• Pligaa-jengi suunnistaa maaseudulle tuttujen "mökille" eli maison de campagne -maalaisasuntoa katsastamaan viikonlopuksi.

    Huristamme heti huomenna aamusta parisensataa kilometriä Pariisista etelään, missä kolme leikkikaveria ja isänsä odottavat meitä.

    Pligatsuilla on hervoton matkakuume, jo tänä iltana piti roudata pikkupligaan tuliterä ilmapatjallinen Batman-makuupussi… Isoveljellä oli ennestään jo Nalle Puh -makuupussi (Toim. Huom : tuo sattui olemaan sadas postaus !), mutta uudesta hankinnasta meinasi sukeutua diplomaattinen selkkaus kun Batman olikin paljon hienompi. Saimme onneksi pojat pumppaamaan patjoja kilpaa ja eripura unohtui.

    Jatkoa makuupussien viikonlopunvietosta sunnuntaina !

    Hip hip pligaa…

    La bande à Pligaa part pour un WE au vert à la maison de campagne où trois petits camarades de jeux attendent les garçons.

    Dès demain matin nous mettrons le cap sur le sud, à quelques 200km de Paname.

    Les pligatsouilles sont excités comme des puces, et il fallait à tout prix tester les sacs de couchage gonflables ce soir.

    Mini-pligaa ayant reçu un modèle Batman tout neuf, cela faillit provoquer un conflit diplomatique car le grand frère trouvait du coup totalement ringard son modèle Winnie l’ourson (NDRL mon 100e post !). Nous avons évité la crise de justesse, avec une diversion stratégique sous forme de concours de gonflage.

    La suite des aventures des sacs de couchage dimanche soir. Hip hip pligaa WE !

  • Aivan hirvittävä päivä : hutero olo duunin eilisen Austin Powers -illan jäljiltä, koulusta soitetaan ettei kukaan ole hakenut lapsia…

    … eikä hoitotädistä ole jälkeäkään, kaikkea monimutkaista ja teknistä testattavaa koko päivän, ja kaiken huipuksi blogini kuten myös Vuodatus ja erinäiset muut blogipalvelut ovat nyt kiellettyjen listalla töissä. D’accord, u-blog on helppo nakki – mutta mistä ranskalaiset muka tietävät vuodatuksen olevan samaa kamaa, kun taas joku over-blog toimii. Flickr toimii taas uudelleen.

    Käsittämätöntä – ja huolestuttavaa. Valvotaanko minua ? Istuuko joku puolituttu it-puolen kundeista tarkkailemassa missä surffailen ? Meille on ilmoitettu tämän olevan mahdollista, mutta kuka sitä nyt olisi ottanut vakavissaan. Onko Top-40 listani kielletty ? Kaikki missä luuhaan liian usein ? Missä olen käynyt yli 10 kertaa viikossa ? Päivässä ?? Tunnissa ????? Hui.

    Mutta duunipippaloissa oli kerrankin julmetun hauskaa ; hutero olo oli täysin ansaittua. Apollo-ravintolan puolesta meille oli peruukit ja irtoripset ja muu rekvisiitta, aitoa Austin Powers -tunnelmaa pönkittämään.

    Journée cauchemar intégral : me sens glauque après la soirée Austin Powers du boulot hier, l’école maternelle appelle pour dire que personne n’est allé chercher les enfants…

    … et qu’ils sont sans nouvelles de la nounou depuis une demi-heure, des tests compliqués et techniques au boulot et – ô malheur suprême – mon blog fait partie des sites interdits au bureau maintenant. Alors que Flickr marche à nouveau. Je préférais dans l’autre sens. Over-blog marche ; solution de répit de bloguinette en détresse ?

    Mais du moins l’état de délabrement généralisé au bureau fut mérité – une soirée Austin Powers avec les déguisements fournis : faux cils, perruques, lunettes, robes, pantalons hippie, chapeaux… Yeah baby yeah.

  • Marimekkoa paikallisen best seller -kirjailijan uusimmassa tuotoksessa !

    Tänään oli taas kampaaja-aika (rasti seinään ; ihmeen kaupalla kerrankin ei satanut !) ja plärätessäni Elle-naistenlehteä silmään osui tuttuakin tutumpi Unikko-kuosi trendipokkarin mainoksessa.

    Kirjan nimi on kuvaavasti "Au secours il veut m’épouser" eli Apua se haluaa naimisiin, ja alaotsikkona riemastuttavasti : Kaikki tytöt haaveilevat avioliitosta – paitsi ne jotka ovat jo olleet aviossa…

    Agnès Abécassis on julkaissut jo pari vuotta sitten kirjan juuri eronneen naisen seikkailuista "Les tribulations d’une jeune divorcée", joka on tarkoitus myös lukea joskus… En ole saanut luettua näitä uuden ajan tyttökirjoja lainkaan ; Bridget Jones tuli katsottua filminä mutta muuten keskityn hieman eri skaalan lukukokemuksiin ja tyttöjutut luen lähinnä lehdistä.

    Marimekko sur la couv d’un futur best seller frenchie – vive le design finlandais !

    Lors de ma visite mensuelle obligatoire chez le coiffeur  (une croix sur le mur : par miracle pour une fois il ne pleuvait pas !) et en feuilletant Elle, que vois-je : le motif Unikko de Marimekko, le fleuron de design finlandais sur la couverture d’une nouveauté de Agnès Abécassis.

    "Au secours il veut m’épouser" avec un sous-titre "Toutes les filles rêvent-elles de se marier sauf celles qui l’ont déjà été !", qui peut résister ? Zou – dans mon panier sur fnac.com !

  • Tässä pieni Pligaa-FAQ eli usein kysytyt kysymykset : kaikki mitä olette ikinä halunneet tietää pligaan tiimoilta !

    Mitä tarkoittaa "pligaa" ?

    Kotitekoisen pligaa-sanan syntyhistoriasta on jo oma postauksensa, sivupalkistakin löytyvä Pligaa-etymologia joka kertoo miten poikien riemastuneesta sotahuudosta tuli koko perheen tunnari.

    Miten eksyin Ranskaan ?

    Tätä kysyttiinkin jo huippusuositussa "Kuuden kysymyksen" postauksessa jokin aika sitten, ja kysymysvyöry ilahdutti ja inspiroi kovasti. Suuri osa kysymyksistä oli suomeksi kuten vastauksetkin, ja ranskankieliset lukijat protestoivatkin käännöksen puutetta. Parempi myöhään…

    Olen aina korostanut olevani "ilmastopakolainen", ja osasyynä olkoot mm äskettäin mainitsemani talviurheilun riemut, jotka kuvaavat suhdettani pakkoliikuntaan bilsan ja matikantuntien välillä. Ajatella että silloiset jumppamaikat saivat lapset inhoamaan hiihtoa ja kaikkea ihanaa mitä tulen nyt näyttämään omille pligatsuilleni hiihtolomalla. Talvileikit ovat sittenkin riemastuttavia !

    Kesä Lontoossa ja hotelli- ja matkailualan opiskelut Lausannessa Sveitsin ranskankielisellä puolella johtivat mutkien kautta Pariisiin, missä jatkoin opiskelua – tosin aivan toisella alalla. Lausannessa halusin oppia ranskaa, mutten kielikoulussa toisten ulkomaisten kanssa vaan kantapään kautta ammatillisen koulutuksen kautta.

    Léman-järven rannalla sijaitseva kaupunki paljastui maineensa vastaisesti underground-skenen helmeksi, ja pääsin rakkaitten levareitteni kimppuun "pyöristämään kuukauden loppuja", kuten lisätienesteistä täällä sanotaan (arrondir les fins de mois).

    Oliko muuta kysyttävää ?! =)

     

    Pligaa FAQ alias Foire aux Questions pligastiques : tout ce que vous n’avez jamais osé demander sur les pligaa !

    Que veut dire "pligaa" ?

    Pour les origines de cette expression maison, voir l’étymologie Pligaa qui explique la transformation d’un cri de guerre enchanté en nom pligastique.

    Comment ai-je atterri en France ?

    Ceci avait déjà été demandé dans les "Six questions" il y a quelques temps, mais puisque je répondais dans la langue de la question et puisque la majorité des questions étaient en finnois, une traduction s’impose…

    Revendiquant le statut de réfugié climatique (qui n’est pas étranger à mes souvenirs de sports d’hiver…), ma recherche d’un climat plus tempéré dans les sens météorologique et sociologique du terme m’a amenée à Paris, après un passage à Lausanne. Cette petite ville au bord du lac Léman avec sa culture underground insoupçonnable m’a permis de poursuivre mes activités de DJ en parallèle des études dans le tourisme et l’hôtellerie – ce dernier dans l’unique but d’apprendre le français. Et dire que j’ai failli finir avec un accent vaudois !

    D’autres questions ?! =)

  • Tämä riemastuttava potretti löytyi isomman pligatsun kouluvihosta.

    Nappasin taideteoksen heti skannerin hampaisiin ja tekijän luvalla julkaisen täällä. Pallopää ja hiukset olivat valmiina, omaa panosta ovat silmät, nenä ja suu. Ilmeikäs !

    Ce chef d’oeuvre pligastique se trouva dans le cahier d’école de l’aîné des pligatsouilles.

    Je l’ai aussitôt fait passer dans les dents du scanner flambant neuf et le partage avec vous, avec l’autorisation de l’artiste. Le contour de la tête et les cheveux étaient déjà tracés ; le visage est de la main du pligaa. Expressif !

  • Je ne me suis jamais considérée comme sportive, le simple mot évoquant des souvenirs d’enfance très mitigés.

    Pourtant, minée par des soucis de nounou et de garde d’enfant malade, par les projets sous lesquels je croule et par l’absence de motivation manifeste depuis ce matin, à midi je ne voyais plus qu’un échappatoire pour ne pas verser dans la déprime : le sport.

    Flash-back : Ecole primaire en Finlande, au coeur de l’hiver du temps il faisait encore très froid. La femme du directeur qui faisait prof d’éducation physique, affichait des airs niais et un faux sourire pour nous encourager à skier à -19°C alors qu’à partir de -20°C on pouvait rester au chaud. Je vous rassure, la rumeur veut que depuis la limite pour les sports d’hiver à l’école serait passée à -15°C, voire à -10°C.

    Au collège : une prof de sport très en chair et limite handicapée du dos ne pouvait rien nous montrer comme exemple mais restait très exigeante ; un sourire tout aussi faux avec du rouge à lèvre entre les dents, elle dégoûtait les plus motivées du sport.

    Contre toute attente, avec des copines je me trouvai le soir au cours de modern jazz où l’on s’éclatait sur des musiques digne de Flashdance, mais rien à voir avec le sport scolaire.

    De cette période, enfouie au fond de moi je garde une joie de bouger et surtout de danser, si fait surface de temps en temps – et sert de bouée de sauvetage, comme aujourd’hui.
    Donc, après avoir boudé les cours de gym depuis septembre et me sentant souple comme un sapin de Noël qui sèche debout, je me botte (!) et m’arrache de mon écran pour prendre l’ascenseur au sous-sol de la tour où je travaille.

    La coach est ravie de voir une revenante, mon corps se souvient des mouvements et j’ai même des compliments. Quoi de mieux pour se vider l’esprit et retrouver un équilibre, accompagné d’une fatigue saine et apaisante.

    Moi, sportive ? Jamais de la vie !

    En ole ikinä samaistunut käsitteeseen "urheilullinen" ; jo pelkkä sana saa niskakarvani pystyyn.

    Kuitenkin, lounastunnilla kaikki tuntui kaatuvan niskaan – hoitotädin sairasloma, kuumeinen kuopus koulussa, rästiin kasautuneet työprojektit, karmiva motivaation puute… ja ainoa pakotie joka hahmottui mielessäni oli yllättäen aerobikkitunti.

    Pikakelaus muistilokeroiden pohjukoille : ala-asteen jumppamaikka oli rehtorin vaimo, joka  tekopyhine hymyineen usutti meidät murtomaaladulle 19°C hyisessä pakkasessa, koska sisäliikuntaa oli vasta 20°C alkaen. Silloin oli vielä oikeita talvia, ja sittemmin olen kuullut huhuja lämpötilarajan muuttuneen paljon inhimillisemmäksi. Vai onko pakkoliikuntaa enää lainkaan ?

    Yläasteella maikka vaihtui selkäkipuiseen ja punaista huulipunaa hampaissaan esittelevään ihmiseen, joka ei innostanut sitäkään vähää liikkumaan. Kuitenkin tyttökavereitten kanssa keksimme jazz-tanssin, jossa leikimme Flashdance-tähtösiä iltaisin. Tältä kaudelta on peräisin heikkouteni kaikkeen tanssia muistuttavaan, ja varmaankin kehooni on koodattu positiivinen lataus joka ajoi minut bikkitunnille lounaalla, mielenrauhani turvaamiseksi.

    Syyskuusta lähtien olin lintsannut kaikilta tunneilta ja tunsin itseni notkeaksi kuin yliaikainen joulukuusi, mutta sain lähdettyä näyttöruudun äärestä ja huristin hissillä tornitalon alakertaan jossa tunnit pidetään. Voiko kätevämpää kuvitella ?

    Tuntia pitävä coach oli iloinen kadonneen lampaan paluusta, olemattomat lihakseni muistivat sittenkin liikesarjat ja musiikki valoi uutta intoa kehoon. Ihana terve väsymys pyyhki kaiken negatiivisen pois mielestä ja rauhoitti kertaheitolla stressaantuneen olon. Miksen keksinyt tulla takaisin aiemmin ?

    Ai minäkö muka urheilullinen ?! No en takuulla. =)

  • La météo a tenu ses menaces : du pur bonheur chez nous.

    Les pligatsouilles ont passé la matinée scotchés à la fenêtre, émerveillés de voir la neige qui tombe. Et ce n’est rien comparé à la Finlande qui nous attend dans un mois !

    NDLR : La boule blanche sur la tête de l’aîné n’est pas un pompon mais bel et bien une boule de neige, oeuvre de son petit frère reproduisant instinctivement les gestes millénaires…

    Säätieto piti kutinsa : meillä on puoli senttiä riemua maassa !

    Pligatsut ovat viettäneet aamun nenä ikkunassa ja hihkuneet riemusta lumihiutaleitten leijaillessa. Sateen muuttuessa uhkaavasti vedeksi oli kiire mennä pihalle edes hetkeksi.

    Huom : valkoinen pallo isopligaan pipossa ei ole tupsu vaan lumipallo, jonka pikkuveljensä vaistomaisesti muovaili ja heitti maaliin. Tämä on geeneissä, ei tarvita esikuvia. =D






  • Le 1er février 2007, dans toute la France : Participez à la plus grande mobilisation des citoyens contre le Changement Climatique !

    L’Alliance pour la Planète (groupement national d’associations environnementales) lance 5 minutes de répit pour la planète, un appel simple à l’attention de tous les citoyens :  le 1er février 2007 entre 19h55 et 20h00, éteignez veilles et lumières.


    Il ne s’agit pas d’économiser 5 minutes d’électricité uniquement ce jour-là, mais d’attirer l’attention des citoyens, des médias et des décideurs sur le gaspillage d’énergie et l’urgence de passer à l’action ! 5 minutes de répit pour la planète : ça ne prend pas longtemps, ça ne coûte rien, et ça montrera aux candidats à la Présidentielle que le changement climatique est un sujet qui doit peser dans le débat politique.


    Pourquoi le 1er février ? Ce jour là sortira, à Paris, le nouveau rapport du groupe d’experts intergouvernemental sur l’évolution du climat (GIEC) des Nations Unies. Cet événement aura lieu en France : il ne faut pas laisser passer cette occasion de braquer les projecteurs sur l’urgence de la situation climatique mondiale.


    Si nous y participons tous, cette action aura un réel poids médiatique et politique, moins de trois mois avant l’élection présidentielle !


    Faites circuler au maximum cet appel autour de vous et dans tous vos réseaux ! Faites le également apparaître sur votre site Internet et dans vos newsletters.


    Contact :
    Cyrielle den Hartigh
    Les Amis de la Terre
    Tél : 01 48 51 18 95


     


    Ranskassa on suunnitteilla 1.2. viiden minuutin lepotauko planeetalle !

    Klo 19h55-20h00 pyydetään kaikkia sammuttamaan valot ja valmiustilassa olevat sähkölaitteet.


    Taka-ajatuksena ei ole niinkään säästää viittä minuuttia sähköä, vaan kiinnittää päättäjien, kansalaisten ja median huomio energiakysymyksiin ja etenkin asian kiireellisyyteen.


    Samana päivänä julkistetaan vaikka kuinka mones YK:n tutkielma asiasta, ja kansalaisjärjestö Maapallon ystävät (Amis de la terre) haluavaa tällä todistaa kansalaisten ja – näin presidentinvaalien alla – äänestäjien tukevan energiansäästöpolitiikkaa ja vaativan parannusta nykyiseen.


    Eli miksei samaa voisi toteuttaa Suomessakin ? Hop napsauttakaa vimpaimet kiinni tekin siellä !

  • Nyt täällä : ainotlaatuiset uudenvuoden deejiikuvat Pariisin kuumasta Pigalle-korttelista !

    Yksinoikeudella PligaaBlogissa, kuvareportaasi paljastaa miltä näyttää DJ Pligaa. Varokaa halpoja väärennöksiä, älkää sortuko epäeettiseen kopioon. Ainoastaan meillä !!!

    Täällä oltiinkin jo kyselty kuka edellisen rapon mimmeistä olin. En kukaan. Mutta tulen ulos kaapista (ovea oli kyllä raotettu jo aiemminkin…) hovikuvaajani Stéphanien otosten siivellä. Menossa mukana Pligaa-jengin pomo, kolhittu mutta entistä loistavammassa kunnossa rokkaava Motoristimies ; vaaleatukkainen sinisilmäinen hovikuvaajani ; tumma ja kohtalokas Ivana ; Pariisin kenkämuotia tanssilattialta…

    Kenkäraposta puuttuu omat tuliterät nahkasaappaani ; olin varmaan levareitten kimpussa ja kenkiäni pystyi katselemaan ainoastaan baaritiskin alla olevien jääkaappien valaistuksessa. Niitä kyllä availtiin ahkerasti, jano tuntui olevan ankara…

    En exclusivité sur PligaaBlogi : les photos de la soirée du 31 à Pligalle… heu pardon, à Pigalle.

    Avec la complicité du reporter photo Stéph, la mode chaussures, DJ Pligaa avec le Chef de bande à Pligaa, Ivana et Stéph elle-même, l’ambiance torride…

    Dans le reportage shoes ne manquent que mes bottes flambant neuves que l’on pouvait surtout admirer à la lumière des frigos sous le bar – allumée constamment car les frigos furent fort sollicités en cette période de grande soif.

    D’autres perles à venir très prochainement !


  • Hui, haastevyöry ajoi ylitseniuseammankin kerran.

    Edellisestä tarinakiertiksestä onkin jo kulunut aikaa ja vanha hyvä viiden virkkeen kiertis heräsi uuteen elämään uusien blogituttavuuksien siivittämänä.

    Fuskaan hieman enkä rajoita tätä viiteen virkkeeseen, kun noin huisaa tekstiä on tarjolla. Haaste on jo niin vanha etten heitä ketään jutulla. Tässä oli vaan näin herkullista glamuuria. Mmm…

    Kauniita unia !

                                                           * * *

    Illan juhlat suurlähettilään virka-asunnolla olivat oikein onnistuneet. Vieraita oli talo täynnä ja tunnelma katossa. Normaalisti en salli itseni odottaa liikaa mistään, ettei tule pettymystä, mutta nytpä kaikki odotukset täyttyivät, ja ylikin!

    Nyt kun lahjapaperit ovat sekajätteissä, portviinipullon pohja häämöttää ja cassatapallot ovat muisto vain, lienee syytä kertailla kuluneen joulun tapahtumia. Eihän tätä sekasotkua uskalla viedä ulos porttikongistakaan.

    Jos maailmaa ja sen sisällä olevia ymmärtäisi paljon paremmin, kaikki asiat eivät ehkä olisikaan niin hauskan kummallisia ja pohdinnan arvoisia.

    Minulle tuntematon mies sujautti lähtiessamme käteeni moneen kertaan taitellun paperilappusen. Luin lapun vasta terminaalissa, miehen jo kadottua lentokentän hulinaan. Olisiko tässä seuraaja Manolo Blahnikille tai Christian Louboutinille? 

    © Tytti, Saara, Majlynn, Tirppa, Kuraattori, Dallas Pullaa, Muotileikki.

    Kuvituksena edellisen virkemeemin kauhtuneen näkymän kontrastiksi uutta seinäväriä :

    Désolée ; une fois n’est pas coutume – ceci est un circulaire où il fallait bâtir une histoire avec des phrases de différents blogs.

    Impossible à traduire, et encore plus improbable transposé dans la Blogosphère francophone – je ne lis quasiment pas de blogs d’ici !

    Il ne vous reste plus qu’à faire des aller-retours avec un dico, promis le prochain sera à nouveau un vrai post bilingue. *bonne résolution !*