•  

    Hoitotädin 4v tyttöllä on vesirokko ja kahden viikon (!) porttikielto kouluun. Meillä oli vaihtoehtona olla 2vk ilman hoitotätiä, tai hoitotäti tyttärineen meillä kotona.

    Kyseltyämme eri tahoilta vesirokkofaktaa, päädyimme siihen että tarttukoot jos on tarttuakseen, ja parempi että pojat sairastavat sen nyt eikä koululaisina – silloin meillä ei olisi nunua ja jonkun pitäisi paimentaa poikia kotona koska saisivat vuorollaan porttikiellon kouluun…

    Toisaalta jotenkin luonnonvastaista tartututtaa tauti näin tietoisesti pikkumiehiin. Etiikkakysymys joka ei näemmä kaikkia heilauta ; Jeanin sisko oli tuomassa tyttöään sunnuntain kemuihin « tartuntahakuisena » – siihen asti kunnes laskeskeli että itämisajan ollessa noin pari viikkoa, serkkutyttö olisi ollut sairaana juuri kevätlomalla jolloin mennään kaikki La Rochelleen.

    Eli lykkäämme Julesin 3-vuotisjuhlat hamaan tulevaisuuteen ja odotamme koska näppylöitä ilmestyy… Hmm, kutian jo itsekin !

    Itse tuleva päivänsankari ei ole moksiskaan : viime viikonlopun vieraat toivat etukäteen jo lahjoja (poliisiprätkä, ambulanssi…) kummallekin pojalle, ja niillä ajetaan piipaa-rallia kieli keskellä suuta. Taidan itse olla se joka pettyi eniten kemujen peruuntumisesta.

  • Meidän pikku koululaisemme kävi tänään ekaa kertaa koulussa.

    Tein etätyötä koska kouluilmoittautumista ei voinut sopia miksikään muuksi päiväksi. Olikin todella ihana ilma takatalven jälkeen ; lämpötila pomppasi kuudesta kuuteentoista. Miehellä oli lomapäivä, ja lampsimme kaikki kolme hyvin tärkeinä yhdessä koululle klo 16:30 tapaamista varten. Tom jäi kotiin nunun kanssa, koska koulu on isojen juttu eikä vauvoja varten. Jotain rajaa.

    Johtajatar otti meidät vastaan toimistossaan, kyseli vähän taustatietoja hoitotavasta ym, sillä aikaa kun Jules taiteili tusseilla raketteja ja lentokoneita pikkupulpetissa.

    Sitten meille esiteltiin koulu, nähtiin tyhjät luokkahuoneet joissa oli ihanan pieniä pöytiä ja tuoleja, leikkikeittiöitä, puuhamattoja, leluvuoria, maalaustarvikkeita jne. Jules oli innoissaan autoista ja liikennematoista, ja riemastui kun yhdestä luokasta löytyi hoitotädin tyttären Chloén paikka – paikat on merkattu valokuvilla kun ei olla vielä lukutaitoisten joukossa.

    Tuli koekäytettyä koulun vessatkin, ja kaikki on siellä ihan miniatyyrikoossa ja sopivia pikkuihmisille. Johtajatar tuli vakuuttuneeksi ettei vaippa ollut poissa vain bluffin takia ja Jules ei ollut moksiskaan – vessakäyntihän on maailman luonnollisin asia.

    Joskus kesäkuussa on sitten tutustuminen ihan oikeaan koulupäivään : mennään Julesin kanssa viettämään koko aamupäivä yhdessä oikeassa luokassa. Syyskuussa alkaa sitten koulu oikeasti, mutta ekan vuoden se on siellä vain aamupäivisin eli klo 9-12, ja tulee kotiin lounaalle ja päikkäreille. Kun kerran on hoitotäti Tomia varten, niin saa totutella rauhassa ja vasta toisena vuotena on koko päivän klo 16:30 asti.

    Hyvästelimme johtajattaren ja Jules sanoi että oli ollut kivaa ja haluaa tulla takaisin. Sain kaapattua mukaani rakettitaideteoksen ja kävelimme kotiin tyytyväisinä aurinkoisia katuja pitkin, pikku koululaisen pitäessä tiukasti kiinni kummankin kädestä ei enää niin palleroisilla pienillä kätösillään. Onneksi meillä on vielä yksi vauva varastossa, kun Jules yht’äkkiä kasvoi koululaiseksi !

  • Lalaalaalaalaa… hammasharjarock’n’roll ! (hoilataan täysillä ja nuotin vierestä Eppu Normaalin sävelellä Lainelautaileva lehmänmaha rock’n’roll…)

    Tämmöistä menoa meillä on iltaisin kylppärissä – ei ihme että nukkumaanmeno viivästyy ja venyy ja vanuu, kun on niin hauskaa. Tom hihittää hysterisesti kun harjaan sen helmihampaita, nähtävästi kutittaa kovasti, ja Jules solidaarisena kikattaa ja kiemurtelee vieressä.

    Huomatkaa : Tomilla on nyt Julesin halloween-pyjama…

    P.S. Jos joku vielä väittää että meidän kylppärissä on oranssit mosaiikit, niin tässä on todiste siitä että ne ovat punaiset eikä oranssit.

  • Voisi melkein säälittää miten paavia pomputettiin elämänsä viimeiset vuodet – oikea perikatolinen kärsimysnäytelmä.

    Mutta toisaalta raivostuttaa kun ajattelee miten jyrkästi mies jyräsi kirkkonsa vanhoillista ajattelua mm Afrikassa ja Etelä-Amerikassa, missä aids tekee tuhojaan. Pitäisikö katolinen kirkko pitäisi haastaa kansainvälisen korkeimman oikeuden eteen rikoksesta ihmiskuntaa vastaan, jotta tuhoisa etiikka saataisiin aisoihin, samoin kuin aidsin hälyttävä leviäminen köyhissä maissa.

    Ja kun vielä kansainvälinen lääketehtaitten lobby kielsi Intiaa valmistamasta enää halpoja geneerisiä lääkkeitä aidsin hoitoon kehitysmaissa, niin sairaus leviää kohta tulipalon lailla.

    Jos jokainen joka on ryysimässä paavin hautajaisiin antaisi edes murto-osan matkabudjetistaan aids-tutkimuksen hyväksi, niin se olisi jo paljon inhimillisempää / kristillisempää / oikeudenmukaisempaa (ruksaa ruutu).

    Ranskassa monissa paikoissa oli suruliputus paavin kuoleman takia, vaikka maa on olevinaan ei-kirkollinen. Kaupungit joilla oli liput puolitangossa perustelivat liputtavansa Vatikaanin valtionpäämiehen kunniaksi – muttei Ranskassa ollut suruliputusta esimerkiksi Marokon kuninkaan kuoltua joku aika sitten. Epäloogisuuden huippu.

  • Oli ihanan aurinkoinen ja uuvuttavan tapahtumarikas viikonloppu !

    Perjantaina meidät oli kutsuttu curry-illalliselle tuttujen luo : 6 aikuista + 6 lasta = vipinää riitti ! Jules valvoi yli puoliyön – ei uskaltanut katsoa dalmatialais-filmiä isompien kanssa mutta leikki antaumuksella legoilla ja barbie-autoilla, viskattuaan ensin menoa haittaavat typerät nuket pois tieltä…

    Uhmaikä orastaa myös kuopuksella : Tom kieltäytyi nukkumasta yksin vieraassa paikassa ja simahti lopulta önisten ja peukaloaan imien turvakaukaloonsa olohuoneen turvallisessa hälinässä. Minustakin oli pienenä ihanaa nukahtaa aikuisten puheensorinan tuudittamana olohuoneen sohvalle, ja nostalgian pauloissa annoin periksi.

    Lauantaina nunu teki ylityötunteja ja olimme kahdestaan Pariisissa huonekalushoppaamassa. Havittelemamme ruokapöytä oli alennuksessa, ja saimme tingittyä pöydän lisäksi neljä tuolia ja suklaanruskean nahkasohvan… Säästöpossu meni pahan kerran rikki, mutta viiden viikon päästä blogissa on upea Deko-reportaasi !!!

                       

    Sunnuntaina olivat vuorossa grillikutsut Sèvres-esikaupungissa, upeassa paikassa olevassa talossa johon tuttavamme ovat rakentaneet ylimääräisen kerroksen. Puupaneloitu julkisivu on mahtava ja ylimmästä kerroksesta on huima näköala koko kukkulan juurella levittäytyvään kaupunkiin ja metsään.

  • Kummasta tulee kumpi ?!?! Alla tuoreita rakennustyömaita olohuoneestamme.

  • chatelPääsiäisviikonloppu sujui aurinkoisissa merkeissä La Rochellessa, paitsi tietenkin juuri sinä hetkenä kun olimme piilottaneet suklaapuput ja -kanat ympäri puutarhaa !

    Sateesta ja vauhdissa lonksuvista kumisaappaista huolimatta Jules jahtasi pupuja ja muuta suklaariistaa pihalla ja hihkui riemusta aina kun löytyi jotain. Tom joka matkasi sylissäni taputti käsiään ja kannusti isoveljeä.

    Sääolosuhteista johtuen emme tänä vuonna ikuistaneet suklaajahtia, mutta onneksi pääsimme rannalle ja Ile de Ré -saarelle ulkoilemaan, ja epelit päivettyivätkin pikkuisen.

    Ohessa Jules Châtellaillon-rannalla : kantabaarimme Morgan on aivan rannalla ja istuimme terassilla jalat hiekassa katsomassa muksujen liukumäkikisaa.

  • Viikonloppu sujui ihanan kesäisissä merkeissä ; grillasimme melkein kaikki ateriat kun pääsimme vauhtiin, tai no ei nyt sentään aamiaista kuitenkaan…

    Lauantaina oli illallis- ja synttärivieraina Ivana ja Olivier, ChouChou sekä Angela ja François ja toinenkin François. Makkarat menivät kuumille kiville (sauna puuttui…) ja Jules valvoi pitkään kun halusi maistaa oman illallisensa jälkeen meidän herkkuja ja valitti nälkäänsä.

    Sain ison kasan lahjoja, joista mainittakoon huippukäytännöllinen ja kovaan käyttöön tuleva matkalaukku tismalleen samaa kuosia kuin pieni ruskea viikonloppulaukkuni, Johanna Sinisalon esikoisromaani, salmiakkia (!!!), vinkeä Mary Quant -tyylinen kevättakki, rannekoru… ja Nokia-logoa jäljittelevä Vodka Connecting People t-paita. Hih.

    Jules oli aluksi innoissaan äidin synttäreistä, mutta vähän nyrpeänä kun tajusi että lahjat ovat synttärisankarille eikä pojille. Lopulta Tom jyysti innoissaan paperinaruja ja Jules latasi pikkuautoja lahjapussiin – loppu hyvin, kaikki hyvin.

    Sunnuntaina lounasvierailla oli leikkikavereita mukana : Marius 4v, Romain 7v ja jälkimmäisen paras kaveri Franck, ja iltapäivän huipentuma oli kun kaikki pojat pelasivat fudista kujalla naapurin poikien kanssa. Vain autuaasti höyhensaarilla retkeilevä Tom puuttui joukkueesta.

  • Viikon alusta lähtien Pariisissa on ollut jo kesä ; lämpötila hipoo 20°C rajaa mutta ihmiset hyppivät kaupungilla talvitakit käsivarrella…

    Pojat ovat riemuissaan kun viettävät paljon aikaa pihalla ; Tom on hulluna liukumäkeen ja Jules harjoittelee urakalla pyörällä ajoa. Onneksi haitilainen nunumme (lastenhoitaja) tykkää olla ulkona eikä telkeydy suljettujen ikkunaluukkujen taakse kuten edellinen algerialainen hoitotätimme.

  • Takaisin Pariisissa : mokoma RATP eli Pariisin metro on taas muiden mukana tunnollisesti lakossa. Régie autonome des transports parisiens, tai liikanimeltään Rentre avec tes pieds (= kävele kotiisi) kunnostautuu heti pienimmänkin lakkouhan ilmaantuessa.

    Toisaalta ihan kiva saada tekosyy etätyön tekoon, mutta en juuri pysty keskittymään kun Jules hyppii vieressä, kertoilee kaikkea kivaa ja kantaa aarteitaan minulle syliin.

    Taitaa olla pakko kovasydämisesti telkeytyä sänkykamariin ja jättää pojat hoitotädin hoiviin.

    Suurin haittapuoli lakossa lienee etten saa hiihtolomakuvia ennen huomista.