Maurelita.com 2.0

Maurelita augmentée

Dompteuse d’outils collaboratifs le jour, vélotaffeuse et bloggeuse bilingue le reste du temps.

blogistan cuisine deko joulu-Noel kulturellissime modeuse paris pligaa ranska rock suomi vélo web écolo

  • Etätyöpäivän tohinaa

    keinuheppaTom kävi aamulla rokotuksessa ja Jules leikki sillä aikaa nunun kanssa kotona. Sitten olen ollut tekevinäni töitä, mutta häiriötekijöitä vipeltää tässä ympäriinsä… kohta menevät päikkäreille, ja itse kipitän Picard-pakasteruokakauppaan.

    Huomenna tulee kaksi kaveria lounaalle ja saksivat puutarhassa vähän viidakoituneita kasveja ym ; illalla Carmen porukoineen tulee syömään ja sunnuntaina on kutsuttu kummipoika perheensä kanssa lounaalle. Eli typötyhjästä viikonlopusta kehkeytyi huippusosiaalinen tapahtumavyöry – ihanaa !

    Lisäksi iltapäivällä meillä piipahti mahdollinen hoitokaveri ; 11kk vanha Sacha äiteineen kävi katsastamassa josko voisi olla hoidossa meillä n 2,5 päivää viikossa. Jules ja Tom olivat innoissaan uudesta vesselistä, joka ei tosin konttaillutkaan – ujostui varmaan meidän poikien vauhdikkuudesta. Se olisi tervetullutta hoitokulujen leikkaamista, ja Tom saisi seuraa kun Jules viettää aamupäivät koulussa.

    Ohessa pojat aamutouhuissaan, yllä Tom kapuamassa keinuhepalle ja alla Jules poseeraamassa sohvapöytäleikkien kesken :

  • Viikon mietelause ja pirkkailua

    Kirjasto on hengen sairaala.
    [Un bibliothèque est un hôpital pour l’esprit.]

    Lause oli kaiverrettu Aleksandrian muinaisen kirjaston pääsisäänkäynnin yläpuolelle. Jotenkin osuva, varsinkin näissä sairaalanjälkeisissä tunnelmissa ; mies lukee unohtaakseen.

    Ja päivän pirkkaniksi : luin jostain lehdestä että konetiskiaineiden koostumuksissa on suuriakin eroja, riippuen missä muodossa ne myydään. Tabletit ja nestemäiset sameuttavat lasit, kun taas jauhemaisen pitäisi olla lasiystävällisempi. Info ou intox ? Samapa tuo, siirrynpä itse takaisiin jauhemaiseen – takuuvarmasti halvempaa, ja tabletteja tarvittiin sen takia koska entisen koneen pesuaineluukku ei auennut. Uudella koneella ei tätä pulmaa ole eikä tule : pesuaine tulee huippuälykkäästi yläkorin alla olevaan pieneen ulosvedettävään "tarjottimeen" jonka ei tarvi aueta – tämä ei voi siis edes mennä rikki. Eläköön edistys.

  • Dear Osama

    Entisen työkaverini mies on kirjoittanut esikoisromaaninsa Incendiary pommi-iskusta Arsenalin jalkapallokentällä – ja kirja julkaistiin samana päivänä kuin oikeat pommit räjähtivät Lontoossa. Ohessa kirjailijan reaktio sattuneeseen ; tunsi itsensä varmaan hieman syylliseksi kuviteltuaan todellisuutta noin karmivasti lähestyvän tapauksen.

    Kustantaja peruutti mainoskamppanjat ja metron mainosjulisteet. Kaverini David sattuu hassua kyllä olemaan töissä samaisella kustantajalla, ja kaikki asianomaiset manasivat huonoa ajoitusta. Kirjailija on panostanut hurjasti tekeleeseen, ja odotukset olivat korkeat myös kustantajan puolella. Raivostuttavaa jos kaikki menee poskelleen ja kirja jää vaille huomiota.

    Lisäksi Lontoossa on juuri noin tunti sitten taas tapahtunut jotain, kaverini kertoivat sireenien vaan ulvovan mutta internet-uutiset eivät olleet aivan ajan tasalla. Näemmä ei mitään pahempaa tällä kertaa – onneksi.

  • Väliaikaispelkoa sun muuta filosofista lätinää

    Uusimmassa Elle-lehdessä oli artikkeli Lontoon pommi-iskuista, ja sivukolumnissa joku filosofi käsitteli nyky-yhteiskunnan paradokseja ja tiedon välittömyyden haittoja. Groteskina vastakohtana mainittiin mm miten terroristit räjäyttävät ihmisiä, ja toisaalla lääkärit uurtavat tuntikaupalla "korjatakseen" samaiset ihmispolot.

    Olemme tottuneet elämään pelossa tiedotusvälineitten syytäessä tuutin täydeltä kauheuksia, joista ennen muinoin oltiin onnellisen tietämättömiä. Karsinogeenit, PAH-aineet, liikenneonnettomuudet, kaiken maailman tilastot…

    Tästä johtunee fatalistinen huolettomuus ; emmehän voi lopettaa elämistä mahdollisten riskien takia. Voimme vain toivoa ettei se onnettomuus osu juuri omalle kohdalle. Mm Lontoossa puhelinyhteydet tukkeutuivat heti räjäytysten jälkeen, koska kaikki soittivat omaisilleen kertoakseen selviytyneensä attentaateista.

    Tarkemmin ottaen, emme siis olekaan tottuneet elämään pelossa, vaan kaikenlainen odotus on muuttunut sietämättömäksi ja haluamme heti varmuuden että kaikki on hyvin. Kyseessä on jonkinmoinen väliaikaispelko, jota yritämme taltuttaa rauhoittamalla itseämme ja muita – kaikki hyvin, ei minulle taaskaan / vieläkään käynyt mitenkään.

    Kaikkea sitä tuleekin mietittyä, nettikaupassa käydessä ja toisella silmällä lehtiä lukiessa.

    TOIM.HUOM. Jos kieli kuullostaa oudolta, tiedoksi mainittakoon etten kääntänyt suoraan artikkelia, vaan tarkoituksella puin ajatukset uuteen kieliasuun. Tämä on ikiomaa kielihuoltoani, ettei ilmaisu jumiudu pelkkään ranskaan.

  • Kotimatkan kommelluksia

    Tom_pihallaVihdoinkin kotona – pojat riemastuivat päästessään tuttujen lelujensa pariin, ja sain vaivoin kuopuksen myöhästyneille päiväunille. Isompi alkaa hylkiä päiväunia pahemman kerran, koko loman aikana tuli ehkä nukuttua parit torkut ja nekin autossa tai olohuoneen sohvalla.

    Lentomatka oli tapahtumarikas kuten aina : Tom sai onneksi oman istuimen koska kone oli puolityhjä, ja hyppi tasakäpälää puolet matkasta, virnistellen ja keimaillen lentoemännille ja kaikille muillekin jotka ohi kävelivät. Toinen puoli matkasta kului käytävällä hoiperrellen ja naapureita naurattamassa – samaisten ohikulkijoiden suureksi ihmetykseksi. Mihin se vierastava uhmiksen alku katosi ?!

    Jules istui ikkunapaikalla esikoisen arvokkuudella, tutkaili pilviä ja kaukana alla siintäviä maisemia, sekä matkalle varattua rekvisiittaa ynnä Finnairin touhupakettia. Vessakauhu ei juuri ollut taantunut menomatkan jälkeen (täytyy myöntää etteivät vessatkaan olleet siitä suurentuneet, valaistus parantunut tai melu hiljentynyt…) ja piti raahata vastaan taisteleva uhmis pakolla asialle. Ensimmäinen käsiini sattunut lentoemäntä sai syliinsä Tom-paran, joka isoveljen huudosta huolestuneena alkoi myöskin parkua. Ainoa nolo kohtaus koko kolmen tunnin lennolla, mutta juuri tämä jäi luultavasti kanssamatkustajien mieleen.

    Lentokentällä ehdimme nippa nappa ruletille kun laukkumme singahti näkyviin, ja virnistelin niitä kotimaisia jotka aina mollaavat Pariisin lentokentän hitautta. Eivätpähän olleet edes itse odottamassa laukkujaan. Kerrankin näin päin – onko minusta tullut aivan ranskalainen kun olin ylpeä paikallisen kentän tehokkuudesta ?!


    Ohessa vielä viimeiset kuvat pojista kotimaan kamaralla…

  • Pikkuveskulla

    Kipatessamme Anttia bussiasemalle aamulla, saavuimme etuajassa ja ehdimme joukolla käppäilemään Pikku-Vesijärven rannalle ja ihailemaan vesiurkuja.

    pikkuveskuPikku-Vesijärvi on vielä siitäkin läheinen paikka, että kävin itse siellä pienenä usein mummin ja ukin kanssa sorsia katsomassa. Keskellä pikkuruista järveä komeilee vettä siivellään viistävä pääskyspatsas, jonka oli lahjoittanut kaupungille mummin ja ukin hyvä ystävä, kummitätini Pipsan isä. Tällainen yksityiskohta saa lapsen mielikuvituksen laukkaamaan valloillaan, ja koko pikkujärvi tuntui melkein kuuluvan minulle.

    Jules retuutti mukanaan Muumi-reppua ; niistä oli tullut yht’äkkiä erottamattomat. Tuossa iässä villitykset tulee ja menee – on kyse vain tunneista, jollei peräti minuuteista… ja pikkuveljen kohdalla menee sekunttipeliksi. Sikäli onnellista, että raivokohtaukset myös unohtuvat ehdittyään nippa nappa alkaa.

  • Kaikenkarvaisia ruohonleikkureita

    Hyviä uutisia Ranskasta : motoristi pääsi pois sairaalasta viikonlopuksi ja palaa maanantaina vain päiväksi tutkimuksiin. Tulehdusvaara ei ole kokonaan ohi, mutta uutta leikkausta ei ainakaan näillä näkymillä tarvi tehdä.

    Kotimaan lomauutisrintamalla tapahtuu myös : Tom kunnostautui huristamalla ruohonleikkuutraktorilla Vaarin sylissä, harjoiteltuaan tarpeeksi omalla pärisevällä mallillaan. Isoveli tyytyi katsomaan kaukaa ja leikki omia leikkejään.

    Jules päätti myös yllättäen ettei enää juo maitoa nokkamukista vaan kupista pillillä. Ja pikkuveli harjoittelee tomerasti lusikoimista – tukijoukkojen luututessa lattiaa (ja seiniä…).

  • Savusaunomista ja levinneitä piparilaatikoita

    Hellepäivän kunniaksi lämmitimme savusaunan mökillä. Päijänteen vesi oli mittarin mukaan 22-asteista, mutta tuntui sen verran kylmältä ettemme pariisilaisina uskaltautuneet uimaan Antti-enon esimerkistä huolimatta.

    Jules sai kaupasta Puuha-Pete -keksilaatikon, ja se oli yksi rantaleluista (eipähän tarvinnut lakaista lattiaa sisällä…). Jossain vaiheessa paketti tosin hajosi ja eno valisti meitä sanonnasta piparilaatikko levisi.

    Tom alkaa toipua kurkunpääntulehduksesta ja nauttii jo lomasta ; alla pojat pyörä/ruohonleikkurirallin merkeissä pihalla.

  • Loma Suomessa

    Blogi lomailee kotimaassa huomisesta ensi tiistaihin : päivityksiä tiedossa hajanaisesti inspiraation ja lomaohjelman mukaan.

    BONNES VACANCES !!!

  • Olisiko sittenkin mahdollista että ranskalaiset voivat joskus harvoin olla väärässä ?!

    Sisäministeri Nicolas Sarkozyn toissapäiväinen kommentti Pariisin menetettyä olympialaiset Lontoolle :

    "On ne peut pas voir la France accumuler tant d’échecs, y compris aux Jeux olympiques, sans se demander si ce n’est pas nous qui avons tort et le monde qui a raison".

    Vapaamuotoinen käännös : Ranska ei voi kerätä näin monia epäonnistumisia, olympiakisat mukaan lukien, kysymättä onko se itse väärässä ja muu maailma oikeassa.

    Harvinaisen tervettä itsekritiikkiä – en ole tainnut koskaan ennen kuulla moista ranskalaisten, saatikka sitten ministerin suusta, ja olin tipahtaa metron penkiltä lukiessani sitaattia lehdestä.

    Kyseisen ministerin kannanotoista ja poliittisesta linjasta voidaan olla montaa mieltä, mutta tämä oli ilahduttavan avoin kyseenalaistaminen !

    Samainen ministeri komeilee myös juorulehtien kansissa, koska huhutaan vaimonsa Cécilian olevan eroaikeissa – ja luultavimmin jo tilapäisesti asumuserossa. (En ole kovin tarkasti lukenut Voici-ym julkaisuja, pitäisi käydä kampaajalla useammin…)

    Cécilia oli tiiviisti mukana kamppanjoissa ja mm kansliapäällikkönä tai vastaavassa avaintehtävässä, ja heidän yksityiselämänsä oli julkista omaisuutta ; mm heidän pieni poikansa oli toivottamassa onnea isälleen puoluekokouksessa joku aika sitten. Nyt tämä julkisuus on kääntymässä ministeriä vastaan, eikä hän oikeastaan voi kaiken logiikan mukaan yht’äkkiä ruveta suojelemaan yksityiselämäänsä.

    Se joka leikkiin ryhtyy, leikin kestäköön.