• Ranskassa opetellaan siis lukemaan ulkomuistista, mikäli olen oikein ymmärtänyt asian.

    Tämä ei ole aivan ajankohtaista meillä, koska esikoinen vasta aloittelee koulu-uraansa, mutta ehdinpä ottamaan selvää systeemistä ja vertailemaan kokemuksia.

    Koulussa siis heti kolmivuotiaille leikkien ja laulujen ym viattomilta vaikuttavien aktiviteettien sivussa opetetaan miltä näyttää heidän etunimensä kirjoitettuna, ja sitä sitten yritetään tunnistaa naulakosta ja luokkahuoneen lokeroista. Tämä on mielestäni aivan hyväksyttävää ja hyväätarkoittavaa kun lapsen nimi on esimerkiksi Tom, mutta täyttä utopiaa jos nimi kirjoitetaan Jules ja äännetään [tzyl]. Suomalainen logiikkani ei oikein omaksu moista metodia, vaikken osaisi parempaakaan ehdottaa.

    Muutama muukin seikka ihmetyttää : miksei täällä tavata ? Vanha kunnon "A-U – AU, T-O – TO, AU-TO" on minusta yhä luonnollisin ja helpoin tapa opia lukemaan – vai olenko kangistunut kaavoihin ? Ehkä Suomessakaan ei enää opetella tuon kaavan mukaan…

    Lohduttaudun sillä, että Suomi-koulussa opetellaan lukemaan ja kirjoittamaan suomea vasta lasten osatessa homman ranskaksi. Näin toivottavasti vältymme sekavuuksilta ja kieltensekasotkulta.

    Englantilainen työkaverini tosin väittää tyttärensä opettelevan sujuvasti sekä ranskan että englannin lukemista samanaikaisesti kansainvälisessä koulussa ; onnistumisen takeena on kahden täysin erilaisen oppimenetelmän käyttäminen. Englantilaisetkin tavaavat !!!

    Ei ihme että kuopus pitäytyy tiiviisti omassa kielessään jota ei tarvitse kirjoittaa eikä lukea… goegoegoegoe.

  • Eiliset uutiset pursuilivat hyviä aikomuksia ja uudenvuodenlupauksia : roskisten laihdutuskuuri, ilmaisia opiskelija-asuntoja vanhuksia auttaville tai muita vastapalveluksia tekeville, vammaisten tasa-arvoisempaan kohteluun tähtäävä tapahtuma, vedensäästökamppanja…

    Ranska näyttää heräilevän ja huomaa tiettyjen asioitten olevan hunningolla, hienoa ! Tuumasta toimeen. (Unohdetaan toistaiseksi se sairasvakuutuksen miljardivaje ettei tule ihan kamala morkkis, on parempi aloittaa jostain helpommasta.)

    Omatunto kolkuttaa, kun jokainen ranskis tuottaa vuosittain 360kg jätettä, josta hädintuskin viidesosa kierrätetään. Tähtäimessä on vähentää pärstäkertaista jätemäärää noin sadalla kilolla, mikä on aivan realistinen tavoite. Suurin syy jätemäärän kaksinkertaistumisella 40 vuoden sisällä on talouksien pienentyminen, yksittäis- ja einespakkausten yleistyminen ja pulloveden menekki (tunnustan johtoveden olevan kyllä sen makuista että meilläkin pullot vaan kilisee).

    Täkäläiset tuntuvat olevan kypsiä muutoksia varten : viime vuonna alkanut kamppanja supermarkettien ilmaismuovipussien vähentämiseksi on tuottanut tuloksia ja pussien määrä vähentynyt 15% – ranskalaisittain hyvinkin lupaavaa. Hmmm.

    Itsekin pitää pinnistää tapojen parantamista varten : käsilaukussa matkaa kangaskassi ruokaostoksia varten, olen jo pitkään meinannut ostaa vesisuodattimen pulloveden tilalle (näistä aikomuksista onkin paljon apua), ei heitetä pois jos voidaan korjata/kierrättää/syöttää naapurin kissalle…

    Liiat vaatteet, virheostokset vaatekaapista ja käyttämättömät kengät menee a) rievuiksi, b) esiteinille sukulaiselle, c) kaupungin vaatekierrätyspönttöön. Olen luvannut itselleni että jokaisesta kotoa poistuvasta kassista tai kahdesta kenkäparista saan lahjoittaa itselleni jotain uutta – motivaatio on avainkysymys eettisissäkin asioissa !!!

    Nyt vielä toivotaan ikuisina optimisteina että jenkkilässä herätään samansuuntaisiin toimiin. Ehkä seuraava presidenttinsä…

  • Kenguruposti toi aiemmin mainitsemani vaatenimilaput onnellisesti ja etuajassa perille ! Tosi siististi tehdyt, kuva kylläkin odotettua paljon pienempi. Jos vielä silittyvät ompelematta vaatteisiin kuten pakkaus lupaa, tämä on kouluvuoden löytö. Kestävät konepesun, kuivausrummun, tiskikoneen ja mikron. Ai siis mitä ?! Kaksi jälkimmäistä taitaa jäädä kokeilematta. =D Tarkennettakoon että saatavilla on myös muovisia nimitarroja astioihin…

    Kolmas ja viimeinen tiedote nimilappujen silittyvyydestä seuraa heti kun saan pystyyn laboratoriotestit.

  • Jos olisin kuukausi, olisin: kesäkuu
    Jos olisin viikonpäivä, olisin: perjantai
    Jos olisin kellonaika, olisin: 01:00 am
    Jos olisin planeetta, olisin: merkurius
    Jos olisin merieläin, olisin: koralli
    Jos olisin suunta, olisin: etelä-lounas
    Jos olisin huonekalu, olisin: laiskanlinna
    Jos olisin synti, olisin: laiskuus
    Jos olisin neste, olisin: siideriä
    Jos olisin puu, olisin: kataja
    Jos olisin kasvi, olisin: daalia
    Jos olisin säätila, olisin: hiiret viettää häitä
    Jos olisin soitin, olisin: sello
    Jos olisin eläin, olisin: salmiakkipantteri
    Jos olisin väri, olisin: oranssi
    Jos olisin vihannes, olisin: avokado
    Jos olisin ääni, olisin: laineitten liplatus
    Jos olisin alkuaine, olisin: hopea
    Jos olisin auto, olisin: Lotus (The Prisoner)
    Jos olisin laulu, olisin: Heroes (Bowie)
    Jos olisin elokuva, olisin: Underground (Kusturica)
    Jos olisin kirja, kuka minut olisi kirjoittanut: Milan Kundera
    Jos olisin ruoka, olisin: shai korma   <- resepti !!!
    Jos olisin paikka, olisin: Pariisi
    Jos olisin numero, olisin: 3

  • Ammoinen työkaverini tempaisi ja lähti maailmanympärimatkalle vaimoineen ja lapsineen : seuraamme kateellisina matkaa blogista

    Matkareitillä komeilevat toinen toistaan paratiisimaisemmat kohteet : Bali, Australia, Tahiti… olikohan kaverissa surffaajan vikaa ?!

    Itse lohduttauduin tekemällä Täydelliset naiset -testin – joka tosin ilmoitti että minulla on imagokriisi. Äyk. Mokoma sarja tulee Ranskassa vain Canal + -kanavalla, jota ei meidän digiboksilla tietenkään näy.

  • Ja nyt kipin kapin leffateatteriin kaikki puput ja porkkananpurijat !!! Maailman vinkeimmät (muovailuvaha-) elokuvahahmot Wallace ja Gromit palaavat valkokankaalle.

    Kanin kirous alias The Curse of the Were-Rabbit tai ranskaksi Le mystère du lapin-garou tulee täkäläisiin teattereihin ensi viikolla. Nouvel Obs on jo nähnyt sen ja kehuu leffan maasta muovailuvahaan.

    Kritiikeistä paljastuu että sankarimme jahtaavat tällä kertaa ihmisjäniksiä, jotka öisin myllertävät kasvimaita. Kuun mennessä varjoon kaikuu porkkanoitten epätoivoinen huuto vaaran uhatessa… ja päivänvalossa otusten huhutaan muuttuvan ihmisiksi. Ainoastaan heidän mieltymyksensä englantilaiseen juustoon nimeltä haiseva piispa (!) paljastaa heidän todellisen olemuksensa.

    Luvassa teetä ja keksejä, hulvattomia keksintöjä ja villiä menoa, brittihuumorilla ja vihanneksilla höystettynä.

  • Maakaasulla ja polttoöljyllä talonsa lämmittävät ranskalaiset alkavat tämän syksyn ensimmäisten kylmien öitten saavuttua vilkuilla hermostuneina vaihtoehtoisten energioitten suuntaan.

    Puulämmitys on tällä hetkellä pop ; takka-asentajat ovat täystyöllisettyjä maaliskuuhun asti, ja kamiinat menevät kuin kuumille kiville. Onneksi meillä on jo pitkään ollut oma tanskalainen Andersen :

    Suomalaisia kauhistuttaa Pariisin takkapuitten hinnat, mutta on suuri ero ostaako nipun pieniksi pilkottuja klopeja naapurikadun rautakaupasta tai bensa-asemalta, vai tilaako muutaman motin itse pätkittävää ja -halkaistavaa aitoa tavaraa "maaseudulta".

    Puulla tuotetut energian kilovattihinta (1,75cts) on silti paljon edullisempi kuin polttoöljyn (5,9cts !) ja maakaasun (4,5cts). Lisäksi marraskuun alussa kaasun hinta nousee vähintään 10 %, öljytynnyreitten kurssin jatkaessa ennätyslukemissa. Polttoöljy on jo 45 % hintavampaa kuin vuosi sitten, eli talvesta on tulossa kallis paukku !

    Ympäristö- ja energiatoimisto Ademe on kiirehtinyt avaamaan 160 infopistettä viimesten parin kuukauden aikana, ja iloitsee aurinkopaneelien myynnin nousseen 50 % viime vuoteen verrattuna. Tuoltahan löytyisi minullekin työmotivaatiota – mars ansioluettelon kimppuun. <virnistys>

    Jos vielä kerron niille, että meillä kotona Suomessa on ollut maalämpö jo ammoiselta 80-luvulta lähtien, ja että jo 70-luvulla isä maalasi vanhoja vesipattereita mustiksi ja laittoi ne pleksilasin alle aurinkoon, ja sillä lämmitettiin vesi koko kesän…

    Takuuvarmasti saan jos en ihan työpaikkaa niin ainakin energiansäästömitalin !

  • [blogi mainitaan näemmä palasokerissa… muitten blogilistalaisten seassa]

    TÄMÄNHETKINEN:

    1. Sijainti? – Pariisi La Défense (töissä)
    2. Opiskelu/työpaikka? – iso nuiva jenkkifirma
    3. Vaatetus? – mustat tolppakorkoiset kengät, mustat hieman leveälahkeiset housut, musta korkeakauluksinen toppi, etnis-slaavilainen punertavakuvioinen huivikangasbolero
    4. Olotila? – yhtä harmaa ja masentava kuin sumuinen sadetihku ulkona
    5. Musiikki? – Louise Attaque’n uusin
    6. Ärsytys? – palaveri häiristee blogitusta…
    7. Ilon aihe? – kaakao höyryää nenän edessä
    8. Ihastus? – oma mies – ja ipanat !
    9. Ajatus? – lähteekö Carmen shoppailemaan lounaalla ? Olen terapian tarpeessa…
    10. Mieliteko? – livistää parin tunnin lounaalle ja ostaa tweed-kankaiset tolppakorkkarit

    VIIMEISIN:

    1. Humala? – en edes muista kuinka kauan sitten
    2. Automatka? – eilen kyyditsin miehen sairaalaan kun yleislakon piti lamauttaa koko Pariisi
    3. Kalenterimerkintä? – kahden viikon päästä shoppailu-iltapäivä tyttökavereitten kesken ipanoitten Suomi-koulun aikana
    4. Elokuva? – The Snatch, odottamattoman räväkkä
    5. Tekstiviesti? – kyselin kaverin ja tyttärensä vointia
    6. Lääkäri/sairaalakäynti? – elokuussa poskionteloitten takia
    7. Vaateostos? – sisätossut kuopukselle maanantaina
    8. Junamatka? – La Rochelle elokuussa
    9. Pettymys? – miehen toipuminen etanoi
    10. Unohdus? – työkaverin läksiäislahjaan osallistuminen kun olin sairaslomalla

    SEURAAVA/TULEVA:

    1. Keikka/konsertti? – ei mitään suunniteltua
    2. Yöpaikka? – kotona illalla nunun silittämissä puhtaissa pellavalakanoissa !
    3. Ostos? – ne tweed-korkkarit……….
    4. Rahanlähde? – palkka kuun lopussa, korvauksia sairasvakuutuksesta
    5. Tavattu ystävä? – Carmen lounaalla
    6. Soitettu puhelu? – Suomeen, entten tentten kelle…. =)
    7. Teko tämän kyselyn jälkeen? – töitä
    8. Juhlan aihe? – blogi täyttää pian vuoden
    9. Lupaus? – katsoa kaikkea positiivisesta vinkkelistä
    10. Syöty ruoka? – salaattibaari Pains Perdus shoppailun kylkiäisenä lounaalla

    LEMPI:

    1. Jogurtti? – Actimel
    2. Karkki? – Super Salmiakki tai musta Pantteri
    3. Piirretty elokuva? – ei piirretty vaan muovailuvaha : Wallace & Gromit -seikkailu The Wrong Trousers
    4. Itsetehty ruoka? – lasagne tai makkaralinssipata
    5. Rakkauslaulu? – Heroes (Bowie)
    6. Baari/Ravintola? – paikallinen intialaisravintolamme tällä hetkellä
    7. Auto? – oma pikkuruinen ikäloppu Twingo
    8. Sunnuntain viettotapa? – ulkoilua muksujen kanssa, lounas kaveriperheen kanssa, siesta, aikainen illallinen ja Marc-O (miksei tullut viime sunnuntaina ?!) tai Capital telkasta
    9. Ruokakauppa?Monoprix
    10. Levyn kansi? – Scary Monsters (Bowie)

    EPÄMIELUISIN:

    1. Virvoitusjuoma? – Indian Tonic
    2. Asia kotipaikkakunnallasi? – ilmansaaste ja liikenne
    3. Herätys? – lapset itkee kipeinä tai kuumeisina
    4. Suudelma? – ainoastaan mieluisia
    5. Karkki? – kirsikkakonvehdit
    6. Puoli itsessä? – jahkailu ja asioitten lykkääminen
    7. Sairastettu tauti? – en viitsi edes muistella
    8. TV-ohjelma? – ostosohjelmat
    9. Alkoholijuoma? – katkerot
    10. Kieli? – kaikilla oma viehätyksensä : ranska voi kuullostaa kammottavalta esikaupunkilaisen teiniraggarin suussa, ja sveitsinsaksa viehättävältä soinnukkaalla äänellä höystettynä.

  • Ja kukahan hiljan vannoi ettei ikinä enää aja autolla Pariisin keskustaan ?! Tällä kertaa laupias ja lyhytmuistinen sunnuntaiautoilija tarjoutui kyytimään miespoloista sairaalaan, koska tapaaminen kirurgin kanssa sattui juuri syksyn ensimmäiseen lakkopäivään. Pelkäsin että taksi jumittuu ruuhkiin, mies raivostuu niin että taksi kippaa sen jalkakäytävälle ja se jää hurjastelevan bussin alle ekassa risteyksessä… Kaikkea sitä tuleekin kuviteltua.

    Otin siis aamupäivän vapaata ja suunnistimme hyvissä ajoin keskustaan Twingolla sukkuloiden. Ihme kyllä ruuhkista ei ollut tietoakaan (olivatko autolijatkin lakossa ?!), ja Jean harmitteli että olemme kolme varttia etuajassa. Ei hätää – siihenkin löytyi ratkaisu.

    Päästyämme Cochin-sairaalan sisäpihalle miehen kyynärsauvoja vilauttamalla, rullasimme kymmenisen kertaa ympäri vanhojen sairaalarakennusten sokkeloa löytämättä minkäänlaista koloa pikkuruiselle autollemme. Pariisilaiset ovat lyömättömiä keksimään parkkipaikkoja, ja sairaalan pihalla heidän mielikuvituksensa pääsi valloilleen – vaikka kuinka etsimme, meille ei löytynyt twingonmenevää paikkaa parhaalla tahdollakaan. Takaisin kadulla parkkeerasimme (lue : minä parkkeerasin etupenkkiläisen kannustaessa manööverejä monenkirjavia adjektiivejä sadatellen…) (ehkä taksi olisi sittenkin ollut parempi ratkaisu ?) torikauppiaitten keskelle kielletylle paikalle, kellon rientäessä huolestuttavasti kohti tapaamisaikaa.

    Sitten kärsivällisyytemme joutui koetukselle : puoli tuntia röntgenissä, puolitoista kirurgia odottaessa (oli luennoinut aamulla toisella puolella kaupunkia ja jumittunut ruuhkiin) (ai missä semmoisia muka oli ?!), ja lopulta uudelleen röntgeniin. Neljä tuntia myöhemmin raahauduimme autolle – ilman sakkolappua ! Paluumatkalla pysähdyimme haukkaamaan myöhäisen pikalounaan kiinalaiskorttelissa, ja saimme sen ansaitsemamme sakkolapun… argh.

  • Shoppailin Carmenin kanssa lounastunnilla Quatre Temps -ostarilla, ja haaviin tarttuneet sisätossut Tomille saivat pikkumiehen hyppimään riemusta. Elefanttikuvio muistutti rakkaasta Babar-hahmosta ja miehenalku osoitteli ihastuneena jalkojaan koko illan, päästellen hullunkurisia elefantinpoikasen trööttäyksiä jotta mekin huomioisimme kengät !