Maurelita.com 2.0

Blogissa Palamaailmaani haastetaan listaamaan parhaat ruokakokemukset koskaan.

Kalaa ja mereneläviä lukuunottamatta voin syödä kaikkea, ja Ranskassa ennakkoluulottomuuteni onkin joutunut koetukselle. Sammakot ja etanat on testattu, mutta niissä on hyvää lähinnä se valkosipuli-persiljavoi.

Kulinaarinen skaalani on riemastuttava sekoitus kotimaan perimää, ranskisklassikoita ja itämaisia suosikkeja.

Kas tässä omat huikeimmat vettä kielelle nostattavat kokemukseni – hassua kyllä suuri osa niistä liittyy matkailuun tai sitten lapsuuteen :

Marskin kana Helsingissä Hallituskadulla sijainneessa Pam Pam -ravintolassa joskus ammoin 80-luvulla. Tässä ruukkukanassa oli riisiä, pekonia, smetanaa, herkkusieniä ja vaikka mitä ihanuuksia. Ravintolan suljettua olen yrittänyt kehittää samansuuntaista ruokaa, mutta lapsuuteni makunystyrät eivät tallentaneet kaikkia mausteita ja tuloksena on sekava koti-yambalaya.

Kaukaisimmalla (työ-)matkallani Singaporessa pääsin maistelemaan sikäläisiä herkkuja, malesialaisesta intialaiseen keittiöön. Ainoa paikallinen erikoisuus oli Tiger-olut, mutta naapurimaitten ruoissa oli sitäkin enemmän värikirjoa ja makuelämyksiä. Merenrantakorttelin terassit ja katukeittiöt tuli koluttua viikon aikana perinpohjin, ja messissä mukana ollut suomalaista syntyperää oleva amerikkalainen työkaveri höysti kommenteillaan monikulttuurista menoa – hänen vaimonsa kun on väliamerikkalainen…. Shoppaaminenkin jäi herkuttelun varjoon tällä matkalla !

Speed Rabbit -tilauspalvelun New York -pizza on tulista jauhelihaa, maustekurkkuja ym. Kyseisen pizzan merkeissä vietimme ikimuistoisen illan muutaman kaverin kanssa juuri ostamassamme talossa. Olimme saaneet avaimet aamulla, ja talossa ei ollut sähköä eikä juoksevaa vettä, eikä pizzapulju meinannut millään ottaa kännykästä tilausta koska pelkäävät huijareita, mutta saimme taivutettua heidät tuomaan ne pizzat kumminkin kun selitimme ettei meillä ollut kiinteää linjaakaan… Puutarhassa oli ihana istua pizzalaatikko sylissä ja punkkua kertakäyttömukissa ; tuskin uskottiin että tuommoinen vanha kivitalo satumaisine puutarhoineen oli meidän.

Lahden Seurahuoneen seisovan pöydän kukkakaalikermakeitto. Mummin kanssa kävimme usein ravintolassa, ja Seurahuone oli hienoin mitä löytyi kun halusimme juhlia jotain. Julistin lapsen vakaumuksella etten ollut ikimaailmassa syönyt mitään niin hyvää kuin kukkakaalikeitto ja hain sitä lisää antaumuksella. Toinen löymätön lapsuudenherkku oli wieninleikkeet ranskalaisilla Oululaisen Kulmassa, isojen pallolamppujen valaisemassa salissa, joka tulee alati mieleeni ranskan bistroista.

Ensimmäisen Barcelonan matkani kruunasivat tapas-baarit ; äidin kanssa kolusimme kaikki eteemme tupsahtaneet paikat, turistiloukuista aitoihin paikallisiin. Paahdetut artisokat, marinoidut munakoisot, tulisen majoneesiset patatas bravas, perunaomeletit… aah onnea. Hauska kommellus sattui kun tilasin "yhden sangrian", kuten sikäläiset – ja se paljastuikin karahviksi !

Tunisian seikkailullamme maistoimme ikimuistoisia merguez-maustemakkaroita jotka olivat aivan erilaisia kuin Ranskassa ; lisäksi erilaiset mechouïa ym salaatit, lammasvartaat, grillatut paprikat ja muut herkut olivat taivaallisia, elokuun polttavasta helteestä huolimatta.

Cevapcici eli kroatialaiset lihapullan ja jauhelihapihvin välimuodot grillivartaassa ; ihanan maustetut ja tarjoillaan järjestelmällisesti kaali-kurkku-tomaatti (ja joskus peruna-) salaatin kanssa. Kaikissa ravintoloissa on sama ruokalista : pizzaa, pastaa ja paikallisia erikoisuuksia, ja oli hauska opetella ne kroatian kielellä.

Tämäpä sattui hyvään saumaan : onkin kohta ruokatunti !!!