Otsikosta huolimatta minulla ei ole itsellä jalassa yhtä sporttisia kenkiä töissä, mutta nämä olisivat tismalleen minun tyyliäni : oranssia ja ruskeaa, mukavat ja kaiken huipuksi sivulla piileskelee käytännöllinen vetoketju…
Ensi viikolla shoppailemaan kunhan saan kipattua mieheni (monikossa, kaikki kolme !) La Rochelleen lomalle !
Launatai-iltana Tomin heilan vanhemmat kävivät kylässä, heilan itse jäätyä kiltisti kotiin nukkumaan mumminsa seurassa (elämä on julmaa…) Miehen kauko-ohjaamana tein oliivipossua (link to be updated !) jota söimme sitten koko viikonlopun. Jules vaati että viipaloisimme oliivit, jotta niitä olisi enemmän, ja lupasin ensi kerralla laittaa kaksi pakettia pataan.
Sunnuntain kokokohta oli retki täkäläiseen K-Rautaan Castoramaan. Haimme takkapuita ja hiilipölkkyjä talveksi, ja ostimme pikkusälää miehen nikkarointinälkään. Pojat juoksivat riemuissaan hyllyjen välissä ja ihmettelivät nippeleitten ja nappuloitten valikoimaa.
Kävi taas niin etteivät ikkunat riittäneet vaan tunkeilimme niitten taakse asti, useampaakin otteeseen. Kohteina : Baby Gap, H&M lastenosasto, Motivi, Sinéquanone, Veng Hour (kiinalainen ateria), Massimo Dutti ja taisin unohtaa muutaman.
Oma saaliini : ruskea hävyttömän lyhyt tilkkutweedhame ja ruskea tyköistuva yläosa (alla kuva, en osaa selittää irtokorsettia ja kukkakuosia kaula-aukon ympärillä…), Tom sai Ramones-paidan nuoruuteni rokkareitten kunniaksi ja Jules oranssin hippitunnelmallisen pakkarivolkkaripaidan, sekä Tomin heila Tiyana valkoisen tekoturkistakin 1v-lahjaksi.
Tulipa ihanan kevyt olo (ja pankkitili) ! Voisiko tätä kutsua kestäväksi terapiaksi, kun kallonkutistajan istunnon sijaan shoppailusta jää konkreettista tulosta käteen – tai no siis vaatekaappiin ?
Alla vasemmalla siis tuliterä hameeni – jota aion käyttää farkkujen päällä, tai yöllä kun on pimeää ja pitkävartisten saapikkaitten kanssa… ja oikealla mega-huonolaatuinen kuva topista työpöydälläni :
Odotellessani puhelimenpirinää joka ilmoittaisi tyttökaverin saapuneen kortteliin shoppauslounastamme varten, keskittymiskykyni on alhaisimmillaan – kuten verensokerikin – ja päädyin kurkkimaan ruoka-aiheisia blogeja nälissäni.
Vesi kohosi kielelle oululaispariskunnan pastanjauhanta-sivujen kuvia katsellessa, ja samalla oli kiva havaita että muutkin viettävät aikaa tilastoitaan vilkuillen ja googlauksia ihmetellen ! Vrt miten joku oli päätynyt omaan blogiin hakusanalla "kerskakulutus", jonka yllämainittu tyttökaveri oli maininnut provosoivassa kommentissaan !
Hih.
Otsikon selitykseksi vielä, että ikkunaostokset ranskaksi on lèche-vitrine eli näyteikkunoitten nuolemista – hykerryttävän osuva ilmaisu.
Vihdoinkin maallikkotietoa täkäläisistä oppisuunnitelmista vanhemmille ! Kallisarvoista tietoa etenkin ulkomaisille, jotka yhä ihmettelevät miksi luokkien numerot lasketaan takaperin jne.
Ranskassa "ekaluokkalainen" on siis lukion toisella ja muut luokat lasketaan siitä takaperin, lukion kolmannen ollessa "terminal" eli viimeinen. Kyseessä on varmaan saman numeroterroristin saannos kuin ranskan numeroissa, kahdeksankymmentä (quatre-vingts = neljä kertaa kakskytä) jne. Vain moukat joihin luetaan sveitsinranskalaiset ja belgialaiset, käyttävät kasi-sanaa kymmenluvuissa (huitante, octante).
Päivän turhana tietona vilkaus kenkäuutuuksiin ; l’Internaute-nettilehti oli valinnut kymmenet kivat korkkarit ja tässä niistä suosikkini :
Olin ottanut iltapäivän vapaata viedäkseni Julesin vaihteeksi itse Suomi-kouluun, ja aamupäivä hujahti etätyön merkeissä. Miehen kanssa söimme pikaisen lounaan naapurikadun portugalilaisessa ravintolassa, paikallisen punaviinin kyydittämänä.
Metromatka viidenteen sujui rutiinilla, Jules ylpeili metrolippukokoelmallaan ja kertoili minulle edellisistä matkoistaan. Koululle saapuessa tuli hätä käteen eikä tehnyt mieli mennä ollenkaan Vuokon kanssa ; pikkuisille kaikki muutos näemmä antaa turvattomuuden tunteen ja "outo" saattaja sekoitti pasmat.
Saatuamme lapsemme opettajien huostaan, tyttökavereitten kanssa kipitimme hakemaan kivan terassin ja kilistämään shamppanjalaseja tuoreen aviovaimon kunniaksi. Ihastelimme morsianta kuvista ja juttu luisti.
Kesken pakollisten shoppailukuvioitten, kaatosade yllätti meidät ja haimme naperot sateenvarjoilla aseistettuina. Saimme kyydin Kian äidiltä ja luokkakaverit kuhertelivat takapenkillä innoissaan koko matkan. Jules jälkikäteen vannoi että oli kivempaa kuin metrossa, ja sitä hauskempaa ei ole olemassakaan !
Firman johtoporras ja toimihenkilöt oli kutsuttu koko päiväksi suurella metelillä ja valotehosteilla höystettyyn bluffaustapahtumaan erääseen Pariisin nimekkäistä konferenssimestoista.
Vuosittaisen "suuren messun" pääaiheena oli miten firmamme on alansa ykkönen ja rahamylly pyörii ; miljoonat ja miljardit (tai siis biljoonat) vain vilisivät valkokankaalla. Meidän rivissämme ainakin erottui pientä mutinaa ja ihmettelyä siitä kuinka tulokset olivat äkillisesti parantuneet kesäkuisten palkkaneuvotteluiden jälkeen…
Yrittäessäni löytää siedettävää asentoa maailman epämukavimmalla tuolilla, mietin mitä tein koko salissa tai ylipäätään koko firmassa. Mitä luovaa tai edes yleishyödyllistä tässä lafkassa tehdään ? Hmmm.
Sokerina pohjalla mainittakoon entisen työkaverin avaama blogi CIO day after day, jossa pähkäillään englanniksi tietokonepomon pulmia. Kaveri on töissä luksusfirmassa jossa hyllyt pursuilee toinen toistaan mageempia laukkuja ja vaatteita, mutten voi paljastaa mikä merkki on kyseessä – muuten kosto voisi osua omaan nilkkaan ja juuri yllä morkkaamani firman nimi saatettaisiin mainita myös… Luvassa on ehkä kutsu lafkan privaattialeen ensi kuussa – ostan itselleni joululahjat poikineen jos tärppää !!!!!!!!!!!!!!!! =P
Motoristi-koipirikko lähti keskellä aamuyötä (klo 6…) sairaalaan toiseen leikaukseen poistattamaan ruuvia säärestä, ja sain juuri tekstarin jossa ilmoitti kaiken sujuneen hyvin. Odotinkin nenä kännykässä kuulumisia. Täysnukutuksesta huolimatta pääsee kotiutumaan illaksi – JIPIIIIIIIIII !
Työmatkalla istuin metrossa purkan päälle ja raivosin kun melkein uudet tummanruskeat housuni ovat kamalassa valkoisessa liisterissä ! Mihin allekirjoitetaan adressi purkansyönnin kieltämistä varten ?!
Jules ehti täyttää eilen 3,5v mutta juhlimiset jäivät vähän kuumehoureitten jalkoihin. Antibiootit onneksi tepsii ja toissapäiväinen neljänkympin piikki on tipotiessään ; angiina näköjään paranee että humisee. Pikkuveli ei ole moksiskaan kurkkutulehduksesta, meno jatkuu entisenään.
Lintsasin töistä perjantaina ja pakollisten lastenlääkäri/labra -kuvioitten jälkeen livistin Pariisiin tuulettumaan. Habitat’sta löytyi vängät aamiaiskalustot, ja nautin kesäisestä helteestä rue de Rivolilla käppäillen. =)
Yön aikana kuumekallet paranivat kuin ihmeen kaupalla, ja siitä todistavat hurjat fudismatsikuvat alla. On se ihme vaikkei suvussa ole ko pelin geenejä nimeksikään, niin pikkuiset potkivat palloa kun synnyinäiset Zidanet. Onko se joku miespuolinen vietti ?!
Lisäksi parturoin kaikki kolme miestä ; Tom sai ensimmäisen hiustenleikkuunsa ja oli riemuissaan hurisevasta trimmaajasta. En raaskinut leikata muuta kuin niskasta, sen enkelikiharat ovat niin hellyyttäviä… Ja eikö Samsonkin menettänyt voimansa kun Delila leikkasi ne ? Ekassa hiustenleikkuussa on jotain mystistä, ja otin talteen untuvanpehmeän kiehkuran vaaleita hiuksia. Jos ipana joku päivä ei tottele, minulla on ehkä valtaa vielä !
Ahaa, kotimaassakin alkaa Nelosella äitienvaihto-ohjelma…
Ranskalaisessa versiossa On a échangé nos mamans on tendikäs (ao omaa logoani muistuttava !) graafinen ulkoasu ja musiikki sen mukaan ; perisuomalaisessa muunnelmassa ei vaihdetakaan äitejä vaan vaimoja, joka herättää katsojan epäluulot. Ai siis mistä onkaan kyse ?!
M-kutosen toinen sesonki hakee vaihtelua valitsemalla ulkomailla asuvia perheitä periranskisten vaihtopareiksi : paiskataan vahingonilosta hykerrellen eteläranskalainen vilukissa Kanadan talveen metsurinmökkiin, ja thaimaassa hotelliyrittäjänä asuva boheemi tiukkapipoiseen pikkukaupunkiin Loiren rannalle. Ohjelman perusidea tuntuu olevan ketkä ovat toistensa vastakohtia ja ketä raivostuttaisi eniten kenen elämäntyyli. Ei kovin ylentävää viihdettä, vaikka tunnustan joskus itsekin jymähtyväni kauhistelemaan moista.
Nettisivuilla tulevat ohjelmat esitetäänkin kuin ottelut : prinsessaäiti vastaan cowboy-äiti ; muusikkoäiti vastaan heimoäiti… mutta miksei edellisistä matseista ole maalitilastoja ?!?!
Maurelita.com 2.0 