• Eilen illalla kun lähdin töistä kotiin, La Défensella oli maa valkoisena – suolasta !

    Olivat näemmä saaneet jostain lumivaroituksen ja innostuivat mustan jään pelossa suolaamaan jalkakäytävät ja raput. Koko tienoo oli valkoisena suolarakeista – jotka luistivat keljusti. Mustalla jäällä olisi ollut melkein helpompaa kävellä.

    Tom sai elämänsä ensimmäisen flunssan, nenä tukossa ja aivastelee kovasti. Kenkku olo, kitisi monta kertaa viime yönä – nyt on kaikilla kelju olo. Ainoastaan Jules nukkui kuin tukki, vaikka Tom oli ensimmäistä yötä sen huoneessa.

    David ja Kevin Lontoosta ovat meillä kyläilemässä viikonlopun, ja koska Tom nukkuu yönsä taas meillä oli mainio tekosyy siirtää se vierashuoneesta Julesin huoneeseen. Mutta taisi olla huono taktinen veto, viime yö oli « lapsiperhe » -uramme rasittavin yö.

    Jules oli eilen illalla haltioissaan kun sai seuraa yöksi, mutta Tom kitisi niin paljon että se päätyi pikkuhuoneeseen matkasänkyyn. Isoveli varmaan ihmetteli mihin huonekaveri oli yön aikana haihtunut.

  • Tänään meille tuli pieniä erimielisyyksiä joulukalenterin luukkujen avaamisesta – yllätys yllätys !

    2,5-vuotiaan ajankäsitykseen ei taida mahtua vielä semmoinen kuin kuukausi.

    No kumminkin, luulisin ainakin että pääsimme yhteisymmärrykseen siitä että joka päivä avataan yksi luukku – ja minun valitsemassani järjestyksessä.

    Jules tietenkin tykkää että on ihan hoopoa niuhottaa avaamisjärjestyksestä, mutta kun niissä sattuu olemaan numerot… Miten aikuiset voivatkin olla kaavoihin kangistuneita, hohhoijaa.

  • Tom on siirtymässä auttamattomasti pikkuvauva-ajasta isompien kuvioihin ; olemme aloittaneet jo syöttötuolin koeajon, tosin toistaiseksi vain huvin vuoksi. Istuma-asento on sen verran hutero että soseet eivät menisi oikeaan jakeluosoitteeseen ; ruoka-aikoina palataan sitteriin jossa on tehokkaat vyöt olkapäillä…

    Otimme myös esiin joulukalenterit ja ensimmäinen luukku avataan illalla.

    Huom : Julesilla mumun antama espanjalainen t-paita viime kesältä !

  • Tom sinnittelee kovasti konttausasentoon ; mahalla köllöttely näyttää kyllästyttävän !

    Poika pinnistää ja punnertaa suomalaisella sisulla ylöspäin ; jo muutaman päivän on ollut kovaa yritystä pelissä, ja kohta varmaan hetkuttelee nelinkontin…

    Tulee mieleen isoveljen temmellykset saman ikäisenä. Missäköhän se leikkikehä onkaan, pitää pikapuoliin hakea kellarista sekin.

    Yönukkumiset taas sujuu vaihteeksi ; perjantaisten illallisvieraitten kunniaksi Tom nukkui melkein kellon ympäri – jipii. Sattui sopivasti kun mentiin myöhään nukkumaan. Onpa se älykäs !!!

  • Tällä viikolla on tarkoituksena hankkia joulukuusi ja koristella se Julesin kanssa.

    Ranskassa on tapana hankkia kuusi jo hyvissä ajoin, ja eilen ajaessamme kotiin joulumyyjäisistä näimme jo kuusia torilla myynnissä. Jules innostui asiasta ja poikkesimme kotikadun kukkakaupassa kyselemässä milloin ne tulee myyntiin.

    Kukkakauppiaamme saa kuuset tiistaina, aion ryysiä heti valitsemaan pienen soman yksilön ja kaivaa koristeet kellarista esiin. Täällä joulukuusen metsästys on hyvin urbaania hommaa, ollaan kaukana lumihangessa rämpimisestä hämärtyvässä metsässä, oravan ja jäniksen jälkien ihastelusta lumessa jne.

    Toivottavasti kuusi pysyy kunnossa aattoon asti ; täkäläisillä kuusilla on puuristi jalkana eikä kukaan ole kuullut puhuttavankaan kuusenjaloista joissa on vettä.

    Kunhan vielä koko hoito pysyisi pystyssä Julesin pyörärallin ja Tomin konttausharkkojen keskellä…

  • Kävimme tanskalaiskirkon joulumyyjäisissä aamupäivällä – ne olivat paljon pienemmät kuin muistin, mutta jouluinen tunnelma ja iloiset ihmiset palkitsivat sunnuntaisen retkemme.

    Kirkko on Champs Elysées’n takana, ja nautimme samalla joulukoristellusta kadusta. Jules hihkui riemusta nähdessään palloja ja vilkkuvia valoja eikä meinannut pysyä penkillä (onneksi oli tiukasti vyötettynä turvaistuimeen)…

    Ostimme salmiakkia, etikkapunajuurta, punakaalia ja pieniä piparipalloja. Näiden avituksella pitäisi järjestyä kiva seisova pöytä lauantaina, kun David ja Kevin tulevat viikonloppuvierailulle Lontoosta, kutsuimme Nanan ja Angelan miehineen illalliselle.

    Myyjäisten buffettipuoli oli mainio ja kotoisan oloinen ; iso sali oli koristeltu ja pöydissä oli joululiinat ja kynttilät. Söimme ihania voileipiä ja tarjolla oli sikäläistä olutta ! Taisimme olla liikkeellä liian aikaisin glögiä varten, pannu ei ollut kuumana vielä.

    Kotona tutkiskelimme tarkemmin salmiakkisaalista, ja kävi ilmi että merkkarit olivat erikoisvahvoja 7% ammoniumkloridi-annoksella, mikä on jopa kielletty Suomessa. Jules ei taida saada niitä, varaan itselleni koko pussin…

  • Ostin itselleni varaslähtö-joululahjan ; übermagean sormuksen Swatchin mallistosta ! Tähtikaarti kilisee kivasti sormessa ja nautin näppäimistön takomisesta uuden helinän säestämänä.

    Pojat pitävät myös korusta : mitä enemmän hileitä ja killuttimia, sitä suurempi suosio mulla on kotiin saapuessani…

  • ihmeperhe Hoitotäti Mirlande oli sairaalassa tutkimuksissa, ja otin lomapäivän ollakseni kotona epeleiden kanssa.

    Aamupäivällä huristimme takapenkkiläisten (tosin Tom turvakaukaloineen ei mahdu kuin etupenkin vöihin…) kanssa Belle Epine -kauppakeskukseen shoppailemaan.

    Jules sai Disney-kaupasta Ihmeperhe The Incredibles -pillimukin ; minusta toi perhe on tosi vinkeä, vähän kuin meidän perhe – tarvii vaan pyyhkiä isosisko kuvasta pois, mutta koneellahan se kävi kädenkäänteessä.

    Jälkeenpäin harmitti – pitikin mennä lahjomaan uhmista, sillä se heittäytyi lounaasta lähtien kauhukakaraksi !

    Samalla reissulla ostimme Eva-serkulle joululahjaksi herätyskellon jossa jäniksen silmät aukeaa kun saa mennä herättämään vanhemmat, ja itse sain Swatch-sormuksen. Hakemaani valokuva-albumia ei vieläkään löytynyt ; haluaisin Tomille saman kuin Julesille mutta mokomat ovat aina loppu.

    Loppupäivä paljastui täydelliseksi uhmis-sirkukseksi. Jules ei syönyt pätkääkään lounaalla ja joutui päikkäreille tyhjin vatsoin. Välipalalla maitopullo kelpasi sentään muttei keksit.

    Illalla matsi uhmis vastaan vanhemmat 0-0 : Jules väitti ettei ole nälkä, seisoi ahkerasti nurkassa ja itkeä tuhersi että väsyttää. Niinpä se päätyi nukkumaan eikä ollut moksiskaan ; jo ennen klo 20 oli kiltisti sängyssä ja nukahti. Ennennäkemätöntä.

    (Tiedoksi huolestuneille : seuraavana aamuna Jules heräsi eikä ollut moksiskaan edellisen päivän paastostansa. Ei siis nähtävästi ollut edes tulossa kipeäksi, mitä pelättiin myöhemmin illalla katuvaisin mielin. Muttei annettu periksi ettei pokka mene !)

  • Jälleennäkeminen oli riemuisa : pojat kikattivat hurjasti ja yllyttivät toisiaan hysteeriseen nauruun. Jean avitti asiaa kutittamalla kilvan kumpaakin…

    Kivaa kun kotona on taas melskettä ja meininkiä.

  • Täällä on kamala myrsky ; tuuli vonkuu nurkissa ja kolistelee ikkunaluukkuja.

    Jean ja Jules tulevat huomenna kotiin – olikin jo vähän tyhjä olo kaksistaan Tomin kanssa, vaikka se pitikin seuraa ahkerasti hekottamalla. Riittää kun sille sanoo "böö" ja se on tikahtua nauruun… =D

    Roikuin netissä myöhään ja tilasin ruuat nettikaupasta ; ihanan kätevää vaikkakin kallista.