Les parents d’élèves de la maternelle furent conviés à une réunion d’info samedi ; pour la classe des tout-petits à 9h, puis pour les moyens à 10h30. Planning serré !
Un pur produit de l’éducation finlandaise comme moi est toujours intriguée par les aléas du système français, et ne manquerait sous aucun prétexte les réunions.
Pour les tout-petits et petits, la réunion commença par un tronc commun dans le réfectoire (la cantine) où la directrice expliqua le fonctionnement de l’école, soulignant le respect des horaires (avec des parents arrivant une vingtaine de minutes en retard, sans la moindre excuse, ça prend une dimension surréaliste) et autres principes de base.
Ensuite nous suivîmes les enseignants dans les classes pour parler de nos propres bambins. Explications sur le programme de l’année, les occupations des petits etc. Le plus intéressant fut de découvrir les autres parents et d’échanger avec eux.
J’enchaînai sur la réunion dans la classe de Jules ; pas de séance cantine car les parents sont déjà censés être au courant de tout. Je pus faire connaissance avec la méthode de la nouvelle maîtresse du grand Pligaa, et fus ravie d’apprendre que l’accent est mis surtout sur le langage, la lecture et l’expression en général – avec des sorties en médiathèque !
Je pus également admirer les oeuvre de notre Dali en herbe, et immortaliser quelques pièces :
Pikkuruisten koulun maternellen vanhempainkokoukset olivat kaikki tämän viikonlopun lauantaina ; aivan pienten (2-2,5v) heti aamusta klo 9 ja "keskikokoisten" (4v) klo 10:30. Tiukka aikataulu !
Taaperoitten vanhemmat aloittivat yhteisellä osalla koulun ruokasalissa, jossa johtajatar selitti perusjuttuja, tähdensi täsmällisyyden tärkeyttä sekä ylipäätään koulun sääntöjen noudattamista.
Hieman surrealistisia tavoitteita kun ottaa huomioon että yli puolet vanhemmista saapui myöhässä, pahoittelematta mitenkään aiheuttamaansa häiriötä. Suomalaisena lakia- ja ylipäätään hyviä tapoja kunnioittavana minua ihmetytti taas kerran. Johtuneeko siitä ettei kyseessä ole "oikea" koulu, vai ovatko yhtä piittaamattomia myöhemminkin ? Epäkohteliasta ja sivistymätöntä.
Ruokalassa kumminkin kuhisi ja hälisi, eivätkä syntipukkeina olleet ne muutamat mukaanotetut lapset, vaan vanhemmat itse. Johtajattaren paikalla olisin lyönyt nyrkillä pöytään ja vaatinut hiljaisuutta (jos olisin puljun johdossa, minulla tietenkin olisi luonnollista auktoriteettiä ja rahkeet moiseen), mutta nyt vain pinnistelin kuullakseni mistä puhuttiin.
Seuraavaksi siirryimme luokkahuoneisiin opettajien kanssa, ja saimme puhua lempipuheenaiheistamme eli omista nasuistamme. Mitä ne puuhaavat kun eivät osaa kertoa ; kenen kanssa kaveeraavat ; miksei isoveljeä löydy välitunnilla (eivät ole samaan aikaan !) ; mikä oli siansaksalorun alkuperäismuoto… Saimme myös selityksen heittelyvimmalle joka juonsi juurensa tilanhahmottamisharjoituksesta.
Samaan syssyyn kiiruhdin esikoisen luokkaan jossa tapasimme open ilman ruokalasessiota : vanhojen konkareiden vanhempina meidän oletettiin jo tietävän kaiken koulusta ja sen tavoista.
Oli mielenkiintoista tutustua paremmin Julesin uuteen opettajaan ; Tom oli "perinyt" isoveljen ekan vuoden open joten olimmekin jo vanhoja tuttuja. Tämä uusi tuttavuus vaikutti avoimelta ja kertoi panostavansa kielelliseen ilmaisuun ja kirjoihin ; luvassa mm kirjasto- ja mediateekkivierailuja !
Luokassa komeili pikkutaiteilijoitten uusimmat teokset, ja sain ikuistettua hurjan ukkelin ja luokassa luettavia loruja, joista poika ilahtui kotiutuessani.
Maurelita.com 2.0 