Pligaa-jengi lähtee perjantaina lomalle Suomeen !
Luvassa kuvarapoa nenä pulkassa, moottorikelkka sauhuten ja suut täynnä salmiakkia…
Alla kuvia toissavuotisesta hiihtolomastamme – siitä onkin jo aivan liian pitkä aika.
La bande à Pligaa part pour la Finlande vendredi !
Très prochainement un reportage illustré de luges folles, de moto-neige orange des années 70 et de dégustations de réglisses salées…
Ci-dessus des photos de nos vacances d’hiver il y a deux ans – une éternité !
Uusin pligaajengin lelu on pienellä sähkömoottorilla varustettu polkupyörä Matra I Step Runner !
Sattuneesta syystä mies ei enää huristele moottoripyörällä ja tarvitsi samalla hyötyliikuntaa jalkansa kuntouttamiseen. Kolmen vartin työmatka fillarilla osoittautui mainioksi tavaksi yhdistää hyöty ja hupi ekologisella bonuksella.
Puku päällä moinen on kuitenkin hieman onglemallista, ja ratkaisu löytyi apumoottorista.
Le dernier jouet en date au sein de la bande à pligaa est un VAE alias un vélo à assistance électrique. Le joli Matra I Step Runner se confirme fort utile pour les trajets en costard de notre motard qui se recycle sportif et écolo !
Paraben, alumiinipitoiset deodorantit ja kaikki muut vaarallisiksi julistetut kosmetiikka-aineet pakottavat miettimään mitä aineita itse käyttäisi.
Onneksi työpaikkani läheisessä apteekin ja kilikalikaupan välimuodossa (parapharmacie) on hyllymetreittäin tuotteita joista ei löydy näitä kyseenalaistettuja aineita ja joiden pakkaukset ovat ympäristöystävällisiä.
B comme Bio on testattavana ; suihkugeeli paljastuu hienovaraisti tuoksuvaksi ja miellyttäväksi käyttää, kun taas vartalovoide pumppupullossa annostelee liian runsaskätisesti ja rasva on liian paksua, vaikeasti levittyvää. Tuoksukin on hieman liian luomua – harmi.
Uusin tulokas on Monoprix-kaupasta löytynyt Skinfood kasvovoide, joka ylpeänä mainostaa olevansa "100% paraben free, natural based, no artificial colourings… & unisex" ! Reilun tuubin (100ml) lisäksi voide on ihanan kosteuttavaa ja tuo mieleen shiatsu-hieronnan. Ainoastaan tuotteen uusiseelantilainen alkuperä vaikuttaa hirvittävän epäekologiselta ; miksi tätä pitää tuoda niin kaukaa ?
Paras löytöni on kuitenkin jo vuosien takainen tuttu, pierre d’alun -niminen vuorikristallinen kivideodorantti, joka muistuttaa kvartsia. Jo ikuisuuksia omistamani aarre ei kulu eikä vähene ; suosittelen ehdottomasti mutta toimii takuuvarmasti ! (valmistaja : lääketehdas Osma)
Ja väripilkkuna loppuhuipennukseksi, kampaamoketju Biguine tekee ylivetoja meikkejä joiden joukossa myös luomutuotteita, mutta nämä mainitut eivät valitettavasti ole sen luomumpia vaikka merkiltä löytyykin luomutuotteita, ihonhoitotuotteissa. Pakkaukset ja värit ovat sitäkin houkuttelevampia : huultenrajauskynän väri n°5116 "Terre brûlée" on upean matta ja pysyvä, ja sävy tismalleen oikea syvä tiilenpunaiseen vivahtava punamulta. Päälle saman merkin huulipuna n°126 Beige naturel joka kosteuttaa sopivasti muttei kiillä eikä kimalla – ja mahtavan design hylsy !
A force de lire des articles sur le paraben, des spams sur les effets dramatiques des déos à l’alu et autres joyeusetés, impossible de ne pas s’interroger sur ses produits habituels.
Par chance, tout proche de mon bureau, une parapharmacie offre tout un rayon avec des produits garantis sans paraben ou substances chimiques et naturellement dans des emballages respectueux de la nature.
B comme Bio est donc en test chez moi, tant pour le gel douche que pour la crème corporelle. Verdict : le gel douche bien, parfum discret, consistance agréable ; quant à la crème corporelle elle se présente sous forme d’une pompe fort pratique mais dont les doses sont un peu trop copieuses. La texture est épaisse, peine à s’absorber et le parfum fait trop "bio" à mon goût. Dommage.
Le dernier arrivé dans ma salle de bain est une trouvaille de chez Monoprix ; une crème Skinfood, sous-titrant avec fierté "100% paraben free, natural based, no artificial colourings… & unisex" ! Inutile de dire que je n’ai pas résisté à ce tube généreux (100ml) qui révèle une crème onctueuse, avec une odeur digne de massage shiatsu et relaxant. Clairement trop riche pour le jour, mais un pur plaisir le soir ! Seulement, sa provenance néozélandaise paraît peu écologique ; tout ce chemin pour une crème, est-ce bien raisonnable ?
Incontournable pour oublier les néfastes déos à l’alu ou autres billes et sprays : la pierre d’alun, un bloc de cristaux de roche 100% naturel, apaisante et inépuisable. J’ai le mien (des laboratoires Osma) depuis plusieurs années et son efficacité reste remarquable.
En dernier une pointe de couleur de la marque Biguine, qui ne s’arrête pas aux salons de coiffure mais propose des produits avec un look et surtout des couleurs uniques. Le crayon à lèvres nuance n°5116 "Terre brûlée" est mat à souhait, résiste à un repas et surtout sa nuance brique rouge profond me sied à merveille. Accompagné du rouge à lèvres n°126 "Beige naturel" qui hydrate et laisse une finition soyeuse sans briller, je peux oublier les séances d’essayages dans les parfumeries onéreuses qui proposent des centaines de produits… tous entre gloss et nacré.
Lecteur francophones : désolée pour ce poste uniquement en finnois pour aiguiller les visiteurs et touristes sur quelques pistes pour profiter de Paris. Et si par hasard vous vous aventurez à cliquer sur les liens ci-dessus, vous verrez que la majorité pointe vers des versions anglaises…
Lauantaina saapui uusin leluni johon pligatsuilla ei ole lupa koskea.
4L Trophy eli rellu-ralli lähti tänään La Défenselta ja aamun upeassa auringonpaisteessa olikin sopiva tilaisuus kokeilla kameraa. Kuvatarkkuus ei teoriassa ole piiruakaan entistä kapistusta parempi, mutta on hauska kuvitella että suuremmalla näyttöruudulla ja pop-designilla tulee parempaa jälkeä.
Lounastunnilla livistin Fnac-kauppaan, josta on viimevuosina kehittynyt levy- ja kirjakaupan ohella viihteen ja tekniikan tavaratalo. Kanta-asiakkaille oli tarjous microSD-korteista ja investoin SanDiskiin joka perustuotetta hieman kalliimpana takuuvarmasti toimii kännyissä eikä reistaile. Normaalihinnan 40e sijasta sain sen 32e ja illalla lataan tuoreita zebramix– ym rock-aarteita sille ! Lienee turha mainita ettei työpaikan läppärillä voi lukea SD-kortteja, puhumattakaan että kone tunnistaisi puhelimen usb-kaapelin päästä…
Samedi j'ai réceptionné mon nouveau jouet, strictement interdit aux pligaa.
4L Trophy partant ce matin du parvis de la Défense, une occasion parfaite s'offrait à moi pour tester la fonction appareil photo. Certes, la définition (vga – bâh) n'est guère mieux que sur mon ancien, mais j'aime penser que le rendu sera meilleur avec un beau design pop et un écran plus large…
A l'heure de déjeuner, saut à la Fnac pour investir dans une carte microSD en promo adhérent : SanDisk à 32e au lieu de 40e. Ce soir, au programme gavage de Zebramix et autres perles rock !
Un cocktail de St Valentin pour 2 personnes
Ingrédients :
crème de banane : 2 mesure
angostura : 1 mesure
jus d’orange : 1 mesure
armagnac : 2 trait
champagne (pour allonger)
Préparation :
Verser dans le shaker une bonne quantité de glace pilée.
Ajouter tous les ingrédients. Secouer et verser dans les verres.
Allonger au champagne brut.
Ei mikään salainen paheeni, kengät, saa uuden ulottuvaisuuden uunikukon hahmossa.
Viikon Valokuvatorstai kalahti saapasnilkkaani ja antoi kipinän herkulliseen lavastukseen urheilullisesta kukosta uunissa, joka viittaa tietenkin retrolenkkarimerkkiin Le Coq Sportif.
Paljastettakoon inspiraation tulleen Lz-bloggaajalta, joka valitettavasti lopetti heinäkuussa. Hulvattomimmissa postauksissaan oli mm puhetta kengistä jotka löytyivät… uunista.
Mon vice pas si caché que ça prend une nouvelle dimension avec le défi hebdomadaire photo du blogistan finlandais, au sujet des chaussures.
Une photo inspirée par une co-bloguinette qui se plaignait de ne plus savoir où ranger ses chaussures… et qui en trouva un jour dans son four.
J’ai donc fait une mise en scène avec mes Coq Sportif, avec la complicité du four. A table !
Ce matin, notre sidecar Jawa est parti en révision "dans sa maison" chez Trophy Motos.
Inutile de préciser que les pligaaboyz ont adoré : magasin loft dans un ancien entrepot, des motos partout, un babyfoot… On comprendrera aussi pourquoi le chef de bande pligaa aime à faire un saut chez Jean.
Tänä aamuna veimme Jawa–sivuvaunumme huoltoon "kotiinsa" Trophy Motos -liikkeeseen.
Ymmärrettävistä syistä pligatsut nauttivat reissusta : vanhassa varastorakennuksessa piileskeli loft-tyylinen ateljee upeine moottoripyöräkokoelmineen, ja babyfoot-peli. Ei ihme että pligaa-jengin pomokin tykkää poiketa täällä välillä, kaimaansa moikkaamassa.
Tunnetun aikakausilehden kuukausiliitteessä analysoidaan suosituimpia ranskattarien blogeja.
Täkäläinen bloginette luetaan vaikuttajaksi 500 päivittäisestä lukijasta alkaen, ja harmikseni oli pakko todeta omani liikkuvan pikemminkin sadan ja kahden välillä – mikä sinänsä on hieno saavutus, mutta ihminenhän ei ikinä tyydy siihen minkä jo omaa vaan havittelee aina enemmän.
Suosittujen blogien salaisuuksiin luettiin mm selvä editoriaalinen linja : vakiintunut aihepiiri ja kirjoitustyyli takaavat uskollisen lukijakunnan, ja erityisesti maanantaisin CarolineDaily -blogissa ilmestyvä "viikon sinkku" kuuluu parhaisiin esimerkkeihin onnistuneesta koukutuksesta.
Vähiten lukijoita kiinnostaisivat päiväkirjanomaiset blogit, joissa kirjoittaja kertoo sielunsa syvistä syövereistä ja arkensa aherruksesta.
Vastaväitteenä tälle teorialle Suomen Blogilistalla komeilee useampikin päiväkirjamainen tekijänsä elämää peilaava blogi, joista muutamaa luen itsekin mielenkiinnolla. Oli sitten kyseessä helsinkiläisbilettäjän tai tuoreen Ranskaan muuttajan kokemukset, en koe olevani tirkistelijä, päinvastoin : omakohtaiset näkemykset ajankohtaisista kysymyksistä ja yllättävistä aiheista kaikkia virallisia linjoja uhmaten ovat virkistävää vaihtelua.
Aloittaessani marraskuussa 2004, kirjoitin pligaa-poikien lokikirjaa kotiväelle Suomessa : käytännössä kourallinen lukijoita joille lähettelin linkkejä, sekä joku hassu eksynyt ranskalainen. Puoli vuotta myöhemmin löysin Blogilistan, jonne kirjautuminen herätti kuumeisia mietiskelyjä vaikutuksesta yksityisyyteeni, uskaltaako enää kirjoittaa mitään, mainita etunimiä, paikkoja, mitään. Vainoharhaisesti kysyin lupaa kaikilta asianomaisilta julkaisuun. Täkäläisten tuttujen painostuksesta lupasin siirtyä kaksikieliseen versioon, joka on nyt ilmestynyt marraskuusta 2005 lähtien.
Tämän kunniaksi voisinkin vaikka virallistaa tasapuolisen sekavan toimituksellisen linjani :
– kulttuurieroja Suomi-Ranska vertailuina
– muotikatsauksia, kenkäostoksia, ja hiustrendejä
– kielikiemuroita ja kaksikielisyyden helmiä
– suurkaupungin arkea
– bootleg ja podcast -vinkkejä ranskalaisen rokin ystäville
– teknohärvilöitä trendimimmin käsilaukkuun
– ranskalaista lastenkasvatusta ja perhepolitiikkaa
– baarihyppäilyä ja ravintolakokeiluja
– sisustusta ja dekoilua
* * *
Verkostoitumiseni ranskankielisessä blogosfäärissä on olematonta ja sen myötä kehkeytyvä "buzz" – oman vapaan käännökseni mukaan markkinointimöly – on yhtä tyhjän kanssa.
Kaksikielisen blogin varjopuoliin luettakoon työmäärän kaksinkertaistuminen ja tulosten puoliintuminen, sillä kahden eri maan blogimaailmojen aktiivinen seuraaminen vaatii liikaa aikaa eikä kumpaankaan tule panostettua tarpeeksi. Lisäksi Blogilistan ranskalaisen vastineen puutteessa "oman" yhteisön luominen on sitäkin työläämpää – myönnän siis ylpeänä suosivani kotimaista !
Erikoismainonnan saaneita blogeja ylläpitävät useimmiten muodin(Café Mode), teknisen konsultoinnin (Fanny’s Party) tai tiedotusalan ammattilaiset (Deedee), jotka tunnustavat käyttävänsä siihen vähintään 2-3h päivittäin. Moinen on täysin mahdoton yhdistelmä täyspäiväisen työn ja kahden pienen pligatsun ohella ; ehdin kyllä jo kokeilemaan yöblogitusta mutta tuloksena oli lähinnä yliväsymystä ja ärsyyntyneisyyttä, mikä taisi auttamattomasti heijastua blogisisältöön negatiivisuutena.
Ehkä uuden virallisen editoriaalisen linjani voimin saan jalan myös täkäläiseen yhteisöön… Alla tämänpäiväinen Suomi-Ranska ottelu, jossa paikalliset vetävät harvinaisen pitkän korren ! Lupaavaa.
Un magazine en vogue analysait récemment les blogs de filles les plus lus en France.
Les points communs contribuant au succès des sites semblent être une ligne éditoriale clairement définie et des rendez-vous réguliers, avec un accent sur le réseautage et l’interaction, tant sous forme de réponses aux commentaires sur son propre blog que d’échanges sur ceux des autres.
En revanche, les confessions intimes n’ont pas du tout la cote – sauf à condition de transposer son expérience aux sujets d’actualité en leur donnant une perspective plus personnelle.
Etonnement, la Blogilista finlandaise couvrant la majorité des blogs du pays et bénéficiant d’une notoriété incontestable, en fournit un parfait contre-exemple : parmi les auteurs les plus lus on compte un bon nombre dont les sites ressemblent étrangement à de journaux intimes, tout en jouissant d’un lectorat fidèle et fort étendu.
En l’absence d’un annuaire officiel français, j’avoue avoir quelque peu négligé la blogosphère et ses perles, me concentrant sur les purs produits de ma Finlande natale – un excellent prétexte pour garder un pied, ne serait-ce que virtuel, dans mon pays. Le graph ci-dessus illustre parfaitement la situation : active dans le Blogistan finlandais et pas tellement dans la Blogosphère française, voilà les retombées.
Cet article tomba donc à point nommé pour combler ma faim de blogs francophones – et de surcroît parlant de sujets qui me sont chers : Paris (Deedee), glamour (CarolineDaily), mode (Café Mode), gadgets techno (Fanny’s Party et PointGE)… chapeau bas, les filles !
En trois images chrono notre WE ensoleillé dans le Berry
Tom a appris à faire du cerf-volant et il a retrouvé l’appétit après quinze jours de jeûn et bouderies à la cantine.
Vive la campagne !
Aurinkoinen Berry-viikonloppumme pähkinänkuoressa
Tom oppi lennättämään leijaa ja kahden viikon paaston ja kouluruokailulakon jälkeen söi taas hyvällä ruokahalulla paikallisia herkkuja.
Vive la campagne ! Eläköön maaseutu !!
Maurelita.com 2.0 
