Maurelita.com 2.0

Maurelita augmentée

Dompteuse d’outils collaboratifs le jour, vélotaffeuse et bloggeuse bilingue le reste du temps.

blogistan cuisine deko joulu-Noel kulturellissime modeuse paris pligaa ranska rock suomi vélo web écolo

  • Viikonloppu potkulautailun merkeissä

    potkulautaAurinkoinen viikonloppu sujui potkulautailun merkeissä. Kia perheineen oli antanut Julesille synttärilahjaksi Nalle Puh -potkulaudan joka oli piilossa kellarissamme, kemujen lykkäännyttyä milloin mistäkin syystä.

    Tänä viikonloppuna oli vihdoin otollinen hetki antaa odotettu lelu omistajalleen, ja pihapolun tuliterät laatat paljastuivat erinomaisiksi uutta kapistusta varten. Maastopuolen haasteita tarjoaa nurmikko ja Jules hallitsee mainiosti myös epätasaisen maaperän.

    Tom kunnostautui liukumäkihypyssä ; nyt kun on opittu kiipeämään ylös yksin, vesseli hinautuu mahallaan mäkeen ja vastaanotto käsillä saa täydet pinnat tuomareilta, jotka ensisäikähdyksestä toivuttuaan taputtavat kovasti.

  • Tihkusadetta ja sangriaa Bretagnessa

    ipanatVietimme ystävämme Marien 35v-yllätyssynttäreitä : meitä oli reilut parikymmentä odottamassa pahaa-aavistamattoman uhrin saapumista, ja kun poukkasimme joukolla piilosta kailottamaan onnentoivotuksia, sankaritar oli saada sydärin…

    Sitten koko pariisilaisyhteisö lipitti sangriaa arkkitehtivanhempien talon terassilla ujossa auringonpaisteessa, joka muuttui katalaksi tihkusateeksi. Otimme pois aurinkolasimme ja siirryimme suosiolla ruokapöytään sisälle.

    Parisenkymmentä riemusta kirkuvaa lasta jatkoi telmimistä ulkona : ihmeteltävää oli mm naapuripellon lampaissa ja pässeissä jotka puskivat toisiaan, mäessä oli intiaaniteltta, pihatiellä vilisti leikkitraktoreita, kolmipyöräisiä ja muita menopelejä.

    Viikonloppu sujui syömisen merkeissä, tuntui vähän siltä kuin olisimme istuneet pöydässä aamusta iltaan. Onneksi lauantai-iltana muksut simahtivat heti syötyään ympäri taloa siroteltuihin matkasänkyihin, ja illallisen ohessa aloimme verryttelemään tanssilattialla. Kahden läppärin (pc vastaan mac) voimin kaksi dj-neitoa mittelivät keskenään tanssilattian täyttämisestä (suuren suomalaishotellin ja Lausannen Hotel Continentalin entinen dj vastaan 15-kesäinen lastenlikka).

    tom_autossaPaluumatkalla sunnuntai-iltapäivänä ainoastaan Tom halusi bailata autossa, me muut lähinnä haukottelimme ja Jules nukkui kuin tukki.

    [Vieressä Tom automatkalla ; yllä Tom heilansa Tiyanan kanssa sylissäni ja taustalla Marie, syntymäpäiväsankarin kaima]

  • Painovoiman sietämätön keveys

    pyjamatTaaperomme harrastaa nykyään Galileon tieteellisiä kokeiluja : hoitopöydän oivalla näköalapaikalla istuen Tom heittelee tavaroita nähdäkseen putoavatko ne takuulla lattialle, miten nopeasti… ja pääseekö itse perässä !

    Uusia leikkejä on myös esineitten heittely ruokapöydässä ; kun tulee kieltoja niin hymyillään sydäntäsulattavan maireasti ja aloitetaan heti uudestaan. Miksi muka maailman söpöin vauva ei saisi tehdä mitä tahtoo ?

    Tästä tulee vielä kova taistelu, jostain syystä emme ole samalla aallonpituudella. Ei (NOOOOOOON !!!) ei todellakaan tarkoita sitä että pidetään tauko, väläytetään kieltäjälle hurmurihymy ja jatketaan kolttosia suoraan silmiin tapittaen – edelleen hymyillen.

    Jatkamme painovoimakokeiluja ja tahtojen taistelua, isoveljen suureksi huviksi.

    [Yllä poikien yöpukueleganssia.]

  • Normandiassa grillikekkeriviikonlopulla

    EvreuxOlimme koko viikonlopun Evreux’n tienoilla tuttujen luona kyläilemässä.

    Isäntäperheessä on samanikäiset pojat kuin meillä ; Noan 3v ja Evan 1v+risat sekä meidän ipanat vipelsivät jättimäisessä puutarhassa hulluna aamusta iltaan. Kyläpaikassa on leluja aivat holtittomasti (veinkin tuliaisina vaatteita…) : mm pihalla on polkutraktori, liukumäki, sähkökäyttöinen kolmipyöräinen mopo, ruohonleikkuri, kaksi potkuautoa…

    Pikkuneiti Tiyana oli myös mukana mutta emme saaneet katraasta yhteistä kuvaa, koska aina joku viiletti kuvasta pois ja lopulta joku konttasi Tiyanan päälle ja neiti sai itkukohtauksen poikien kovasta kohtelusta. Niin ne pojat alkaa kiusata jo noin pieninä.

    Kuvat vasemmalta oikealle : Tom Noan ja Jules leikkimökissä ; Jules ja Noan keinumassa krokotiilillä ja taustalla motoristimme Tom ; Jean ja Tom hurjastelevat…

  • Tumma vastaan vaalea

    Kaikki on todellakin suhteellista !

    Hymyilytti kovasti lounastunnilla kun hain läheisestä ruokakaupasta voileipää, ja vertailin "dwich"-tarjonnan nimikkeitä. Yksi varsinkin oli hupaisa ; vaalea parilla hassulla rouheella höystetty leipä kulki nimellä "brun" eli tumma, vaikkei ollut eläessään ruista nähnytkään.

    No, pariisilainenhan elää patongista ja kaikki rouheleivät ovat terveysintoilijoitten ja vouhottajien ruokaa… Leipomoissakin usein hyllyillä lojuu erikoisleipiä jotka ovat kovissa hinnoissa ja menevät kaupaksi lähinnä patonkien päästyä lopahtamaan. Jälkimmäisen elinaika kun on korkeintaan neljä tuntia, niitä paistetaan monta kertaa päivässä ja hintakin on vain päätähuimaavat 0,80 euroa tai sinne suntaan, korttelista riippuen.

    Toisaalta aivan päinvastainen mitta-asteikko pätee hiusväreistä puhuttaessa : esim. kotimainen ruskeaverikkö olisi täkäläisen asteikon mukaan jo melkein blondi. Keskiruskea on selvä blondi ja Suomessa vaaleaksi noteerattu lähestyy platinaa täällä. Minunkin punainen tukkani vaaleilla raidoilla on tehnyt minusta blondin !

    Apua…

  • Lastenkemuilla

    KianSynttaritKia täytti 3v ja meidän pojat oli kutsuttu lastenkemuille sunnuntailounaan merkeissä. Onneksi tässä iässä vielä vanhemmatkin kutsutaan mukaan…

    Tarjolla oli legendaarisen herkullisia ruokia, ihanaa seuraa ja villiä vipellystä lastenhuoneen puolella ja ruohonjuuritasolla muutenkin.

    Lapsia oli niin paljon että hyvä kun lattialla mahtui kävelemään – vai johtuiko se siitä että olivat niin vikkeliä ja kerkisivät joka paikkaan ?!?!  =D

    Alla todiste Edithin lyömättömästä luovuudesta : T’Choupi-kakku riemastutti ipanoita, ja me isommat herkuttelimme myös oliivimuffinsseilla, kana-salaatilla, ricottasikaareilla, ym. Kuvissa myös Kian ihana pinkki huone ja kutsuvieraat karkkikulhon kimpussa ; näkee kuka ei saa karkkia kotona…

  • Sisustussafaria

    ruokapoytaTänään saapuivat toissakuussa tilatut sohva ja ruokapöytä tuoleineen !

    Pojat olivat melkein yhtä innoissaan kuin mekin, ja sähläsimme kilvan kalustamassa ruokapuolta ja uutta siipeä.

    Nyt sisustussafari jatkuu uusissa merkeissä : kun huonekalut ovat paikallaan, seinät vaikuttavatkin oudon tyhjiltä.

    Suunnitelmissa – joskus kaukaisessa tulevaisuudessa – ovat taulukouru oranssille takaseinälle, tummat kirjahyllyt kuten olohuoneessa, takorautaisen kynttiläkruunun etsintä sekaisesta kellaristamme, läpinäkyvä auringonkukilla koristettu vahaliina jotta voimme nauttia pöydästä ja samalla suojata sen…

  • Baariperhoset valloillaan

    Vaihteeksi taas liikekannalla ; sovin Angelan ja Nanan kanssa treffit illaksi ja koko päivän rutiinit ovatkin ihan katollaan. Tavanomaisuutta vastaan pitäisi pyristellä ahkerammin, tulee sanoinkuvaamattoman kepeä olo.

    Aamulla sen sijaan että olisin hipsinyt talossa meteliä pitämättä ja heittänyt ekat vastaantulleet vaatteet päälle, ehdin vaihteeksi miettiä mitä laitan päälle odottaessani hoitotädin saapumista.

    Sitten huristin fillarilla pulloroskiksen kautta metrolle ; kuvitelkaa meidän kujalla ei vieläkään lajitella jätteitä koska isot roska-autot eivät mahdu ajamaan meille, ja kaikki paperit ja purkit ja lasit päätyvät samaan roskikseen. Hinaan sinnikkäästi pullot ja purkit lasinkeräykseen, mutta tuntuu että olen ainoa jolla on asiasta huono omatunto. Olen päättänyt valistaa poikia asiasta heti kun ymmärtävät – pakko hoitaa itse ympäristöopin- ja kansalaistaidon tunnit, täällä ei ymmärtääkseni pahemmin noita asioita mainita koulussa.

    Palatakseni päivän ohjelmaan, lounastunnilla pompin innoissani kampaajalle ja on kiva olla "pyntätyn" oloinen, vaikka kampaus nyt onkin mahdollisimman luonnollinen ja suora kuten pyysin. Sinänsä se on saavutus, sillä kampaajien on jostain syystä lähes mahdotonta päästää käsistään "normaalin" näköisiä ihmisiä. <virnistys>

    Baariperhosten harvassa ulkoiluttamisessa piilee se vaara, että suuret odotukset kasautuvat yhteen iltaan, johon pitäisi saada mahtumaan koko kuukauden toiveet : shoppailua, käppäilyä kivoilla kaduilla, ikkunaostoksia, tavaratalon myöhäisilta, muutama trendikäs baari ajan hermolla pysymistä varten ja kohokohtana herkuttelu tarkasti valitussa bistrossa makuhermoja kutkuttavan punaviinin kera.

    Ehdin kelaamaan rue de Rivolin putiikkeja (Henkalla on ollut perusremppa, en meinannut tunnistaa koko puljua ; niillä on jopa äitiysvaatteita – mokoma myöhästyivat…) ja sokerina pohjalla BHV-tavaratalo mistä löysin Kialle synttärilahjan ja läjän vaatteita joita EN ostanut.

    Sitten lipitimme kolmeen pekkaan lasilliset (mojito, caïpirinha & ti’punch : kuka joi mitä ?!) Pick-Clops -baarin terassilla, josta pampparoimme Au Petit Fer à Cheval -bistron idylliseen tunnelmaan syömään maukkaat liha-annokset. Raflan nimi tulee hevosenkengän muotoisesta baaritiskistä, ja sisustus on tyypillisen pariisilainen : tummaa puuta ja messinkiä, tarjoilijamiehet liiveineen ja essuineen ovat kuin toissa vuosisadalta – ja huippuystävällisiä.

  • Tänään töissä

    Ranskassa oli tänään työpäivä.

    Asiassa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta perinteisesti lundi de Pentecôte eli helluntai oli lomapäivä, ja takuuvarma "silta" eli pidennetty viikonloppu joka osui joka vuosi sopivasti maanantaihin, toisin kuin aselepo- ym merkkipäivät.

    Mutta pääministeri Raffarin hallituksineen onkin päättänyt, että jos koko Ranska tekee töitä yhden ylimääräisen päivän kansallisen solidaarisuuden merkeissä, saadaan varoja parantamaan vanhusten elinolosuhteita. Tämä lähinnä koska toissavuotiset helteet tappoivat tuhansia vanhuksia, sairaaloiden ja eläkekassojen pystymättä tekemään heidän avukseen muuta kuin valittamaan varojen ja resurssien puutetta.

    Kaiken huipuksi toukokuun kaksi muuta lomapäivää eli vappupäivä ja toisen maailmansodan aselepo 8.5. osuivat kummatkin sunnuntaiksi, ja kuten saattoi olettaa päätös otettiin vastaan maanlaajuisella purnauksella. Ammattiliitot kipusivat verhoihin, täkäläisen sanonnan mukaan (meillä Tom toteuttaa käytännön ihan kirjaimellisesti) ja uhkasivat lakkoilla… juuri tuona kyseenalaisena päivänä !

    Lopputuloksena ainoastaan 44% ranskalaisista oli töissä ; kaupungin virastot ja jopa koulut olivat kiinni monissa paikoissa, ja ne poloiset jotka tekivät töitä muidenkin edestä eivät tienneet minne laittaa koululaisensa, ja tietenkin julkinen liikenne lakkoili myös. Pääministeri tuntui ajattelevan että tehköön kukin mitä haluaa ; oli itse sairaalassa leikkauksessa ja viis veisasi koko jutusta. Bravo.

    Hupaisana jälkikirjoituksena mainittakoon, että Ranskan valtion rautatiet SNCF kiersivät asian ovelasti : he päättivät antaa lomapäivän ja korvaukseksi pidentää päivittäisiä työtuntejaan 1 minuutilla 52 sekunnilla. Tämä olisi ehkä ollut uskottavaa Sveitsissä missä junat kulkevat minuutin tarkkuudella, mutta Ranskassa asia lähinnä naurattaa… muita paitsi junalla matkustavia.

  • Tom täytti vuoden !

    Tom_kakkuVietimme Tomin ekoja synttäreitä lounaskekkereitten merkeissä, ja Jules oli huolissaan saako itse ollenkaan lahjoja. Kaikki "kukin vuorollaan" -selitykset olivat turhia, sillä kutsuvieraamme eivät olleet Julesin synttäreillä joten kummallekin oli lahjat…

    Jules sai väritys- ja askartelusalkun sekä valtavan ison poliisiveneen lisukkeilla : helikopteri, vesiskootteri, sireenit, kapteeni, perämies (joka näyttää Lemmenlaivan Julielta…) jne. Tom vuorostaan sai beige-oransseja vaatteita (äiti oli haltioissaan) ja ihanan meluisan ratin jossa seikkailee pieni auto ja josta lähtee starttaus, tööttäys- ym autoiluun liittyviä ääniä.

    Allaolevassa kuvassa pikkuisen Tiyana-neidin eleganssia ; päivänsankari oli haltioissaan seurasta kuten myös kakun päällä liekehtivästä kynttilästä…