Maurelita.com 2.0

Olin ala-asteella kun Mummi päätti tilata minulle herttaisen eläinaiheisen lehden lukuharrastustani silmälläpitäen.

Vanhempani silmäilivät hieman epäluuloisena kyseistä julkaisua, todeten sen sisältävän mitä erinäisempiä epäilyttäviä, hurjia tarinoita mutta antoivat minun kuitenkin sukeltaa lehden taianomaisiin maailmoihin. Olin mukana Suuressa Sarjakuvaseikkailussa nimeltä Ruutu-lehti.

Ensimmäinen hämärä muistikuvani on Sipuleena, jossa mysteerisellä saarella asunut hiiri- ja rottayhteiskunta punoi mehiläisiä vastaan tai niiden kanssa tai toisiaan vastaan salajuonia. Lapselliselta vaikuttanut tarina tempaisi mukaansa ja odotin lehteä postissa kuin kuuta nousemaan. Vili ja Bill, Lucky Luke ja Daltonit, Veikko Tette ja Jykke, Sammy-gansteri, Johannes ja Pirkale, Strumffit, lentoemäntä Nataša, Piko ja Fantasio – lukematon joukko uusia ystäviä valloitti mielikuvitukseni, ja lähinnä belgialaiset sarjakuvat jättivät unohtumattomia mielikuvia.

Yksi jatkokertomuksista oli Yoko Tsuno ja paholaisen urut ; se pelotti silmittömästi. Aikuisena ensimmäinen ostamani ranskankielinen albumi oli juuri tuo ; oli pakottava tarve lukea se uudelleen ja uudelleen nähdäkseni mikä oli jättänyt niin syvän vaikutuksen.

Albumin tunnelma tehoaa vieläkin ; vaikka tunnenkin tarinan ulkoa, joka lukemisella sama kiehtova kauhu valtaa minut ja seuraan henki salpautuneena miten Yoko ystävineen selviää pinteestä, hämärät rakennukset, Reinin laakson linna lepakkoineen ja legendoineen…

Kaikkein hurjin oli kuitenkin Herra Shock ; Tim ja Tom -sarjan Uniin tunkeutuja. Luin väärin otsikon ja luulin pitkään sen uhkaavan robottimaisen hahmon tunkeutuvan uuniin.

Lapsen laukkaavalla mielikuvituksella yhdistin jotenkin uunin vessanpönttöön, enkä tahtonut uskaltaa käydä vessassa pelätessäni suippopäisen mustanpuhuvan kammottavuuden ilmestyvän eteeni. Tämä pitäisi varmaankin hankkia ja lukea uudestaan, terapiatarkoitukseen – vaikkei mitään pysyviä traumoja jäänytkään !

Sarjakuvat ovat sittemmin jääneet vähemmälle lukemiselle ; kotimaassa oli helppo lainata niitä kirjastosta mutta Ranskassa ne yleensä ostetaan (kovakantisina ja kovalla hinnalla) tai opiskelijoina roikutaan kirjakaupoissa lukemassa niitä lattialla istuen kunnes myyjä hätistää pois. Mutta niillä on kuitenkin oma erityinen paikkansa sydämessäni – ja muistilokeroitteni virtuaalisessa kirjahyllyssä.

      *   *   *

J’étais en cours élémentaires (ou plutôt son équivalent finlandais) quand ma grand-mère décida de m’abonner à un charmant magazine avec des animaux…

Mes parents observèrent cette revue avec une certaine suspicion et pas complètement à tort, car il s’agissait d’une compilation de BD principalement belges, ce qui se faisaient de mieux à l’époque mais pas forcément destinées à une petite fille sachant tout juste lire.

J’en ai gardé un goût immodéré pour les histoires fantaisistes, les ambiances mystérieuses et les héros insolites – à l’instar de tous ces personnages qui vinrent peupler mon imagination : Yoko Tsuno, Lucky Luke, Spirou, Sibylline…