Suurin vetonaula koulussa on se kuuluisa automatto ; onneksi emme ostaneet moista kotiin – harasin vastaan pelkästään sen rumuuden takia, ja kävi ilmi että se onkin hauskin juttu koko koulussa. Huh helpotus…
Keskellä ylpeä koululainen Mamien ostaman repun kanssa. Nykyään jo pikkuipanoilla on rullat reppujen alla. Ällistyttävää.
Bonuksena viimeinen rantalomakuva joka oli eksynyt samalle rullalle kuin koulukuvat – olikin jo aika kehittää !
Ja kukahan väitti ettei katso telkkaa kuin tosi harvoin eikä halua isompaa ?! Syyn voi helposti vierittää kolaroidun miespolon niskaan, joka viettää näillä näkymillä seuraavat puoli vuotta kotona, eli telkkasnobbaajan maineeni ei välttämättä edes kärsi taulutelkan saapumisesta uuteen siipeen…
Viime viikolla hankittu prameaakin prameampi hopeakehyksinen ruutu ripustettiin kahden kaverin avituksella eilen illalla seinälle. Työnjohtaja huusi ja mekkaloi sohvalla, antaen ohjeita ja komennellen ruutua milloin ylemmäs, milloin alemmas ennen kuin ihanteellinen sijainti löytyi.
Nyt voimme sitten löhötä nahkasohvalla ja pällistellä kavereitten lainaamia filmejä joita onkin kertynyt vino pino. Parin vuoden leffapaitsion jälkeen palaamme taas elokuva-asiantuntijoiden valittuun piiriin !
P.S. Revontulia luvassa Aurinkokunta tänään -blogin mukaan !
Eilen Marc-Olivier Fogiel kunnostautui kutsumalla poikkeuksellisen mielenkiintoisia vieraita ONPP-telkkaohjelmaansa (On ne peut pas plaire à tout le monde = kaikille ei voi olla mieliksi).
Kutkuttavin oli tietokoneruutu päässään esiintyvä Max joka julkaisee maan luultavasti luetuinta blogia Le journal de Max ; jopa 30.000 vierailijaa viikossa ! (Jos mulla on 30 vierailijaa viikossa olen onnessani…) Max haluaa pysyä tuntemattomatta aivan ymmärrettävistä syistä : blogissa solvataan olan takaa työkavereita ja työnantajaa, ja lukijat arvuuttelevat missä isossa lafkassa Max on ylempänä toimihenkilönä… ONPP:ssä Max kielsi olevansa vakuutusalalla kuten lehdissä arveltiin.
Tänään kunnioitettu ranskalainen kustantaja julkaisee Maxin blogin kirjana – materiaali on tekijän mukaan uutta ja vanha blogi on arkistoitu. Sivuilla komeilee nyt mittari jossa näkyy myyntitilastot – sadantuhannen rajan ylityttyä Max aikoo sanoutua irti !
Pienenä bonuksena mainittakoon että ko blogissa mainitaan mm neuvoa-antava cocktail Paperipaino (Presse-papier) joka koostuu seuraavista aineksista : cointreau, tequila, ananasmehu, sokeri, kookosraaste. Tällä reseptillä pitäisi avautua silmät ja paljastua työkavereitten raadollisuus ja työn yleismaailmallinen hyödyttömyys. *heko heko*
Oman duunini puitteissa kahlaan kaulaa myöten pahvilaatikoissa : vuotuinen muuttoruljanssi on taas käynnissä ja kaikki 21. kerroksen ihmiset siirtyivät entisen toimistohuoneensa vastapäiseen siipeen. Kaksi päivää pakkaamista ja roskien ulos kärräämistä, ja nyt toiset kaksi päivää odottaen että puhelinlinjat osuvat oikeille ihmisille, pahvilaatikot oikeisiin toimistoihin ja verkkokaapelit aktivoidaan.
Feng shui ei onnistu meidän kohdallamme, sillä toimistohuone on tupaten täynnä kaappeja, pöytiä, varapöytiä, vetolaatikoita ja pahvilaatikkovuoria. Itse sain ikkunapaikan ja pelastin viherkasvini muuttomiesten jaloista, mutta tyhjää tilaa kaivattaisiin. Ikkunasta näkyy toimistotornitaloja ja moderni harmaa hautausmaa. Oliko tämä se sysäys uuden duunin metsästykseen ? Missä viipyy se kustantaja joka tarjoaa mullekin sopimusta kirjasta ?!?!
Pikkukoululainen aloitti opinahjossaan tänä aamuna ; oli kovin tohkeissaan uuden reppunsa kanssa ja kun löydettin sen luokkahuone, ryntäsi suoraan automaton kimppuun. Näkyi että oli harjoitellut hoitotädin tytön kanssa perjantaista asti… Kiva että ne olivat antaneet sen leikkiä pikkuisen aamuisin, se varmaan auttoi paljon sopeutumista.
Open nimi on Sophie (kuten se kuuluisa kirahvi…) ja se on kiltin ja äidillisen tuntuinen, samoin apuope Roselyne. Luokassa on 25 oppilasta mikä on Pariisin jopa 34 lapsen luokkiin verrattuna ihan hienoa. 8 niistä on ekaa vuotta (petits) ja 17 toista vuotta (moyens). Ihan kiva noin että on isompiakin joukossa – eräissä luokissa on ihan pieniä (2v) ja pieniä (3v) ; jotkut vanhemmat laittavat kaksivuotiaat lapsensa kouluun joko liiasta kunnianhimosta tai sitten vaan säästääkseen hoitokuluissa…
Klo 12 kun hain Julesia kotiin, poika ei meinannut lähteä millään : muovailuvahadelfiini oli kesken ja automattoa ei olisi malttanut jättää… Lupasin jalomielisesti että huomenna pääsee uudestaan !
Yllä koulumatkan eleganssia uusissa ruskeissa mokkakengissä.
Tuleva koululainen saattoi hoitotädin tytön kouluun perjantaina ja tänä aamuna uudestaan ; tosi innoissaan kun sai mennä sisään luokkaan ja leikkiäkin ! Ekstaasi oli huipussaan ja koulu tosi kivaa. Katsotaan mitä tapahtuu torstaina kun vien sen sinne ja jää kolmeksi tunniksi leikkimään.
Eva-serkku aloitti viime viikolla ja oli kanssa innoissaan, mutta kun muut lapset alkoivat itkemään ja ulisemaan vanhempien lähtiessä, sekin rupesi ja on kuulemma sydäntäsärkevää…
Jules nukkui viime viikolla monta yötä koululaukun kanssa, mutta nyt se on jo saanut jäädä olohuoneeseen yöksi. Onneksi on lupa viedä vaihtovaatteiden lisäksi oma lelu laukussa kouluun.
Entinen työkaverini Noémie toteutti unelmansa ja tekee nyt työkseen scrapbooking- ym muita koristetöitä ! Nettisivujen ja tilaustöiden lisäksi Opalyne avasi kaupan ateljeineen Saint Germain en Laye’ssä keväällä.
Nettisivuilla on monenmoisia ohjeita ja vinkkejä leikekirjoihin, mosaiikkien tekemiseen, kirjansitomiseen ; hyödyllisiä osoitteita… Tästä voisi löytyä kipinää mm Piiperoateljeehen, tai ainakin äideille virkistystä ja valokuva-albumien tai vauvakirjojen koristeluideoita !
Noémie tekee myös tilaustyönä lahjaesineitä, mm hääparille valokuva-albumi, vauvakortteja, jne.
Eli Da Vinci Code tuli kahlattua lomalukemisena, harattuani vastaan kaiken kohun takia. Mutta appi kehui kirjan tosi mukaanvieväksi, ja historiallisten laadukkaitten romaanien amatöörinä uskoin hänen sanaansa ja annoin periksi houkutukselle. Lohduttadun sillä etten ainakaan kartuttanut ärsyttävän kirjailijan pankkitiliä ostamalla kirjaa.
Seuraavaksi lukukohteeksi havittelen kahden ranskalaisen lehtimiehen kirjaa ko romaanin tiimoilta ; kirjailija kun on muunnellut kaikkea tietoa omiin tarkoituksiinsa sopivaksi ja lukiessa raivostuttaa kun ei tiedä mitkä herkulliset yksityiskohdat ovat totta ja mitkä puolitotuuksia tai silkkaa roskaa.
Salainen haaveeni onkin putkauttaa markkinoille yhtä hyvin myyvä, mutta tietenkin parempilaatuinen ja eettisesti korrekti opus.
Tunnetusti Blogistanissa kukaan muu ei unelmoikaan kirjailijan urasta.
* * *
Vuosisadan myyntikikka pitää hyödyntää eli lanseeraan tässä virallisen hakuilmoituksen :
Motivoitunut dokumentalisti saa töitä Ilkka Remeksen ja Dan Brownin välimaissa liikkuvan dekkarin taustatyön tekoon, innostuneen mutta kroonisesta ajanpuutteesta kärsivän esikoisromaanin kirjoittajan apulaisena. Voimme sopia tarkemmin (mahdolliselta) kustantajalta heruvien (astrononomisten) provikoitten jakosuhteet työpanoksen mukaan.
Onnistuneen reseptin analysointi voi alkaa tästä linkistä.
Itse Dan Brown oli julkaissut nettisivuillaan aikoja sitten seitsemän kultaista sääntöjä onnistuneen romaanin kirjoitukseen. Sittemmin ohjeet on visusti piilotettu, mutta löytyvät tarkemman syynin avulla. Kas tässä salainen ohje :
Kokeilun arvoista ?!
Unohdettuani keskeneräisen metroromssuni kotiin eilen, satuin ostamaan kotiin mennessäni Le Monde -sanomalehden ja luin kerrankin yleissivistävää ja huippuintellektuellia tavaraa.
Eräässä jutussa mainittiin masennuslääkkeitä syötävän Euroopassa niin paljon, että se välittyy ihmisten aineenvaihdunnasta viemäristön kautta vesistöön – ja joissain kaupungeissa jopa vesijohtoveteen asti ! Tämä on sikäli huolestuttavaa, että samaisessa tutkimuksessa todettiin tiettyjen masennuslääkkeitten altistavan potilaita itsemurhiin, kun valtaosa tapauksista olisi ollut hoidettavissa terveellä liikunnalla – jonka ainoa haitallinen oire on verenpaineen laskeminen tai laihtuminen…
Tämänaamuisen tietsikkalehden lukeminen taas paljasti että USAssa on ollut nettisivu, jolla saattoi metsästää OIKEASTI. Tietyn alueen antilooppeja seurattiin aseistetuilla nettikameroilla ja elikoita pystyi ampumaan. Palvelu on nyt onneksi lopetettu, mutta miten kaistoja juttuja jenkit pystyvätkään vielä kehittämään ?
Huomenna otan takuuvarmasti naisten- tai sisustuslehden metrolukemiseksi !
Viikon hupijuttu eli muutamia elämän tosiasioita atk:stä ! Aina yhtä ajankohtaisia…
Näitä tapoja yrityksemme Tietotekninen osasto suosittelee:
1. Kun pyydät meitä siirtämään tietokoneesi toiseen työpisteeseen varmista, että se on päällystetty pehmoleluilla, muistilapuilla, kuivatuilla kukkasilla, kasoilla postikortteja ja lasten kuvilla. Meillä ei ole omaa elämää ja siksi on mukavaa nähdä, että sinulla on.
2. Älä koskaan kirjoita virheilmoituksia muistiin. Meillä on yliluonnollinen kyky lukea ne tietokoneen pimenneeltä näytöltä.
3. Kun mikrotukihenkilö sanoo tulevansa juuri paikalle, mene kahvitauolle. Me muistamme kaikki yrityksen tietokoneiden 5000 näytönsäästäjän salasanaa ulkoa.
4. Kun soitat mikrotukeen, kerro meille mitä haluat saada tehtyä. Älä missään tapauksessa kerro, mikä estää sinua tekemästä sitä.
5. Kun mikrotukihenkilö lähettää sinulle kiireellistä sähköpostia, poista se nopeasti, lukematta sitä. Mehän vain testailemme.
6. Kun mikrotukihenkilö syö lounastaan, ryntää hänen luokseen valittamaan kaikki tietokonehuolesi. Me olemme olemassa vain palvellaksemme sinua emmekä siksi tarvitse ruokarauhaa. (Ruokatuntimme kestää tunnetusti kolmisen tuntia…)
7. Lähetä kiireelliset viestit aina ISOILLA KIRJAIMILLA kirjoitettuna. Sähköpostipalvelin huomaa sen ja lähettää viestin meille kiireellisenä.
8. Kun kopiokone on epäkunnossa, soita mikrotukeen. Onhan kopiokoneessa elektroniikkaa.
9. Kun saat kotitietokoneellasi Ei Valintaääntä -ilmoituksen, soita mikrotukeen. Osaamme korjata puhelinlinjasi etänä.
10. Kun sinulla on puolitusinaa vanhaa, epäkuntoista monitoria, soita mikrotukeen. Keräilemme niitä.
11. Kun kotititetokoneeseesi tulee vika, kanna se mikrotukihenkilön työtuolille. Älä missään nimessä laita koneeseen lappua, josta ilmenisi nimesi, osastosi, puhelinnumerosi tai vian kuvaus. Me rakastamme kunnon arvoituksia.
12. Kun mikrotukihenkilö kertoo sinulle, ettei tietokoneen näytössä ole mustekasetteja, väitä vastaan. Rakastamme näitä pikku väittelyitä.
13. Kun mikrotukihenkilö lupaa tulla hetken päästä auttamaan sinua, vastaa narisevalla äänellä: "Ja kuinkahan monta viikkoa siihen hetkiseen on menee?" Se motivoi meitä.
14. Jos tulostin ei suostu tulostamaan dokumenttiasi, yritä vähintään 20 kertaa uudelleen. Usein mustat aukot nielevät tulosteita bittien taivaaseen.
15. Jos tulostin ei 20 uusinnankaan jälkeen suostu tulostamaan, lähetä dokumenttisi yrityksen kaikille 69:lle tulostimelle. Kyllä varmasti jokin niistä suostuu tulostamaan dokumenttisi.
16. Älä missään tapauksessa opiskele minkään teknisen laitteen oikeaa nimeä. Me tiedämme tarkalleen, mitä tarkoitat, kun ilmoitat meille, että "Tämä hommeli ei toimi".
17. Älä koskaan käytä ohjelmissa itsessään olevia ohjeita. Ne ovat vain aivottomille ja lahjattomille.
18. Jos hiiren johdon napse vasten näppäimistöa häiritsee sinua, sijoita johto näytön alle. Hiiren johto on ilman muuta suunniteltu kestämään 20:n kilon paino.
19. Jos välilyöntinäppäimesi ei toimi, syytä siitä eilen sähköpostiohjelmaan tehtyä versiopäivitystä.
20. Näppäimistöt suorastaan rakastavat pullan muruja ja kokispisaroita.
21. Kun ohjelma kysyy sinulta "Oletko varma, että haluat tehdä tämän toiminnon?", niin napsauta mahdollisimman nopeasti Kyllä -painiketta. Ethän sinä mitään tekisi ilman että olisit varma siitä, vai mitä?
22. Kun löydät mikrotukihenkilön puhumassa puhelimessa henkilökohtaista puhelua, istahda pyytämättä hänen pöytänsä laidalle ja tuijota häntä koko puhelun ajan. Meillähän ei ole henkilökohtaista elämää.
23. Voit aivan vapaasti sanoa: "Minä en ymmärrä yhtään tämän tietotekniikkahömpötyksen päälle". Meistä on mukavaa, kun asiantuntemukseemme viitataan hömpötyksenä.
24. Jos tulostimeen pitää vaihtaa värikasetti, kutsu mikrotuki paikalle. Värikasetin vaihtaminen on niin hankala ja vaativa tehtävä, että Hewlett-Packardkin suosittelee tehtävää vain Diplomi-insinöörille, jolla on tohtorin arvo kvanttifysiikasta.
25. Jos et löydä etsimääsi henkilöä puhelinluettelosta, soita mikrotukeen.
26. Jos et saa vanhan työpöytäsi lukittua laatikkoa auki, soita mikrotukeen. Meistä on kivaa hakkeroida.
27. Kun tietokoneessasi on vika, pyydä sihteeriäsi soittamaan mikrotukeen. Meistä on ihanaa keskustella tietokoneongelmastasi ulkopuolisen kanssa. Varsinkin, kun hän ei tiedä asiasta mitään.
28. Kun ystäväsi lähettää sinulle 30 MB:n kokoisen (VALTAVAN) elokuvatiedoston, lähetä se kaikille mahdollisille ystävillesi sähköpostin liitteenä. Meillä on kyllä levytilaa eikä se ketään haittaa, että verkkoliikenne hidastuu.
29. Älä missään tapauksessa pilko isoja tulosteita pienempiin pätkiin. Joku saattaisi vielä päästä siinä välissä tulostamaan oman dokumenttinsa.
30. Kun kysyt jotain teknistä yksityskohtaa, älä missään nimessä paina sitä mieleesi, vaan muista kysyä samaa asiaa vähintään 10 kertaa seuraavan viikon aikana.
31. Koska mikrotukihenkilöt ovat niin kiireisiä, on paljon parempi ainakin yrittää itse korjata syntynyt ongelma. Meistä on mukavaa korjailla jälkiäsi ja arvailla virheen alkuperäistä syytä.
32. Älä koskaan myönnä tehneesi mitään. "En minä mitään tehnyt. Se vain sammui" on paras puolustus.
Kotiuduimme perjantai-iltana kamalan ruuhkaliikenteen seasta vehreään kotimaisemaan. Pariisissa on näköjään sadellut ahkerasti ; nurmikko on kuin Englannista konsanaan ja terassin ruukkukasvitkin olivat hengissä.
Huom Marjo : ekasta kuvasta ei kunnolla näy mutta Tom komeilee aikoinaan Julesille lahjoittamasi Oscar’s Caterpillar -oravapaita päällään !
Toisessa kuvassa rantajellonat mellastavat uima-altaassa, kun eräänä harvinaisena päivänä tuuli laantui sen verran että tarkenivat polskutella muuttumatta heti jääkalikoiksi. Tomissa tuntuu olevan sen verran viikingin ainesta ettei pienistä palele ; kun Julesin hampaat löivät loukkua ja se halusi pois, sinihuulinen pikkuveli vaan porskutteli ja sai hepulin kun otettiin väkivalloin kuiville.
Maurelita.com 2.0 