Valokuvatorstain haasteena kivet ; tässä kotitilan vanhan navetan seinä Suomessa.
Le challenge photo de la semaine dans le blogistan finlandais a pour sujet "pierres". Ci-dessus les vieilles pierre de l’étable, chez moi en Finlande.
-
Haaste "mitä sinulla on päälläsi juuri nyt" lymyili jo kommenttilaatikossani, mutta epäilinkin juuri jotain tämäntapaista enkä heti mennyt kurkkimaan… Toisen tipahtaessa en voinut olla katsomatta, ja avasin sen kesken pakkauspuuhien. Olimme lähdössä lauantaina Normandiaan suuriin kemuihin ja pojat serkuille yökylään, eikä aikaa ollut mitenkään moiseen mutta nettiin piti mennä säätietoa katsomaan ja samalla oli helppo pälyillä muuallekin.
Eli onnistuin välttämään kamalimman tapauksen (risat farkut ja kulahtanut musta villapaita jotka eivät olisi kiinnostaneet ketään), ja hieman sattumaa ohjaillen olin sovittelemassa juhla-asua. (Hähää, jäi näkemättä ne blogitusrytkyt !). Alla kuvat samaisesta asusta lauantailtana hotellissa, mokomassa kun ei ollut kokovartalopeiliä ja keksin pyytää miestä ottamaan kuvat tarkistaakseni miltä näytti ; kehtaanko noin avonaista kaula-aukkoa. Kehtasin !
Kolmas kerta toden sanoo, ja kotiinpalatessa oli siis materiaalia vastata tähän sarjassamme "Miten Pariisi pukeutuu". Sun Äitis esimerkkiä seuraten postaus päättyy tyylillä fäshöönblog :
Nippelitiedot : toppi täkäläisille über-eksoottinen Vero Moda myynnissä vain Galeries Lafayette -tavaratalossa, kaulakoru Metal Pointu’s, hame Motivi, saapikkaat San Marina, sukkikset La Redoute, kello Nixon, sormus Isa Parvex (vihkisormus).
Un challenge de blogistan finlandais tournait déjà depuis quelque temps, et je savais donc me méfier du moment où j’allais le réceptionner… surtout qu’on me sollicita à trois reprises !
Il fallait donc décrire comment on était habillé – en direct live. Avec un coup de pouce au hasard, j’ai fini par lire le mème vendredi soir au milieu de mes essayages de tenue en vue de la soirée de samedi.
Vous échappez donc au jeans déchiré et pull noir avec lesquels je bloggue habituellement ; et j’ai pu illustrer le post comme sur place in situ, aucun miroir de pied à l’hôtel et mon homme a pris en photo le look pour que je juge si le décolleté n’en faisait pas trop avec le collant résille dentelé…
Pour documenter le tout : le haut Vero Moda – marque suédoise (ou danoise ?) très connue en Finlande mais uniquement distribuée aux Galeries Lafayette ici, collier Metal Pointu’s, jupe Motivi, bottes San Marina, collant La Redoute, montre Nixon, bague Isa Parvex (mon alliance).
-
Olen vihdoin ostamassa omaa blogiosoitetta, mutta mikä kuullostaisi parhaalta sekä suomenkielisten lukijoitteni (~2/3) että ranskalaisten kannalta ? Kaksikielisyyden nurjia puolia…
Demokraattisesti päätinkin kysyä kohderyhmän mielipidettä ; kas tässä mahdollisuutenne vaikuttaa. Toim.Huom : Ylläpito varaa itselleen oikeuden lopulliseen päätökseen, gallupin ollessa lähinnä neuvoa-antava !
Merci ; kiitokset jo etukäteen :
Je me décide enfin à investir dans un nom de domaine… mais lequel ?! Qu’est-ce qui sonnerait bien tant aux oreilles de mes lecteurs majoritairement finlandais (~2/3) mais également pour les francophones ? Dur d’assumer un bilinguisme cohérant !
Voici donc un sondage pour illustrer mon penchant démocratique – je prends la température au coeur de la cible ! NDLR : la maintenance se réserve le droit de la décision finale, le sondage ayant un caractère consultatif…
Kiitos – merci d’avance !
-
Provencen auringon alla ehdittiin jo kommentoimaan huolestuttavaa Nouvel Obs -viikkolehden juttua Ranskan koulusysteemin nykytilasta, jossa todettiin 40% oppilaista aloittavan yläkoulun (collège) huteroakin heikommilla perustiedoilla.
(Surkuhupaisaa oli – kuten Jospa kommentoikin Pupucen blogissa – nettilehden otsikon kirkuva kirjoitusvirhe (uuslukutaidottomuus eli illettrisme yhdellä t:llä), joka on nyttemmin jo korjattu mutta komeilee yhä url-osoitteessa… Samoin suomenkielestä puhuttaessa käytettiin virheellisesti sanaa "finlandais" kun se olisi pitänyt olla "finnois".)
Yleisenä syntipukkina on pidetty yläkoulua (collège ; ks Ranskan koulujen luokat), mutta uusimpien tutkimusten mukaan vaikeudet juontaisivatkin juurensa jo alemmilta luokilta. Juuri sieltä missä luultiin lasten olevan vielä turvassa ja hyvissä käsissä !
Olinkin ihmetellyt miksi jo tarhaikäiset naperoni opetettiin tunnistamaan sanoja ulkomuistista, osaamatta lukea. Nyt on todistettu tieteellisesti että ns globaalinen metodi ei perustu visuaaliseen muistiin eikä auta lainkaan lukutaidon saavuttamisessa, päinvastoin : lapset oppivat kiinnittämään huomiota vääriin asioihin. Onneksi ollaan palaamassa vanhaan kunnon tavaamiseen, jota itsekin olisin suosinut.
50-60 -luvuilla ranskalaisilla lapsilla oli 15 viikkotuntia äidinkieltään, kun taas nykykoululaisilla on 9-10 tuntia jaettuna ranskan, historian, maantieteen ja kansalaistaidon kesken – sillä tekosyyllä että ranskaa harjoitetaan näillä kaikilla tunneilla. Ja pyh !
Lehden mukaan ranska olisi maailman vaikeimpia kieliä oikeinkirjoituksensa suhteen. Muiden kielten ääntyessä suhteellisen foneettisesti (tässä mainittiin mm virheellisesti kirjoitettu suomi ja tanska sekä espanja ja italia), ranska on pysyttäytynyt konservatiivisessa ulkoasussa vuosituhansien takaa ja koululaisten kompastuskivinä ovat myös ääntymättömät kirjaimet sekä samoin ääntyvät eri taivutukset.
Minulta kyselläänkin usein mitä eroja on ranskalaisessa ja suomalaisessa koulutuksessa, ja voin vain harmitella etten ole seurannut kovin tarkkaan kotimaisen koululaitoksen kehitystä ja vasta tutustun täkäläiseen systeemiin omien lasteni alkaessa maternelle-luokilla. Ensi vuonna esikoinen siirtyy "isoon kouluun", jossa alkaa kuulemma tosi paikat, läksyt ja ulkoluku ja muut pelottavat jutut. Hui !
Linkkejä :
– Koulutus Suomessa
– Ranskan koulusysteemi (englanniksi)
Des cobloggeuses finlandaises ont déjà eu le temps de commenter le dossier inquiétant de Nouvel Obs sur l'illettrisme en France – avec, ironie du sort, une coquille tragi-comique dans le titre qui fut rapidement corrigé mais visible encore dans l'url impitoyable…
J'applaudis le retour à la méthode syllabique, surtout qu'on apprend que le contour des mots ne joue aucun rôle dans l'apprentissage de la lecture et au contraire attire l'attention des petits sur des choses inutiles. Certes mon cadet reconnaît à trois ans son prénom et quelques autres mots avec une grande fierté – mais à quel prix ? Justement les difficultés commenceraient en primaire puisqu'en arrivant en sixième, le "mal est déjà fait". De quoi perdre son sommeil, pour un pur produit de l'école finlandaise comme moi !
En cinquante ans la France passe de 15 heures de français hebdomadaires à tout juste dix – repartis entre le français, l'histoire, la géographie et l'éducation civique sous prétexte de transversalité. D'accord pour la transversalité dans le business, mais très peu pour mes enfants…
Le magazine souligne que l'orthographe française est l'une des plus difficiles au monde, avec un taux de "régularité entre les sons et les lettres" de 55%, en comparaison avec l'espagnol ou l'italien où le taux se situe autour de 97%, allant jusqu'à 98-99% pour le finlandais ou le danois. Mais au Nouvel Obs ne sait-on pas qu'on dit le finnois, et les Finlandais ?! Au secours…
On m'interroge souvent sur les différences entre l'éducation finlandaise et française, et je ne peux que regretter de ne pas avoir suivi l'évolution du système de mon pays, pour le comparer à celui que vont subir mes enfants en France. L'année prochaine l'aîné ira "à la grande école", et tout le monde semble dire que là, on ne rigolera plus, les devoirs, les cahiers – ça fait déjà peur !
Liens wikipedia :
Système éducatif finlandais
Système éducatif français
Finnois vs finlandais – question de purisme !et une blog-amie qui décrit fort bien le système finlandais :
-
Uusi uljas shoppailukeskus avasi elokuun lopussa valtaisan mainoskamppanjan saattamana. Muutaman kilometrin päässä Pariisista komeilee
Thiais Village, keskelle asuinaluetta ennätysajassa kohonnut shoppailukylä.Surrealistiset violetit muovikukat ja vaaleat auringonvarjot luovat oman tunnelmansa, ja kukkulan huipulta aukeaa upea näköala esikaupunkialueelle.
Ikea ruokaputiikkeineen, kirja- ja levykauppa Fnac, vanhanaikaisia kalusteita ja retrotyyliä myyvä Comptoir de Famille (pulpettikuva alla), keittiö- ja sisustustarvikkeita Potiron-kaupassa… kaikki auki sunnuntaisinkin ! Tänne on mainio hurauttaa fillareilla viikonloppuisin, autojen jumittuessa hurjiin ruuhkiin.
Un centre commercial flambant neuf est sorti de terre au milieu d’une zone résidentielle en un temps record, accompagné d’une campagne de pub colossale.
A quelques kilométres au sud de Paris, Thiais Village offre une ambiance surréaliste avec des fleurs plastiques géantes et des parasols claires, couronné d’une vue plongeante sur la vallée de Seine plus loin.
Ikea avec son épicerie, la Fnac, notre fournisseur d’objets rétro préféré Comptoir de Famille (photo pupitre ci-dessus), objets déco et cuisine chez Potiron… et tout ça ouvert le dimanche !
-
Tui pyysi lastenkulttuurijuttua Nonoon ranskalaisvinkkelistä, ja innolla tartuin haasteeseen… mutta havahduin kysymykseen mitä ylipäätään tiedän ranskalaisesta lastenkulttuurista ? Alkuperäinen juttu kommentteineen Nonossa !
Poikiemme (3v ja 5v) suursuosikkeja ovat aikamme supertuotannot Ihmeperhe, Autot ja Shrek, sekä tietenkin voittamattomat Batman, Superman, Spiderman sekä ikinuori Zorro. Näitä viliseekin ympäri taloa, lelulaatikosta naamiaisasuihin ja astiakaapista kirjahyllyyn asti. Voin ylpeänä mainita poikien myös rakastavan omia suosikkejani, Aardman-studioitten iki-ihania muovailuvahaluomuksia Wallace & Gromit.Mutta mitä paikallisia sankareita meillä palvotaan ? "Kidult"-kulttuurin nostalgiannälkäisiä nuoria aikuisia kiehtoo täällä oudonnäköinen oranssi otus Casimir ; tämä muumien kaukainen sukulainen oli lastenohjelman juontajahahmo ja seikkaili piirroselokuvien ja lastensarjojen välillä. Tunnarista on tehty teknoversiokin joka muutama vuosi sitten soi peräti klubeissakin… Meilläkin on dvd hahmosta, mutta se ei juuri naperoita innosta.Kansainvälisten kotimaassakin tunnettujen hahmojen lisäksi ranskankielistä kulttuuria edustavat kanadalainen pallopää Tchoupi. Viiden minuutin videopätkien teemat uppoavat mainiosti : ensimmäinen koulupäivä, perheeseen tulee uusi vauva, piknik-retki jne, mutta otus käy vanhempien hermoille kimittävällä puhetyylillään ja raivostuttavalla tunnarillaan.Suomessa tuikituntematon Enid Blytonin Oui Oui (Noddy alias Lelumaan Niksu) on akuankkamaisine autoineen ja überkiltteine kavereineen myös pop. Kuopuksen vapaassa käännöksessä hahmo saa nimekseen Juju, jota kaikki luulevat viralliseksi suomalaiseksi käännökseksi. Sarjan pahikset ovat ranskaksi "lutins", jonkinlaisia tonttulakki päässä hipsiviä voroja ja pitkään meillä vallitsi hienoinen sekaannus ja joulutonttuja luultiin ilkeiksi !"Äidin kielen" pönkittämiseksi tuputan pojille mahdollisimman paljon kotimaisia tuotoksia tai ainakin suomenkielisiä. Fröbelin palikoitten rokkaava meno puree muutenkin paljon musiikkia kuunteleviin naperoihin ; Titi-Nallen tekotekno ja pakkopirteys sitäkin vähemmän. Muumit tuntuvat hirvittävän surumielisiltä ja pelottavatkin miehenalkuja, vaikka silmääräpäyttämättä katsovat Ihmeperheen ja muita hurjuuksia.Kotimaisen kulttuurin upotus alkoi kummallakin lapsella jo vauvana, iltaloruina Hanhiemon lipasta ja muita oman lapsuuteni rakkaita kirjoja. Viimeisin kotimaan loman löytö oli Richard Scarryn reimastuttavien hahmojen asuttama Meidän koulu -albumi, jossa Hessu Kissala ja Mato Matala kavereineen puuhastelevat koulun tiimoilla. Super-ajankohtaista juuri nyt koulujen alkaessa !Mutta jatkan tarpomista tervaisessa kieliviidakossa suomalaisella sisulla – ja yritän luoda positiivisia konnotaatioita kotimaahan esim Fröbelin palikoita kuunnellessa syödään salmiakkia ja muuta alhaista !
Une co-bloggeuse finlandaise m'a demandé de participer à nouveau au blog culturel Nono (fi), et cette fois-ci ma contribution porte sur la culture d'enfants d'une famille franco-finlandaise. (Mon post paru dans Nono ici.)
Ce défi me permit de réfléchir à la culture qu'on inculque aux pligatsouilles – et à quel point elle est influencée par la globalisation comme tout le reste.
Nos garçons (3 et 5 ans) adorent les superproductions de nos jours, à l'instar de Cars, Indestructibles, Shrek et bien entendu les invincibles Batman, Superman, Spiderman ainsi que l'éternel Zorro. On retrouve les mêmes héros un peu partout à la maison, de la caisse de jouets jusqu'au placards allant de t-shirts aux déguisements, sans oublier la bibliothèque. Et je suis très fière de voir que les garçons se délectent également des perles des studios Aardman, Wallace & Gromit.
Mais quid les héros "locaux" ? La génération "kidult" est attirée dans sa soif de nostalgie par les produits de leur jeunesse tels que Casimir et les génériques de leurs séries préférées ont même connu la gloire sur les pistes de danse en version techno il y a quelques années.Parmi les préférés des nôtres figure également Tchoupi avec sa tête ronde et sa voix aigue, une lichette trop moralisateur. Les sujets des épisodes font pourtant mouche : la rentrée, un bébé arrive à la maison, pique-nique…Parfaitement inconnu en Finlande, Oui Oui remporte un succès garanti avec sa voiture digne de Donald Duck et ses (trop) gentils camarades. Le cadet a rebaptisé le personnage Youyou, et tout notre entourage croit qu'il s'agit de la traduction finlandaise – or en réalité il s'appelle "Lelumaan Niksu" ! Par ailleurs, pendant longtemps une confusion sur la nature des lutins régna chez nous, les enfants croyant que les assistants de Père Noël étaient des voleurs à l'instar de ceux dans la série…En bonne Finlandaise, je fais de mon mieux pour baigner mes enfants dans une culture finlandaise ou du moins traduit en finnois. Le groupe de rock pour enfants Fröbelin Palikat est fort populaire même parmi les mamans – les comptines sur un fond de reprises rock sont excellentes, avec mimiques et chorégraphies à se rouler par terre.Dans un autre registre, la mélancolie nordique est à son comble dans les histoires de Moomin (Muumi en finnois), une étrange créature blanche aux allures d'un hippopotame qui aime à philosopher sur la solitude, sur les états d'âme d'un monstre et la tristesse de l'existence en général. De quoi effrayer nos joyeux amateurs de Spiderman !
-
Iki-ihana Dale Cooper alias Kyle MacLachlan palaa ruutuumme tänä viikonloppuna ! Ei, kukaan ei ole vieläkään älynnyt ohjelmoida sarjaa uusintalähetyksenä, mutta dvd-boksi tuli myyntiin ja vuosien odotukseni palkittiin.Outoa mutta samaisen miekkosen yllätyksellinen ilmaantuminen Täydellisiin naisiin ei juuri säväyttänyt. Spoilereista onnellisen tietämättömänä en osannut odottaa sitä, ja hämmästykseni oli aito, leveän virnistyksen kera. Mutta charmi oli poissa : Kylen hiukset olivat liian pitkät, se oli vanhentunut, tavistunut, jotain.Mutta Dale Cooper mustikkapiirakkoineen rokkaa !
L’adorable agent spécial Dale Cooper alias Kyle MacLachlan sera de retour sur notre écran ce WE ! Non, pas une âme charitable du PAF qui aurait eu cette idée lumineuse mais la première saison de la série culte étant enfin commercialisée avec sous-titrage français (mon homme n’ayant pas encore vu la merveille).Curieusement, l’apparition de Kyle dans Desperate Housewives manqua cruellement de charme. Malgré la surprise totale (ça sert d’éviter les spoilers), l’homme adepte des tartes à la myrtille parut plus fade, cheveux trop longs, sans présence qui crève l’écran.Mais Dale Cooper restera à jamais mon personnage préféré des séries télé ! -
Täällä toitotetaan suurella äänellä seuraavaa omppu-uutuutta iPod Touchia, luvassa jopa ennen kuun loppua hurjimpien huhujen mukaan.
"Kirsikkana kakun päällä" (cerise sur le gâteau) mainostetaan Ringtone Maker -jippoa, jolla saa nikkaroitua ikioman soittoäänen mistä vaan biisistä tai ostaa ne iTunes-puljusta. Hinnaksi tulee 0,99$ kun taas vanha kunnon Nokia 5200 sallii minkä tahansa muistikortilla majailevan biisin käytön soittoäänenä !
Olinkin jo aiemmin ihmetellyt miksei miehen tappovehje Palm Treo 680 tee moista, vaikka sillä pitäisi voida tehdä vaikka mitä…
Nokia on sittenkin pop – vai onko ? Miksi ainoan kansainvälisesti tunnetun merkkimme suosio perustuu faktaan ettei ihmisten enää tarvitse tavata toisiaan ?!
Quelle pub pour la dernière pomme en date iPod Touch – promis d’ici la fin du mois selon les rumeurs les plus folles… Comme "sucre au fond" selon l’expression consacrée finlandaise (sokerina pohjalla) on cite le Ringtone Maker. Ce gadget permet de fabriquer sa propre sonnerie à partir d’une chanson ou de l’acheter sur le site monopole de la marque, pour le modique somme de 0,99$ alors que mon bon vieux Nokia 5200 accepte n’importe quel mp3 sous la main et gratuitement.
Je m’étais déjà étonnée que le merveilleux biniou de mon homme Palm Treo 680 n’en fasse pas autant. Finalement, Nokia reste un pur produit. Vive la Finlande !
Mais ironie du sort, le succès de la seule marque mondialement connue du pays repose sur le principe que les gens n’aient plus besoin de se rencontrer. Rock’n’roll ça ? Bâh.
-
What Kind of Drink Are You?
You are a Fine Glass of Wine. You are sophisticated and refined, but also complicated and hard to deal with. Not everyone loves you, but those who do swear that you’re the coolest thing since sliced bread. One of these days the people that matter will understand you. Until then, you will be sitting on your throne as the distinguished product that not everyone has the taste to appreciate. Find Your Character @ BrainFall.com Via Medis… *kippis*
-
Sinkkuelämää-sarjassa heitettiin kerran tyrmäävä kommentti, jossa todettiin Carrien sijoittaneen asunnon hinnan kenkiinsä. Miten hykerryttävän turhamaista aikuisuuden ja vastuullisuuden viidakossa. Karmiva totuus suhteestamme kenkiin paljastuu vihdoin ! Tunnustan olevani kuitenkin kaukana moisesta Manolo Blahnik -faniudesta…
Uskaltaisinko sanoa (varvastuntumalla…) ostavani suunnilleen kerran kuukaudessa uudet kengät ? Onko se paljon vai vähän ? Mistä lähtien voi sanoa olevansa kenkäfriikki ? Tein blogi-inventaarion kengistäni muutama vuosi sitten blogimimmien innostamana ja yllätyin koska niitä oli silloin ainoastaan kolmisenkymmentä paria. Luulin omistavani ainakin tuplasti kenkiä, mutta koluttuani turhaan komeroitten pimeimmät nurkat ja kellarin pölyisimmät kolkat oli todettava ettei niitä yksinkertaisesti ollut enempää. Toimenpiteen sivuoireena suuntasin heti täydentämään kokoelmaani, ja epäilenkin tilanteen parantuneen entisestään. Uutta inventaariota en ole uskaltautunut tekemään sattuneesta syystä.
Kenkäfriikin koettelemuksena ja onnena ovat hänen tietään reunustavat näyteikkunat komistuksineen. Miten onkaan mahdollista että juuri tätä friikkiyttä potevan kohdalle osuu mitä vastustamattomimmat luomukset ?Saapikkaita, remmisandaaleja, pistokkaita, stilettoja, balleriinatossuja… Lankarullakorkoisia, tolppakorkosia, kiilakorkoisia, tylppäkärkisiä, suippokärkisiä… Ruskeita, mustia, pronssinhohtoisia, hopeankimaltavia, kastanjanpunertavia, khakinvihreitä… Krokokuosia, mokkanahkaa, stretch-luomuksia, seeprakuvioita, kiiltonahkaa… Olen olevinani nirso, mutta nykymuoti taitaa olla pahanlaisesti makuuni.Enää ei tarvitse matkata Lontooseen kenkäostoksille aitoja rokkikenkiä hankkimaan ; globalisaation ohella moiseen on mitä luultavimmin syynä myös makuni pariisilaistuminen. Bopoistunko ?! Matkoilla on kuitenkin hulppeaa koluta uudet kenkäapajat ja tuoda ainutlaatuisia löytöjä piristämään Pariisin katukuvan ohella omaa rakasta kenkäkaappia.Hankin aniharvoin vaateketjujen kenkiä, sillä houkuttelevista malleistaan huolimatta ne osoittautuvat lähes järjestelmällisesti epämukaviksi tai peräti käyttörajoitteisiksi. Esimerkkinä mainittakoon italialaisen lempiputiikkini Motivin raivotyylikkäät krokotiili-imitaatio stiletot, joita voin pitää nippa nappa yhden illan, ja senkin tanssimatta hillittömästi.Tähän voisi ujuttaa kestävän kulutuksen periaatteen : ostamalla vähemmän mutta parempaa laatua voi jopa parantaa maailmaa, puhumattakaan kenkien terapeuttisesta arvosta.Loppumotto : Kaikki tekosyyt ovat hyviä kenkäostoksille lähtöä varten !Lisää Shoppailu-kategoriassa.
Dans la série Sex and The City, quelqu’un lança à Carrie qu’elle avait investi l’équivalent d’un appartement dans ses chaussures. Le comble de la futilité dans un monde d’adultes responsables et sérieux. Quelle illustration ironique des rapports que nous entretenons avec ces accessoires si terre à terre… bien que je m’estime encore très loin d’une addiction manoloblahnesque aussi sévère.
A mes débuts de bloggeuse j’avais effectué un inventaire de mes chaussures à l’instar d’autres filles du Blogistan finlandais et quelle ne fut pas ma surprise de constater que j’en possédais seulement (!) une trentaine. Persuadée d’en avoir plus, j’eus beau fouiller les recoins les plus sombres de mon dressing, il n’en fut rien. Fort de ce constat je me sentis obligée de passer à l’action et j’ose dire que la situation s’est sensiblement améliorée depuis. Pour cette raison précise je ne récidiverai pas avec un nouvel inventaire…Je me considérais toujours comme quelqu’un de difficile avec des goûts bien arrêtés en matière de grolles, or depuis quelques années soit mon goût s’est adapté à l’offre parisienne, soit les nombreuses tendances me permettent d’assouvir ma soif jusqu’à pas de raison.Bottes, sandales à lanière, mules, ballerines, escarpins, trotteurs, Richelieu, babies… Talons bobine, compensé, talon crayon, bouts pointus, bouts ronds… Marron, noir, bronze, argenté, kaki… Croco, daim, microfibre, stretch, motif zèbre, verni… J’ai peur d’être devenue désespérément omnivore !Plus besoin de se ruer sur les boutiques londoniennes pour un look rock’n’roll ; les avantages de la globalisation se font sentir jusque dans l’industrie de pompes et les vitrines parisiennes.En conclusion : acheter des marques et se chausser avec des modèles de qualité revient à soutenir le développement durable – sans mentionner les vertus thérapeutiques de shopping !Lire plus dans la catégorie Shopping.
Maurelita.com 2.0 
