• La Rochellen pikavisiitti sujui hienosti : potilas ilahtui älyttömästi (miksi ihmisillä yleensä ja minulla erityisesti on tapana aliarvioida oman läsnäolonsa arvoa ?) ja olo kohentuu muutenkin, kuumekäyrän lähdettyä laskuun sunnuntaina. Tänä aamuna lääkärit kävivät kimpassa kehumassa avohaavan parantumista ; yrittävät varmaan korvata perjantain tökeröä vierailua.

    Lauantai-iltana appivanhemmat Lalie ja JP veivät minut kantapaikkaansa vietnamilaiseen ravintolaan ja söimme herkullisen aterian rosé-viinipullon kyydityksellä. Sunnuntaina nukuin ennätyspitkään (kellotaulun ympäri 22h-10h), en muista koska edellisen kerran tapahtui moista. Ihanaa.

    Söimme pikaisesti lounasta Jeanin serkun luona ; niillä on ihana talo ja puutarha sisäpihalla keskellä kaupunkia, ja siitä olikin vain 300m sairaalaan heti kun vierailuaika alkoi.

    Nyt odottelemme verikokeitten tuloksia ja peukutamme että valkosoluarvot pienenee myös ; potilas itse on optimistinen ja se takuulla avittaa asiaa.

    Edessä miniloma Suomessa, kun emme saaneet muutettua lentolippuja : keskiviikkona suuntaamme poikien kanssa taksilla lentokentälle, sitten Jules toivoo että ajetaan lentokenttäbussilla (poikaressu ei pääse bussiin koskaan !) ja sitten se upea iso lentokone.

    Illalla tuuraan Jeania puutarhurin roolissa kun pitää ajaa nurmikko : se muistuttaa lähinnä viidakkoa, ja kotimaasta palatessa ei löydetä taloa ellen tee jotain…

  • Blogittaja häippää maisemista maanantaihin asti : huomenna juna klo 7 ja paluu sunnuntai-iltana. Tarkoituksena piristää potilasta, kitkeä kaikki typerät mustat ajatukset pois ja viedä vaatetta, kirjoja, valokuvia pojista ym sälää sairaalaan.

    Ja tietenkin HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ kummipojalle ja kaksoisveljelleen – menee harmi kyllä vinkeät kemut sivu suun.

    P.S. Huvikseni stailasin itsestänikin rokkimimmikuvan ; tarkoituksellakaan ei kovin näköinen potretti, mutta Garbage inspiroi rokkimimmitestissä.

  • Motoristimieheni näki vihdoin ekan lääkärin sitten viime viikonlopun ; Ranskassa ei pitäisi koskaan siirtyä sairaalasta toiseen sillä uhalla että jää paitsioon seurannassa.

    Tämänkertainen äijä ei sanonut juuta eikä jaata ja sillä oli kova kiire pois. Toinen jäi pähkäilemään kaikkea amputoinnista ja luutumisesta jne kun ääliö lekuri ei malttanut vastata yhteenkään kysymykseen, oli muka niin kiireinen. Voi vitjat tätä ranskalaista sairaalasysteemiä.

    Anoppi ja serkun vaimo ovat saaneet käsiinsä tuttavansa joka on osaston päällikkö, ja se on poikkeuksellisesti luvannut käydä katsomassa iltapäivällä, vastailemaan kysymyksiin ja rauhoittamaan potilasta. Eiliset verikoetulokset eivät kuulemma olleet hurrattavat, mutta anopilta sain selville että kyseessä oli raudanpuute ja lisäsivät tardiferonia.

    Toivottavasti se oli vain sitä, mies hermostuu jo vähemmästäkin. Itse olen yleensä yltiöoptimisti, mutta nyt alkaa jo minuakin huolestuttamaan.

  • Lueskelin juuri blogia Otteita opettajattaren elämästä ja sieltä löysin hauskan testin piristämään telkkailtaa – toisella silmällä tarkkailen siis nettiä ja kolmannella kelloa ettei menisi taas myöhäiseksi.


    Mikä rokkimimmi olet ?!
    Shirley Mansion (Garbage)

    Kun olen yksin kotona (höyhensaarilla seikkailevia poikia ei lasketa …), en osaa mennä nukkumaan ennen kuin kaadun väsymyksestä – näprään kaikkea täysin turhaa, järjestelen valokuvia, raivaan leluja, kelaan kellarissa pyykkikoneella… ja surffailen / blogitan.

    Hupaisa yksityiskohta etunimistä : telkassa oli näyttelijä Gérard Darmon joka puhui mm perheestään. Sillä on Matilda Mayn kanssa poika nimeltä Jules… ja vanhimman tyttärensä poika on nimeltään Tom ! Käsittämättömän hyvä maku etunimien suhteen heidän suvussaan.
  • No en minäkään olisi halunnut kisoja Pariisiin, mutta joku näköjään veti pultit kun räjäytteli julkisia Kanaalin toisella puolella. Kauheaa kerrassaan, yritin ottaa yhteyttä lontoolaiskavereihin mutta out of office -viestit ilmoittivat etteivät olleet töissä. Toivottavasti ovat mahdollisimman kaukana Lontoosta !

    Libén juttu huhuista mainostaa muutamaa paikallista blogia jotka puhuvat Al-Qaidasta, metrosta, miten läheltä liippasi ym. Samainen Liben juttu mainitsee että kaikki puhelin- ja kännykkälinjat olisi katkaistu uutten iskujen välttämiseksi. Toinen toistaan villimmät teoriat kilpailevat nettilukijoista.

    incendiaryKohtalon ivaa : hiljattain Lontooseen muuttaneen entisen työkaverini miehen dekkari Incendiary julkaistaan tänään, ja juoni kertoo terroristi-iskuista Lontoossa… fudismatsin tienoilta. Väärä laji ! Ja etsiessäni kepeää sairaalalukemista miehelleni, törmäsin Liza Marklundin kirjaan Deadline (ihme kyllä olin ostanut sen ranskaksi, luultavasti kotimainen kirjavarasto oli ehtynyt), jossa Tukholman rakenteilla oleva olympiastadioni räjähtää. Kirja on vuodelta 1998.

    Sitä jotenkin herkistyy moisille kun on oma mies sairaalassa liikenneterroristin uhrina ; ajattelin juuri aamulla miten haurasta kaikki on ja pieni sattuma voi kumota koko elämän enemmän tai vähemmän lopullisesti.

    Mies ilahtui kovasti kun sain junaliput ja pääsen sitä katsomaan viikonloppuna. Hoitotäti Mirlande tulee Chloén kanssa meille "kylään" ja minä kyläilen La Rochellessa. Aloin jo mielessäni pakkaamaan kaikkea mitä Jean tarvii, ja ostin sille Paul Austerin romaanista City of Glass tehdyn sarjakuva-albumin, ja vien myös hupaisan Beigbederin valepäiväkirjan. En ole vieläkään saanut sitä luettua ; menee parempaan tarkoitukseen potilaalle.

    Olisipa jo huominen. Teen etätyötä ja ajattelin livistää ruokatunnilla ruokaostosten varjolla myös kampaajalle. Näytän aivan kammolta, mustat silmänaluset, juurikasvu valloillaan… tällä naamakertoimella ei taida mies paljoa piristyä – jotain radikaalia on tehtävä ja äkkiä.

  • Saatiin onneksi peruttua Kroatian matka, joudutaan pulittamaan ainoastaan toimistokulut eikä niitäkään onneksi Tomista. Huh helpotus. Suomen lentoja ei siis saanut muutettua eli lähdemme kotimaan kamaralle keskiviikkona pesueen kanssa.

    Kolhittu motoristimme siirrettiin tänään La Rochellen sairaalaan, ja olen varaamassa junalippuja viikonlopuksi itselleni. Nunu lupautui tulemaan kotimieheksi tyttönsä kanssa ; en raaskinut kipata poikia serkkujen tai kavereitten luo vaikka tarjouksia riitti – Tom vierastaa kamalasti ja nunu on tuttu turvallinen, eikä tarvi edes mennä pois kotoa.

    Julesilla on kova ikävä, se puhuu jatkuvasti isin onnettomuudesta ja kiukuttelee aamusta iltaan. Ressukka. Tom ei onneksi tajua mitä oikein tapahtui, mutta alkaa sekin oireilemaan uhmaikää, kun on hyvä malli vieressä…

    Tässä kaikessa tohinassa on unohtunut kertoa, että Tom on oppinut syömään itse haarukalla, ja on varsin tohkeissaan asiasta.

    Eli näissä merkeissä blogi palasi taas "asiaan", kaikkien allaolevien yhteiskunnallisten haihattelujen jälkeen !

    Alla Tom haarukoimassa (digisököäni varten laitettu kohdevalo teki sille kummalliset varjot…) sekä Jules rakkaassa Nalle Puh -makuupussissaan – mikä olisikaan hauskempaa kuin retkeily olohuoneessa ?

  • Lontoolaiskaverini lähetti lohdutusviestin… siis meille suomalaisille, ei ranskalaisille. Tämä tuli jo ennen kuin kuultiin että kisat menivät Lontoolle !

    Our friends the Finns
    Finnish cuisine should be served in British pubs

    What could be more enticing than a terrine of lavaret, a delicate white fish from Finland’s pristine lakes, a creamy soup of morels picked from the damp forests, delicate fillets of reindeer garnished with dill and lingonberries and an exotic wild fruit dessert? Finland’s finest was served to Jacques Chirac on his state visit six years ago. The Gallic gourmand, however, has a palate with a short memory: he remembers Finnish cuisine as worse even than Britain’s, from which he believes no culinary good can flow.

    His countrymen, however, rate Finnish fare a lot more favourably. Helsinki boasts at least two Michelin-starred restaurants, and there are dozens of elegant eateries to tempt tourists now enjoying the long and lingering summer evenings. Game birds, salmon, river fish, elk and wild forest mushrooms are staples; but a country grown rich on Nokia profits has money enough to import the finest wines, cheeses and fruits from the southern hemisphere. Pickled herring is at its best with Australian sauvignon blanc.

    Finland, indeed, is a faraway country of which we should know more – as we show in T2 today. It has made money out of isolation: Santa’s grotto in Lapland lures thousands of expectant children to the snowy Arctic. Finns love the cold: ice carvings, ice festivals and iced vodka. They love it so much that they run naked into the snow after roasting themselves in saunas. Of course the Finns can be romantic – who can resist a sweeping Sibelius melody? But no one learning their impossible language would think so. No mattter: it is the only country where the radio broadcasts the news in Latin. How wonderfully Finnish.

       *   *   *

    La presse finlandaise défend sa cuisine
    La presse finlandaise défend sa cuisine et sonne la charge contre Chirac

    ©AFP [mardi 05 juillet 2005 – 17h19]

    HELSINKI (AFP) – La presse populaire de Finlande s’indignait mardi des propos attribués au président français Jacques Chirac raillant la cuisine du pays nordique, tout en reconnaissant le déficit de notoriété à l’étranger des traditions culinaires locales.

    Pour le quotidien à grand tirage Ilta-Sanomat, "les commentaires de Jacques Chirac ne peuvent s’expliquer que par le fait qu’il n’a pas visité la Finlande assez souvent et qu’il écoute trop Silvio Berlusconi".

    En juin, le Premier ministre italien avait en effet déclaré lors de l’inauguration à Parme de la nouvelle autorité européenne pour la sécurité des aliments (EFSA), dont l’Italie et la Finlande se disputaient le siège, avoir eu à "supporter" la gastronomie finlandaise dans le cadre de ses fonctions.

    Dans le même esprit, M. Chirac aurait estimé que la Grande-Bretagne était "après la Finlande (…) le pays où on mange le plus mal".

    Ses propos ont été rapportés par le journal français Libération qui affirme qu’ils ont été tenus lors d’une réunion dimanche avec le président russe Vladimir Poutine et le chancelier allemand Gerhard Schröder en marge du 750ème anniversaire de Kaliningrad.

    Cité par Ilta-Sanomat, Hans Välimäki, propriétaire à Helsinki du prestigieux restaurant "Chez Dominique", titulaire de deux étoiles au Michelin, ne décolère pas.

    "Il est aussi vrai de dire que les Français sont le peuple le plus sale. Ils font une consommation très modérée de savon et pourtant notre présidente ne les insulte pas", a-t-il asséné, en proposant de lancer à l’étranger une vaste campagne de promotion de la cuisine finlandaise.

    Pour démontrer et la mauvaise foi du président français et les vertus méconnues de la gastronomie finlandaise, Ilta-Sanomat a publié par le menu le dîner offert à Jacques et Bernadette Chirac à Helsinki en 1999 par le président de l’époque, Martti Ahtisaari :

    soupe de lagopède aux morilles
    terrine d’omble chevalier fumé aux oignons
    couronne de renne
    à la sauce gibier et camarine noire
      soufflé glacé au
    miel agrémenté d’un coulis de baies

    Le quotidien Iltalehti, qui promet en une une "douche froide" pour Jacques Chirac, dénonce lui aussi ses déclarations qualifiées d’"absurdes".

    "De toute façon, même les Français ne le prennent plus au sérieux depuis longtemps", ironise le journaliste Erkki Toivanen.

    Les autorités n’ont pas souhaité réagir. "Cela n’a même pas été discuté", a indiqué à l’AFP un porte-parole du gouvernement.

  • Vai sanoi se Chirac että vain Suomessa muka ruoka on vielä pahempaa kuin briteillä ?! Hähää, taisipa unohtaa että Suomella on kaksi ääntä olympiakisojen ehdokkaista äänestettäessä juuri näillä hetkillä…

    Joka tapauksessa on törkeää että valtiomiehet heittävät avoimesti herjaa ja puhuvat pahaa pienen pohjoisen maan ruuista. Meidänkin firmassa oletetaan ettemme tuota häpeää lafkalle vapaa-ajalla, mutta miten on mahdollista että presidentit kehtaavat moiseen ? Suurlähettiläs Helsingissä taitaa saada sapiskaa, mutta asia jäännee siihen.

    Ranskalaisissa lehdissä tuskin mainittiin asiaa, mutta kotimaassa ja brittilehdistössä tuohduttiin sitäkin enemmän.  Myös The Guardian ja The Sun vaahtosivat brittien mollaamisesta, ja pinnoja ranskislehdelle Libé joka sentään nettisivuillaan mainitsi presidentin vitsailut.

    Eli tunnustakaa kuka syötti kalakukkoa tai mämmiä arvoisalle valtiovieraalle ? Ilta-Sanomissa väitettiin että kyseessä olisi ruoka-aineitten tuoreus, joka johtuu lyhyestä kasvukaudestamme. Ai miten niin muka ?! Oliko tarjolla olleen tillilihan tilli nahistunutta ? =D

    Lisättäköön AFP:n sähke josta käy mm ilmi mitä Chirac söi Ahtisaaren tarjoamilla illallisilla vuonna 1999, sekä Alex Stubbin tänä aamuna Chiracille lähettämä illalliskutsu seuraavallaa menyyllä :

    • Fish and chips – muikunmätiä ja puikulaperunachips
    • Tattiliemi ja lanttukukko
      Ahvenanmaan karitsa ja nokkosmuusi
    • Mesimarjaviinissä marinoidut metsämarjat ja ternipudding

    Toisaalta voisin melkein olla kiitollinen Chichin töttöröintiin, jos sen ansiosta vältämme olympiakisat. Saimme aivan tarpeeksi hässäkkää jo fudiksen mm-kisoissa ammoin – ja Pariisihan on jo muutenkin maailman suosituin matkailukohde. Ei enempää väkeä, kiitos !

    Ja niille jotka puolustavat kisoja sen varjolla, että kaupungin palvelut paranevat, rakennusala piristyy, metrolinjat pidennetään… kaikki tämä tapahtuu (jos tapahtuu) niin suurella kiireellä, että poikkeusluvilla ja -laeilla kumotaan kaikki kestävän kulutuksen ym suurella vaivalla kyhätyt pelisäännöt.

    Koska saamme maapallonsuojelukisat ?!?!

  • Motoristitoipilaamme saannee siis neljän kuukauden sairasloman, eikä ole sittenkään varmaa pääseekö pois lasaretista perjantaina. Pitikin olla noin kaukana meiltä, eikä edes lähellä anoppilaa jonne oli matkalla.

    Etsin kuumeisesti junalippuja jotta pääsisimme moikkaamaan tänä viikonloppuna, mutta koulujen loputtua lomasesonki on pahimmillaan ja paikat kortilla. Pitää ehkä huristaa autolla, sillon saisi pikkuiivaritkin mukaan, kunhan Jules paranisi inhosta flunssasta ja kuume kärttyisyyteineen kaikkoaisi.

    Päivän hyvä uutinen olikin, että Jules voi huomattavasti paremmin. Omalääkäri kävi kumminkin kotikäynnillä illalla, kun olin saanut sen varattua – aamulla esikko oli sen verran nuupahtanut että huolestutti. Eikä ihme : paljastui orastava angiina, ja tropit rapsahtivat pojalle. Selittyi tuo känkkäränkkäkin. Mokoma ei kerro sattuuko kurkkuun, koska pelkää lääkäreitä kuin syötävä !

    Lisäuutisia pikapuoliin lasarettirintamalta ja muutenkin…

  • sandaalitTyttökerho kokoontui jo kauan sitten sovitulle shoppailulounaalle liikenneonnettomuuksista huolimatta. Omantunnontuskissani olin peruuttaa koko homman, mutta kun en kuitenkaan uskaltautunut poikien kanssa tien päälle menoliikenteen takia huristelemaan sairasvisiitille, eipä siitä olisi ollut sen suurempaa hyötyä.

    Päinvastoin, piristyin päästessäni baanalle vaikka myöhästyinkin pahasti lähtölaukauksesta : lapsia kaitsemaan tullut nunu rupesi tuhertamaan itkua kun kerroin mitä oli tapahtunut ja piti lohduttaa sitä…

    Tytöt olivat valloittaneet oivan terassipöydän Chez Mariannelta Marais’ssa, ja oli ihana tunne vain pyyhkäistä valtaisan odotusjonon ohi varjoiseen keitaaseen, jossa karahvi punkkua odotti minua !

    Söimme maukkaat mese-annokset eikä edes tarjoilijoiden kuuluisa epäkohteliaisuus saanut meitä huonolle tuulelle.

    Sitten suuntasimme shoppailemaan Rivolille, ja lohduttauduin ostamalla aivan hulvattomat "puffi"-kengät (vapaa käännös : bimbokengät ?!?!), korkeilla korkki-kiilakoroilla. Niillä tuntui pysyvän tosi hyvin pystyssä kaupassa kekkaroidessa, mutta fillarilla korkojen takia polvet tuntuivat lyövät tankoon kotiin ajaessa – mulla oli siis tietenkin ne heti jalassa.