljastuu turhaksi hälytyksesi. Ajoitus vain karmi selkäpiitä.

    EDIT 13.9. klo 10 : Kyseessä oli läheisen rakennustyömaan aiheuttama sähkökatkos, joka pimensi suuren osan koko korttelista ja ostoskeskuksesta. Savulle ei löytynyt selitystä, mutta rakennukset evakuoitiin turvallisuussyistä.

    Incendie dans un parking souterrain à La Défense ; évacuation en masse de plusieurs tours

    Après deux heures de réunion RH, nous ne rêvions que d’une pause café/jus et traînions à la fenêtre en train de regarder une drôle de vapeur s’échapper d’un cube d’aération du CNIT.

    D’un coup, notre secrétaire – habilitée responsable d’évacuation de l’étage – déboule dans le couloir, crie qu’il y a le feu et non ce n’est pas un exercice et qu’on doit se sauver et vite.

    Comme dans un rêve, tout ce qu’on nous a rabâché au cas où prend tout son sens : une main qui ferme le pc, l’autre qui met le répondeur, une troisième qui saisit le sac à main, une quatrième le sac de courses…

    Dans le couloir, des gens hésitants que j’essaie de pousser vers les escaliers. Je perds patience et me dirige vers la cage d’escaliers. D’autres attendent l’ascenseur. Merci, je préfère dévaler les 21 étages à pied – de toute façon j’ai séché la gym à midi. Sait-on jamais.

    Déjà 21 étages ça paraît interminable. On se projette dans les tours jumelles où c’était enfumé, noir et pris d’assaut. Sueurs froides. Ne pas y penser.

    Enfin en bas. Pas de vision catastrophiques en sortant de la cage d’escaliers. Des centaines de personnes des tours environnantes qui semblent toutes avoir subi le même traitement. Tous essaient de savoir ce qui se passe. Dans un calme impressionnant.

    Quelqu’un a vu quelqu’un qui a entendu un pompier dire que le feu était dans les parkings souterrains. Un autre croyait savoir qu’un gros générateur avec disjoncté, plongeant tout le quartier d’affaires dans le noir – y compris le centre commercial.

    On nous ordonne de partir et d’appeler demain matin avant de venir, pour savoir si la tour est accessible. Malgré tout, le métro marchait et j’ai pu rentrer sans problèmes. Suite et fin demain. Probablement une grosse frayeur pour rien. Avec un mauvais timing.

    EDIT 13.9. à 10h : Il s’agissait finalement d’une panne d’électricité géante, causée par un chantier voisin et touchant environ 9000 personnes travaillant dans le quartier.

  • Zik zik muzik !

    Une énième tentative d’apprivoiser Last FM ci-dessous. Je me resigne à laisser mon cher Pandora que j’avais pourtant si bien customisé, mais qui ne contient ni des artistes français – ni finlandais !

    Voici ma sélection de la semaine sur Last FM, beat this :

    Moneskohan yritykseni kesyttää Last FM on kyseessä ? Olen pari iltaa syöttänyt vihjeitä musiikkimaustani, joka on aika haasteellinen. Haikein mielin luovun omasta Pandorastani, koska sieltä puuttuvat sekä ranskalainen että kotimainen rock.

    Ja päivän hupijuttu ; muistaako kukaan Eurotrashiä eli ranskalaiset Antoine de Caunes ja Jean-Paul Gaultier jotka pistivät halvalla ranskalaista aksenttia Channel Four -kanavalla ammoin ? Tässä Vinvin blogissaan bonjour-america.com, taattua hulvatonta huumoria – englanniksi. Ja hieman kärsivällisyyttä – Vinvin oli juuri telkassa ja kaikki täkäläiset ryysivät katsomaan miten hupaista on heidän kustannuksellaan.

  • Aujourd’hui / Tänään

    Mediaope piipahti tauoltaan blogistanissa kertoakseen mitä oli tehnyt…

    Tui kertoi myös mitä teki tänään, ja ajattelin seurata esimerkkiä. Tänään olen seuraavasta päätellen tehnyt älyttömästi sekalaista juttua ; tässä pieni lista inventaariosta linkkeineen :

    – imuroinnut 97 bootleg ja mashup -biisiä ensi viikonlopun 10v hääkemuihin (viime yönä)
    – nukkunut tosi hyvin ja ihan tarpeeksikin (harvinaista !)
    – ajellut fillarilla 20km ympäri Pariisia ja napsinut kuvia
    – ostanut pyörääni uudet renkaat, sisäkumit ja peilin- miehen nikkaroidessa menopelin kimpussa blogittanut pikaisesti, pyykännyt ja raivannut taloa
    – käynyt koko perheen voimin ruokakaupassa fillareilla ostamassa huomiselle bbq-lounaalle tarvikkeita
    – kokeillut tuliterää webcamiä kotiväen kanssa ; pligaat olivat haltioissaan ! Suomessa on näemmä jo pilkkopimeää kun täällä vielä valoisaa klo 20:30
    – tehnyt hampurilaisia
    – tanssittanut pligatsuja uusilla biiseillä (ks yllä)
    – passittanut miehen nukuttamaan villiintyneitä poikia =D

    Bilan du jour, inspiré par quelques co-blogueurs finlandais…

    A juger par la liste ci-après, je m’éparpille dans des voies diverses et passionnantes. Reportage avec liens :

    – téléchargement de quelques 97 morceaux bootleg ja mashup (en toute légalité !) pour une fête de 10 ans de marigage le WE prochain (tout ça la nuit dernière)
    – une bonne nuit longue et réposante, fait rarissime
    – fait plus de 20km à vélo dans Pariisia lesté d’un pligaa, tout en alimentant ma carte mémoire
    – acheté de nouveaux pneus et chambres à air pour mon vélo, ainsi qu’un rétro
    – pendant que mon amour de mari les installait, fait un post sur la rentrée des pligaa fissa, avec quelques lessives et un peu de rangement
    – fait des courses en ville pour le déjeuner bbq de demain
    – essayé pour la première fois un webcam flambant neuf avec la famille en Finlande, à la plus grande joie des petits
    – préparé des hamburgers
    – fait le DJ pour les pligaa (cf ci-dessus)
    – envoyé mon mari coucher les pligaa sur-exités

  • Petits écoliers / Pikkuisia koululaisia

    Molemmat pojat ovat aloittaneet koulutiensä, ranskalaisessa kolmivuotisessa "maternelle"- esikoulussa.

    Jules jo vanhana konkarina aloitti maanantaina moynne section -luokalla eli keskimmäisellä, ja käy koulua tänä vuonna koko pitkän päivän klo 9-16:30. Tom 2v 3kk ottaa varaslähdön menee pikkuruisten luokalle vain aamupäivisin, ja käy sen uudestaan ensi vuonna kokopäiväisenä – etuajassa aloittamista kun ei hyvitetä mitenkään.

    Olinkin jo ehtinyt blogittamaan miten ranskalainen koululaitos mietityttää suomalaista, ja epäilyni palkittiin maanantaina kun Jules löysi itsensä uudesta luokasta, uuden open kanssa – ainoastaan yksi 25 viimevuotisesta kaverista oli luokalla ! Puhelimitse konsultoitu mieheni sanoi heti kyseessä olevan varmaankin jonkun "etnisen tasoituksen" luokkien välillä. Koulun johtaja vakuutti kuitenkin koko luokan olevan hajotettu, mutta matemaattiset lahjani eivät riitä ymmärtämään miten se on mahdollista kun yhteensä maternellessa on 10 luokkaa, kolmella tasolla ; noin puolesta luokista on "keskikokoisia", koska useat luokat ovat yhdistelmäluokkia. Hmmm.

    En vain ymmärrä miksi noin pieni erotetaan kavereistaan, eikä asiasta vaivauduta edes tiedottamaan. Olimme koko kesän mainostaneet miten kiva on mennä takasin kouluun ja nähdä luokkakaverit. Floppi. Onneksi poika itse ei ollut moksiskaan, vaan tuntui tykkäävän uudesta opesta.

    Perjantaina koko viikon kinuamisen jälkeen oli vihdoin pikkuveljen vuoro, ja Tom meni kouluun rutiinilla, saatettuaan isoveljeä jo koko viime vuoden. Koko perheen voimin veimme ensin Julesin omaan luokkaansa (kerroin uuden open näyttävän vähän Kirstin Scott Thomasilta ja mies oli utelias…), sitten Tom isoveljen viimevuotiseen luokkaan Sophien ryhmään. Siellä oli se kuuluisa automattokin…

    Leikimme vähän aikaa palapeleillä ja automatolla, ja hyvästelimme sitten muksun. Pikkupligaa protestoi ainoastaan kun kuuli hoitotädin hakevan sen puoleltapäivin ja vaati minua, mutta vilkutti iloisesti kun lähdimme. Karinan hakiessa sen, uhkaus toteutettiin ja pligaa pisti itkuksi, hokien maman maman ja etsien minua käytävältä.

    Välitunnillakin oli päässyt pieni itku : Tom oli yksin pihan nurkassa, mutta joku hyväsydäminen tyttö oli hakenut open ja sitten taas ilme kirkastui. Jules väitti myös olleensa surullinen kun ei nähnyt pikkuveljeä – mutta epäilen että taisi vaan unohtaa pikkuveljen välkkäritohinassa…

    Muuten Tom hoiti kaiken hienosti, kävi vessassa ihan reippaasti ja leikki antaumuksella – ja molemmat odottavat innolla maanantaita. Pourvu que ça dure (kunpa se jatkuisi näin) !

    Les pligaa sont maintenant tous les deux scolarisés à la maternelle !

    Jules est entré en moyenne section et restera cette année toute la journée, et le petit Tom 2 ans et trois mois commence chez les tout petits, uniquement le matin.

    J’avais déjà émis quelques réserves quant au système scolaire français comparé à celui que j’ai connu en Finlande, et mes doutes se sont avérés lundi.

    Après avoir vanté tout l’été les mérites de l’école et des camarades de classe que Jules allait retrouver, quelle était notre surprise en découvrant que sur les 25 copains, seul un était dans la nouvelle classe de Jules !

    Mon mari – consulté par téléphone d’urgence – y voyait un équilibrage socio-culturel dont notre grand pligaa aurait fait les frais. Selon la directrice, toute la classe aurait été dispatché, mais comment repartir 25 élèves de moyenne section entre les 10 classe de maternelle dont à peu près la moitié accueillent des moyens (une partie des classes étant panachées de plusieurs niveaux).

    Heureusement que le principal concerné n’y voyait pas d’inconvénient, et trouvait sa nouvelle maîtresse chouette.

    Vendredi, ce fut le tour de Tom d’entrer chez les tout petits – après s’être entraîné en accompagnant son frère tous les matins l’année dernière. Il était ravi de se trouver dans l’ancienne salle de classe de Jules, avec sa maîtresse Sophie et le fameux tapis de voiture…

  • Chemin tout tracé de shoppeuse / Shoppailu-uoma [myöhäinen Valokuvatorstai]

    Kerrankin en laittanut jo valmista kuvaa vaan metsästin kamera kassissa uomaa, kuten varmaan alunperin oli tarkoituskin Valokuvatorstaissa.

    Shoppailijalle tarttui varsin urbaaneja uomia muistikortille, puhumattakaan mitä muuta tarttui mukaan… mutta siitä tarkemmin joku toinen kerta.

    Challenge photo de la semaine : sillon, cours (d’eau)…

    En tant qu’ex DJette j’aurais pu immortaliser un de mes chers vinyls, mais lors d’un safari shopping ce matin, j’ai suivi l’appel d’un escalateur, voire deux, pour de nouvelles aventures shoppitoresques.

  • Tendances automne 06 / Syksyn 2006 muotia pariisilaisittain

    Syksyn 2006 muotia suoraan Pariisista

    Täkäläiset koulut alkoivat vihdoin, ja pikkumurujen kouluun saattamista varten sopii ehdottomasti joko post-punk -tyylinen kiltti ja sukkikset skottiruuduilla tai kiltti (!) koululaismekko.

    Naistenlehdet ja netti pursuilee ehdotuksia erilaisista asukokonaisuuksista ; alla kaksi omaa suosikkiani ja tässä kaikki asuehdotukset.

    La mode de la rentrée est là

    La rentrée des classes oblige, toute maman qui se respecte à envie d’être pimpante (jeune) et jolie pour amener ses bambins à l’école.

    Dans la multitude de choix proposés par les magazines et le web, les deux styles ci-dessus me plaisent particulièrement ; une robe d’écolière ou un look post-punkette avec kilt et collants écossais. Voici toute la collection.