Maurelita.com 2.0

Maurelita augmentée

Dompteuse d’outils collaboratifs le jour, vélotaffeuse et bloggeuse bilingue le reste du temps.

blogistan cuisine deko joulu-Noel kulturellissime modeuse paris pligaa ranska rock suomi vélo web écolo

  • Samedi férié embué / Huuruinen pyhälauantain blogitus

    Lauantainen laajennettu tyttökerholounas huipentui vauvauutisten juhlintaan (onnea Nana ja Angela !!!) ; me ei-odottajat kilistelimme olan takaa jymyuutisten kunniaksi ja shoppailut kuten myös kuvarapot jäivät täten huteroiksi.

    Lähes ainoaksi digimuistoksi tuli – kiitos Edithin – ikuistettua latinoraflan über-kitch pöytäliina jossa komeili jäätelöpalleroita, sekä puljun Corona-olutpulloista västätty kattokruunu. Tästä ei kierrätys parane !

    Hulppea lounas koostui karahvista sangriaa, burritoista ja chileläisestä punkusta, jonka voimin suuntasimme sitten pikaisesti Boulevard Saint Germain -shoppailuparatiisiin, joka 1. maailmansodan muistopäivästä huolimatta pursuili auki olevia putiikkeja. Omaan haaviini tarttui kirahvikuvioinen mekko, jonka halusin pitää päälläni heti kuten teinishoppaaja konsanaan (ks eilinen teininaamiotumisharjoitus…) – ja Edith manasi kun ei ehtinyt ikuistamaan Miss Pligaata kaksin kerroin myyjän taiteillessa myymälävarassuojaa pois. Jäätte siis paitsi päivän huipentumasta !

    Un post dans les vapeurs de bb-news du club de copines ! Notre déjeuner avec un club élargi fut arrosé en honneur de la future maman – par les non enceintes, et par la même occasion le reportage photo se trouva réduit à un service minimum.

    Les seuls souvenirs digitaux furent la nappe en toile cirée kitchissime, avec des boules de glace du resto latino du Marché St Germain ainsi que leur lustre confectionné avec des bouteilles de Corona. Qui dit mieux en matière de recyclage ?

    Le déjeuner se composait d’une carafe de sangria (terminée en un temps record), d’un assortiment de tapas, de burritos pollo et du casillero chilien, avant de nous diriger vers le paradis de shoppeuses boulevard Saint Germain. Malgré le jour férié, toutes les boutiques étaient ouvertes et j’ai succombé à la vue d’une robe motif girafe.

    Je voulus la garder sur moi telle une ado (l’entraînement d’hier ayant déteint ?), mais Edith n’a (mal)heureusement pas eu le temps de dégainer son nouveau mobile ultrasophistiqué à temps pour immortaliser Miss Pligaa pliée en deux devant la caisse, pour se faire enlever l’antivol dans la nuque. Donc vous ratez la photo du jour ! (Ouf…)

  • Déguisée en ado et mode en général / Naamioituneena teiniksi ja muita muotijuttuja

    Ca y est, c’est fait. Je me suis déguisée en ado aujourd’hui, avec un leggings marron, longueur corsaire que je portais sous une jupe Motivi ultracourte.

    A peine habillée ce matin, je me sentais déjà bizarre devant la glace. Les pligaa m’ont pourtant convaincue de garder la tenue, en poussant des cris "maman t’es trop belle".

    Bon, ils l’auraient dit même si j’avais été habillée en Deschiens, mais j’aime bien y croire. Dans le métro, pas de réactions – j’ai gardé mon imper long bien fermé. Dans le doute.

    Arrivée au bureau, direct en réunion avec l’équipe. Une copine avec qui on avait déjà échangé sur le sujet remarque que je l’ai enfin osé. Auprès des autres, pas de remous. J’interprète cela comme une preuve de ma crédibilité – même un caleçon ne les surprend pas.

    Car cet accessoire dont parlent tous les magazines féminins, il date bien des années 80 et il répondait au nom de "caleçon". Dans le temps, seul les Suisses romands appelaient ça un "leggings" – un comble de la plouquitude ! D’ailleurs, une Parisienne digne de ce nom prétendait ne pas comprendre si elle était confrontée à une appellation si vulgaire.

    Et voilà que le leggings revient en force, plus personne ne l’appelle le caleçon – et les Parisiennes vous regardent de travers comme si l’on parlait d’un sous-vêtement masculin.

    Je vous laisse méditer sur cela en contemplant les bons plans shopping de l’Internaute…

    Se on tehty. Naamioiduin teiniksi tänään ja menin töihin kolmen vartin leggingsit jalassa, ultra lyhyen Motivi-minihameeni alla.

    Tuskin olen pukenut asun päälleni aamulla,  kun epäilys valtaa minut. Peilikuvani takana pelleilevät pligaat vakuuttavat kumminkin "maman t’es trop belle" (äiti sä oot sikakaunis).

    No, ne hokevat samaa, oli minulla päällä mitä tahansa – mutta tuommoiseen on aina kiva luottaa. =)

    Metrossa en uskalla avata pitkää takkiani lainkaan, joten säästyn kanssamatkustajien katseilta. Epäilys kaivertaa kuitenkin mieltäni.

    Töissä joudun päistikkaa palaveriin, ja hyvä kaverini jonka kanssa olimmekin keskustelleet naamiaisasusta huomaa että olen uskaltanut. Tunnustan että tunnen oloni oudoksi, ja tyttökaveri vakuuttaa sen olevan tottumuskysysymys.

    Kukaan muu ei hätkähdäkään asustani – tulkitsen sen luottamuslauseeksi : minussa taitaa olla työkavereiden silmissä sen verran fashionistan vikaa etteivät järkyty moisesta.

    Hassuinta asiassa on että 80-luvulla trikoot kulkivat Ranskassa nimellä "caleçon" (kalsarit), ja vain junttiuden perikuvina pidetyt sveitsinranskalaiset kutsuivat niitä leggingseiksi. Nyt villityksen levitessä kulovalkean tavoin, uutuudenviehätyksen nimissä niitä sanotaan leggingseiksi. Jos joku takapajuinen vahingossa lipsauttaa "caleçon"-sanan, muotitietoinen pariisitar ei ole ymmärtävinään.

    Tämän metafilosofisen muotiblogituksen päätteeksi voitte ihailla l’Internaute-nettijulkaisun valitsemia muotivinkkejä…

  • Haamuilua ja kuuden sanan novelleja

    [Des mises à jour fantômes pour cause d’ajouts dans la colonne ci-contre.]

                               

    Haamupahoittelut sivupalkin linkkien päivityksen takia

    Blogilistan pitäisi kyllä ottaa päivitystiedot rss-syötteestäni, mutta mutta. Joku mättää.

    Ja koska kaikki tekosyyt ovat hyviä työnteon keskeyttämiseen, voinkin samalla testata kuuden sanan novelleja, joita jo viliseekin blogistanissa. Muutama aihe olalta heitettynä, konttorin uumenissa ei juuri juttu lennä :

    AAMUTUNNELMA :
    Sumuinen pyöräparkki, kosteat ilmaislehdet telineessä. Syksyistä.

    ADDIKTIOTA :
    Blogitaukoilija repii hiuksiaan. Missä inspiraatio; lukijat ?

    AJANKOHTAISTA :
    Suloinen näläntunne aterian odottaessa. Salaattibaari, crumble…

    Ja viimeisestä lienee helposti arvattavan minne nyt livistän…  =P

    (u-blogin kuuden sanan novelli ja motto voisi olla "Yhtä korjatessa kolme muuta menee poskelleen" ; remppaan kotona illalla tuplaantuneen Flickr-lätkän ja SiteMeterin sekoilut…)

  • Lundi cata ? / Maanantai-morkkis mukamas

    Voiko viikko alkaa kamalammin : palelee, on sumua, loma on loppu, duunissa on tapahtunut teknisiä katastrofeja – ja on maanantai.

    Sisäinen yltiöoptimistini vikisee vastaan : blogilistalla sadan tilaajan raja rikkoutui (hip hip pligaa !!!), oli kiva loma, flunssa alkaa olla ohi, yksi Cabaret-musikaalin soittajista on tullut kommentoimaan blogiini ja varastossa on läjä hulppeita kuvia.

    Voisi asiat olla hullumminkin, vaikka mieltä kaivertaa duunin teknisten kammotusten lisäksi La Rochellessa kokemamme sähkökatkos. Ei siksi että olisi haitannut, kun olimme kerrankin ajoissa nukkumassa (blogitauosta on jotain hyötyäkin !), mutta moisia tulee varmaan uudelleen. Kauhistuttavaa tiedostaa miten huterossa sähkönjakelu ja muut ns modernit palvelut ovat, ja miten riippuvaisia me niistä olemme.

    Miehen kanssa päätettiin että kotona on oltava aina :

    – motti polttopuita takkaan ;
    – kuuden pullon pakki pullovettä ;
    – fillarit liikkumista varten ;
    – kynttilöitä ja pattereita

    … ihan vaan varmuuden vuoksi.

    P.S. Ja tämän sivun osoitteen voi takoa korsoraattoriin saadakseen sensuroimattoman version… toimii melkein ranskaksikin ! =)

    Quel début pour la semaine : ça caille, y’a du brouillard, les vacances sont finies, des soucis techniques au bureau – et on est lundi !

    Mais mon optimiste intérieur émet de petits bruits e protestation : j’ai dépassé les cent abonnés sur la Blogilista (vive le Blogistan !), les vacances furent extra, un musicien de la comédie musicale Cabaret est venu commenter (malgré les dysfonctionnements) et j’ai une tonne de photos à partager.

    Donc, les choses pourraient être bien pires. Même si, outre les cata technologiques au bureau, la panne d’électricité du WE subie à La Rochelle me tracasse. Pas qu’elle nous ait incommodé, mais parce qu’elle est révélatrice de notre dépendance au "confort moderne" et notamment à l’électricité. De tels incidents risquent de se reproduire à nouveau, et le système en place paraît bien fragile pour faire face aux imprévus.

    Nous avons donc décrété qu’il fallait avoir en permanence chez soi :

    – une stère de bois de chauffe ;
    – un pack d’eau de source ;
    – des vélos pour se déplacer ;
    – des bougies et des piles

    … juste au cas où.

  • PligaaBlogi goes on holiween !

    Pli pli pli pli pli pli pli pli pligaalle ; lähtee PligaaBlogi lomalle

    Pidennetty pyhäinpäivän viikonloppu meren rannalla häämöttää minullekin ; pligatsut lähtivät lomalle jo sunnuntaina ja menen perässä junalla aikaisin aamulla.

    Pahoittelen kommenttilaatikon sulkemista lomani ajaksi, mutta palvelimella on vaikeuksia hoidella roskapostia enkä halua hukuttautua purkkikinkkuun.

    Mutta palaute on tervetullutta spostitse tilapäisosoitteeseen piparikuu [tavuviiva] 2006 [miukumauku] yahoo [piste] fr tai lootaan taas sunnuntai-illasta lähtien.

    Alla halloween-jippoja silmänruuaksi ; kuka vielä väittää tämän markkinoinnin juhlan olevan mennyttä kalua ?

    PligaaBlogi fait le pont-loween…

    Petite coupure en bord de mer avec mes hommes qui sont à La Rochelle depuis dimanche déjà.

    Navrée de devoir désactiver les commentaires pour cause d’attaques spam que mon hébergeur a du mal à gérer. Si toutefois une envie irrépressible de commenter vous prenait, piparikuu [tiret] 2006 [ät] yahoo [point] fr ou à nouveau dans les commentaires à partir de dimanche.

    Quelques astuces d’accessoires de circonstance… qui disait que Halloween était un pur produit marketing déjà dépassé ?

  • Blograine : tout KC / Blogigreeniä : ihan rikki [nyyh]

    EDIT : No nyt näyttää palvelin pelaavan, jollei spämmihyökkäyksiä lueta mukaan. Pystyn siis täydentämään vali-valia johon tuli jo etukäteen myötätuntokommentteja ! Merci… 😉

    Olen jo pitkään hakenut Sitä Oikeaa Blogipalvelua, josta löytäisin kaikki haluamani hörhellykset ja jipot, ja tyytynyt tähän vanhentuneeseen ja ontuvaan u-blogiin sitä odotellessa.

    PligaaBlogissa ei yleensä valiteta ja marista, mutta nyt mitta alkaa olemaan täynnä roskapostihyökkäyksiä, palvelimen sekoilua ja tarjonnan köyhyyttä manaillessa.

    Olen jo useampaan otteeseen alkanut kartoittamaan tarjontaa ja kylvänyt blogiversoja ympäri planeettaa. Kansainvälisiä jättejä haluasin välttää, ja kotimainen pligaa-vuodatus olisikin ollut ihanteellinen. Yhden ihmisen varassa pyörivä juttu arveluttaa kuitenkin hieman, vaikka suuri osa blogistanilaisista luottaakin Tuomakseen ja ulkopuolisenkin silmissä Vuodatus herättää kunnioitusta. Hatunnosto Tuomakselle ! Jos tulisi vielä se mahdollisuus useamman kategorian valintaan…

    Ranskalaisissa riittää tutkimista, ja kokeiluuni valitsin Overblog ja Haut et Fort -alustat. Mutta aina puuttui joku ; yhdessä ei voinut mobloggata, toisessa ei päässyt html-koodin kimppuun, kolmannessa sivupohjan muokkaus oli kankeaakin kankeampaa.

    Viimeisin kokeiluni oli nykyisen bloggauspuljuni uusin tuote Vox, jossa voi erikseen joka postauksesta päättää kelle näkyy. Se olisi mainio mm synttärikuvia ja muita pienelle yhteisölle ja ystäville tarkoitettuja juttuja varten (aina löytyy niitä jotka eivät osaa ja/tai viitsi kirjautua Flickriin…) Mutta syy minkä takia PligaaVox jää pelkäksi kokeiluksi on ulkoasun muokkaamattomuus : pelkästään valmiit sivupohjat ovat mahdollisia, eikä edes postauksissa pääse koodiin. Hus pois.

    Edessä lisää blogipalveluitten penkomista… vai onko jollain ehdottoman toimiva ja suositeltava vinkki ?!

    Depuis belle lurette, je recherche une offre blog qui collerait parfaitement à ma liste de souhaits, et en attendant je m’accroche à l’existant.

    Dépassé par les concurrents, u-blog dans cette version n’offre ni modération des commentaires, ni d’autres fonctionnalités de bases qui sont pourtant monnaie courante de nos jours.

    Déjà à l’affût du site blog de mes rêves depuis plusieurs mois, j’ai eu l’occasion d’en scruter plus d’un et même créé moult tentatives, parsemées dans la blogosphère.

    Une offre 100% finlandaise Vuodatus (voir mon test pligaa-vuodatus) maintenue par un seul jeune homme et pourtant la plateforme la deuxième plus utilisée sur la Blogilista (La Référence en matière de blogs en Finlande), se révèle d’une fiabilité et d’une réactivité que les offres des géants ont du mal à suivre : chapeau bas à Tuomas ! Manque encore la multi-catégorisation et j’y fonce.

    Parmi les français, j’ai choisi de tester Overblog et Haut et Fort. Dans le premier, pas de multi-catégorisation non plus, mais une fonctionnalité de newsletters fort alléchante, quoique probablement très peu utile in fine – et une panne DNS pile au moment j’ai voulu accéder au back-office… Dans le second, la personnalisation de l’habillage peu conviviale et un outil d’administration que je ne sens pas.

    Mon dernier test en date sur Vox a le mérite de proposer une gestion de confidentialité gérée au cas par cas : on peut afficher un post avec des photos d’anniversaire que pour les amis, et un autre sur ses réflexions philosophiques de shoppeuse au monde entier. Or, PligaaVox ne verra jamais le jour car aucune possibilité de personnalisation : seul quelques habillages pré-formattés sont autorisés, et l’on n’a même pas accès au code html des posts. Fort dommage.

  • Buzz-blog présidentielles 2007 / Ranskan presidenttivaalin buzz-mittari

    Päivän poliittinen peili

    Piilomainosten provosoimasta kommenttilaatikkomekkalasta päädyin sattumalta todistamaan presidentinvaalien herättämää blogikeskustelun mittaamista.

    Seurasin äsken kommenttilaatikkokiistelyä kahden suositun täkäläisen blogin postauksista, jotka ovat itse asiassa maksettuja mainoksia – näyttävät aivan blogisisällöltä, vain tarkka lukija äkkää otsikosta tai disclaimerista kyseessä olevankin mainoksen.

    Linkkien myötä osuin pressanvaalien buzz-mittariin, josta käy ilmi kuinka paljon blogihuomiota kukakin mahdollisista kandidaateista saa. Virallisista ehdokkaistahan ei voi vielä puhua, ja mukana mittarissa on myös nykyinen presidentti.

    Laskettiinkohan minunkin poliittiset blogitukseni ?! =D

    presidentielle-2007

    Au fil des commentaires sur les post publicitaires en vogue sur certains blogs à succès, je suis tombée sur un site qui mesure(rait) le buzz généré par les présidentiables ; présentés de gauche à droite selon leur positionnement, parmi les candidats potentiels on trouve même le président actuel.

    Je me demande si mes posts politiques récents ont été mesurés également ?! =D

  • Cabaret : première / Cabaret ensi-ilta



    Kit Kat Klub kuin kotonaan Les Folies Bergère -kabareessa

    1930-luvun Berliinissä tapahtuva kuuluisa musikaali Cabaret sai ensi-iltansa upeassa Folies Bergère -teatterisalissa eilen. Alunperin Liza Minellin tulkitsema kabareelaulaja Sally Bowles heräsi uudelleen henkiin nuoren parikymppisen Claire Pérot‘n ansiosta.

    Kit Kat Klub istuu Folies Bergère saliin kuin luotuna : VIP-aition pienet pöydät lampunvarjostimineen ja niukasti pukeutuneet tarjoilijat sukkanauhoineen tekevät tunnelmasta täydellisen, ja piippuhyllyn eturivistä oli upea näköala.

    Lempimusikaalini musiikki tempaisi mukaansa heti salin pimennyttyä, eikä taustalla uhkaava natsismin nousukaan saanut pyyhittyä hymyä naamaltani. Taputin käteni kipeiksi ja poskia jomotti näytöksen loputtua, mutta ne reilut kaksi tuntia menivät aivan liian äkkiä.

    Kit Kat Klub s’installe aux Folies Bergère

    La fameuse comédie musicale Cabaret qui se déroule à Berlin dans les années 1930 colle parfaitement à l’ambiance de cette superbe salle, avec son carré VIP rebaptisé Kit Kat Klub pour l’occasion.

    A l’origine interprêté par Liza Minelli, le rôle de Sally Bowles est endossé par la lumineuse Claire Pérot, qui du haut de ses 24 ans donne un nouvel élan à ma comédie musicale préférée. Un régal !

    Quant à Carmen, Hélène et Maurelita Pligaa, nous nous trouvions au premier rang de la mezzanine, avec une vue imprénable non seulement sur le spectacle mais aussi la salle. A force de sourire et d’applaudir plus que de raison, le temps passa trop vite et nous sortimes enchantées du spectacle, avec la ferme intention de retourner voir un spectacle au plus vite.

  • Des rockeuses frenchies / Ne luvatut Ranskan rokkimimmit

    Aidot rokkarit-kiertiksen tiimoilla Dominon kanssa suunnittelimme rokkimimmivisaa, joka ei (vielä) nähnyt päivänvaloa. Mutta löytyi parempaa…

    Nyrpistelin pitkään nenääni You Tubelle, mutta eilen sattumalta törmäsin valloittavaan slam-artistiin Grand Corps Malade, josta olin jo kuullut puhuttavankin.

    Telkassa vilahti eilen illalla sen video, ja halusin kuunnella puhuttelevan tekstin uudestaan. Oivaa sananokkeluutta, etnistä tunnelmaa pahan esikaupunkialueen pääkaupungista Saint-Denis… Vaikkei kieltä ymmärtäisikään, slämmin rytmi on tarttuva ja video hienosti kuvattu. Kun kerran olin paikalla, kurkistin samalla löytyykö muita suosikkejani – kohtalokas virhe joka maksoi taas niitä yöunia. Medis olitko kekannut etsiä DJ Zebraa täältä ?! Lisäksi löytyi jo aiemmin mainostamani Olivia Ruizja Dionysos hurjan viulistimimmin kera, kuten myös Emilie Simon, La Grande Sophie, Anaïs, rappari Diams jonka Zebra miksasi U2:n kanssa, vuosien takainen lempparini Rita Mitsouko sekä veljeni kaikkien aikojen suosikki ranskattarista Niagara !

    Bonne nuit YouTube… =P

    N.B. Les Frenchies connaissent déjà tout ceci… mais j’invite toutefois à cliquer sur les liens pour découvrir les clips !

  • A l’abandon / Hylätty [Valokuvatorstai]

    Lapsuuteni piilopettipaikka numero yksi

    Vanha kivinen navetta, jonka katto on nyt romahdusvaarassa. Tämä oli paras piilopaikka koloineen, ja oiva näyttämö viisikko-leikeille.

    Pligatsut eivät pääse vuorollaan hiipimään sisälle salaperäisen hämärään talliin jossa Vaarin nuoruudessa hänen hevosensa oli asustanut, eivät hivuttautumaan sillan alla olevaan salaiseen koloon, tai edes kirmaamaan taianomaisella sillalla joka vei kattotasolle.

    Un site parfait pour cache-cache… à l’abandon

    Une vieille étable où enfant, j’adorais jouer au cache-cache et plus tard au Club des Cinq avec mes camarades.

    Les Pligaa ne pourront jamais se faufiler dans les recoins secrets de ce bâtisse magique, inspecter le boxe où se trouvait le cheval du grand-père Vaari dans sa jeunesse, grimper sur le pont pour accéder en haut…