Maurelita.com 2.0

Maurelita augmentée

Dompteuse d’outils collaboratifs le jour, vélotaffeuse et bloggeuse bilingue le reste du temps.

blogistan cuisine deko joulu-Noel kulturellissime modeuse paris pligaa ranska rock suomi vélo web écolo

  • Numeroleikki

    10 artistia joita olet kuunnellut paljon hiljattain

    – Mickey 3D
    – M
    – Louise Attaque
    – Janacek
    – Bach (suites violoncelle)
    – Bowie
    – Beck
    – Gorillaz
    – No One Is Innocent
    – Dionysos

    9 asiaa joita odotat

    – viikonloppu
    – aurinkoloma joskus hamassa tulevaisuudessa
    – seuraava tyttökerhotapaaminen
    – vapaata hetkeä blogittamiseen
    – uutta duunia (ehkä auttaisi jos etsisin…)
    – joulua ja jouluvieraita =)
    – lukuhetkeä illalla
    – lauantai-illan kemuja – ilman lapsia
    – huominen lounas kavereitten kanssa

    8 ihanaa vaatetta

    – beige/liituraidalliset housut
    – Comptoir des Cotonniers -merkkinen tweedhame
    – mustavalkoruskea kukkakuvioinen toppi
    – Gap Long & Lean -farkut
    – uudet suklaanruskeat italialaiskorkkarit
    – leveälahkeiset tweed-housut (Sinéquanone)
    – shaalikauluksinen suklaanruskea jakku
    – kakinvihreä hupullinen tyköistuva syystakki

    7 raivostuttavaa asiaa

    – kolaroitu motoristimies
    – krooninen ajanpuute
    – liuta pikkupomoja duunissa
    – oma saamattomuus / urheilemattomuus
    – ylinopeuskaahaajat ja rattijuopot
    – tupakoitsijat
    – flunssainen talvi = ipanoitten pöpöt ja yövalvomiset

    6 lempipaikkaa

    – ruskea nahkanojatuoli
    – mökki savusaunoineen Päijänteellä
    – Pariisi (kun tänne kerran änkesin)
    – Lontoo
    – Barcelona (tapas-fanin mekka)
    – helteinen hiekkaranta palmuineen…

    5 jokapäiväistä rutiinia

    – pesen hampaat ennen aamiaista
    – aamuteeni ehtii jäähtymään kymmenen kertaa
    – kuuntelen Ouï FM -radion rokkia
    – pähkäilen mitä hyvää, helppoa ja terveellistä ruokaa taas syötäisiin…
    – mietin blogittamiskohteita

    4 ihmistä joita haluasit nähdä useammin

    – vanhemmat
    – veli
    – serkut Suomessa
    – yleensäkin kaikki kaverit tällä hetkellä paitsiossa

    3 uudelleenkatsottavaa leffaa

    – Underground (Kusturica)
    – Suku on pahin (Un air de famille ; Bacri & Jaoui)
    – Kadonneiden lasten kaupunki (Jeunet & Caro)

    2 hetken lempibiisiä

    – Mickey 3D : Matador
    – Gorillaz – Feel Good Inc

    1 ihminen jonka kanssa voisit viettää loppuelämäsi

    – tuo sama kolaroitu motoristi…

  • Lukulista

    Lukemani kirjat kommentteineen, tuoreimmasta lukukokemuksesta alkaen…

    ODOTTAMASSA :

    Johanna Sinisalo : Ennen päivänlaskua ei voi
    Alexandre Jardin : Le roman des Jardin
    Chris Cleave : Incendiary

    Faïza Guène : Kiffe kiffe demain / Hällä väliä huomiselle ****
    Teinityttö tykittää Pariisin lähiön elämän varjo- ja nurjia puolia hervottomalla tyylillä ja huumorilla. Kirjaa lukiessa samalla hihityttää ja raivostuttaa ; miten itsekkäitä ja kammottavan rasisteja ihmiset voivat ollakaan. Ranskalainen vastike Ranya ElRamlylle, uskomatonta kielellistä nokkeluutta – ainakin ranskaksi, olisi hauska nähdä se suomalainen käännös ! Enemmän kirjasta blogituksessa.

    Claude Izner : Le léopard des Batignolles ***
    Alempana jo mainostetun parivaljakon loihtima nojatuolimatka vuoden 1893 Pariisiin, herkullisine kuvauksineen hevosten vetämistä ensimmäisistä busseista, sen ajan ammattikunnista, kulmabaareista ja taiteilijapiireistä. Tuttu kirjakauppias Victor Legris jäljittää kirjansitojan murhaa ; bonuksena lukija saa taustaa silloisiin poliittisiin tapahtumiin.

    Dan Brown : Da Vinci Code ***
    Pikainen kommentti pidempää salaliittoteoriaa ym käsittelevää juttua odotellessa elokuun viimeisessä postauksessa. Leffaa odotellessa…

    Staffan Bruun : Pizza Al-Qaida ***
    Tuttu ja turvallinen Burt Kobbat jälleen vauhdissa ; Jussi Vareksen alter-ego koluaa baareja, touhuilee enemmän tai vähemmän outojen naisten kanssa ja jahtaa terroristeja, pienen Ali-pojan roikkuessa sitkeästi menossa mukana mansikkaleivoksineen.

    Françoise Sagan : Bonjour tristesse ****
    Uskomatonta proosaa 19-vuotiaalta. Ranskan kirjallisuuden villikissan esikoisromaani boheemilta 60-luvulta. Painostavan kepeä tunnelma ja sujuva tyyli tempaavat mukaansa Rivieran kesälomalle.

    Frédéric Beigbeder : Egoïste romantique ***
    [Yliannostuksen vuoksi tauolla…]
    Pariisin jetset-ärsyttäjä julkaisee pseudo-kirjailijan päiväkirjan ; päähenkilö muistuttaa erehdyttävästi kirjailijaa itseään ja itseironia on hauskaakin hauskempaa. Huvittavaa miten tyhjäntoimittaja julkaisee päiväkirjaansa lehdissä jotta hänen elämänsä muuttuisi mielenkiintoiseksi, ja tötteröi hulvattomasti Pariisin yöelämässä. Namedropping on valttia tässä opuksessa ; onneksi sentään tunnistan suurimman osan julkkiksista ! Jopa Ouï FM -radioaseman lahjomaton telkkakriitikko Didier Porte pääsee mukaan.

    Claude Izner : Le secret des Enfants-Rouges ***
    Jo toissavuosisadan Pariisissa oli terroristiuhka Ravachol-nimisen anarkistin räjäytettyä ensimmäisen pomminsa. Kirjakauppias Victor Legris leikkii salapoliisia ja elää ohessa romanssia slaavilaisen taidemaalariystävättärensä Tashan kanssa. Tunnelma on niin hyvin kuvattu, että Punainen Mylly ja tuntemattomammatkin paikat ovat käsinkosketeltavan uskottavia. Tämä on kahden sisaruksen peitenimellä kirjoittaman sarjan neljäs osa ; jo kolme edellistä olivat ylivetoja kuvauksia historiallisine yksityiskohtineen ja selityksineen, dekkarijuonen ohessa.

    Johanna Sinisalo : Sankarit ***
    Kalevalalais-rokki-eepos jossa toilailevat Suomen suurin rocktähti, tietokone- ja genetiikkanikkaroijat, surrealistisilla tempauksilla ja kärjistetyillä henkilöhahmoilla höystettynä. Nautinnollisen tuore näkökanta.

    Staffan Bruun : Kiinalainen ruletti ***
    Jo kauan ennen Ilkka Remeksen ja Reijo Mäen läpimurtoa Suomi-dekkarin kunkuiksi, Bruun kehitteli pelottavan todentuntuisia poliittisia yhteiskunta-fiktioita kaljaa litkivän entisen Hufvudstadsbladet-lehtimiehen ratkottaviksi. Tämä jatkaa samalla taatulla linjalla – erinomaista viihdettä.

    Ranya ElRamly : Auringon asema  ***
    Kirjan kieli on hykerryttävän yksinkertaista, melkein lapsellista ja samalla hyvin runollista ; todella vaikuttavaa miten joku "ulkomaalainen" pystyy riimittelemään näin värikkäitä kielikuvia suomeksi.

    David Eddings : Polgara la Sorcière 1 & 2  ***
    Varma valinta ja pakollinen kuvio kirjailijan koko muun tuotannon jälkeen.

    Amélie Nothomb : Métaphysique des tubes ****
    Kertomus eriskummallisen lapsen elämästä Japanissa ; kertoja-minä analysoi tuoreesta näkökulmasta kahden kielen ja kulttuurin välissä luovimista, aikuisten manipulointia ja ylipäätään aikuisten maailman outouksia.

    Amélie Nothomb : Cosmétique de l’ennemi ***
    Omalaatuinen valedekkari jonka lukee liiankin sujuvasti ; junamatkaa oli vielä melkein puolet jäljellä kun pääsin kirjan loppuun.

    Nicolas Rey : Un début prometteur 0
    Yäkkö ! Nuoren luuserin epäseikkailuja, inhoilla yksityiskohdilla höystettynä. Tätä kammotusta ei onneksi ole käännetty suomeksi. Otsikko ei käy toteen (lupaava alku) ; jätin surutta kesken.

    Christine Orban : Silence des hommes ***
    Puhelias hurmurinainen joutuu hiljaisen miehen pauloihin. Omaperäinen ja aistikas kuvaus pariisilaiskulttuurin säestämänä, vilahduksia Saint Germain des Prés -korttelista.

    Paul Auster : Leviathan *
    Terroristin kertomus jäi kesken sivulla 50 ; todella nuiva pakkaus, luovutin pakkopullan nielemisen suosiolla.

    Outi Pakkanen : Yön yli *
    Pitkäveteisen oloinen muka-dekkari, jossa toimintaa saa odottaa… turhaan. Ihmettelen vieläkin miten sain kahlattua loppuun asti, varmaankin siinä harhaluulossa että juttu paranee loppua kohti.

    Katja Kallio : Kuutamolla ***
    Kepeä hesalaistarina kotimaisen sinkun toilailuista, leffakulttuurilla höystettynä ; jossain Dream On ja Bridget Jonesin välimailla.

    Anna-Leena Härkönen : Heikosti positiivinen **
    Surkuhupaisa ja välillä ärsyttäväkin kertomus äitiydestä – tai oikeammin sen odotuksesta. Ei suositeltavaa lapsettomille, raskaana oleville tai muuten heikkohermoisille.

    Joel Haahtela : Naiset katsovat vastavaloon ***
    Seiskytluvun tunnelmissa piehtaroivat kiehtovat henkilöt ; tulee mieleen ranskalaiselokuvien klassikot, teatraalinen mustavalkoinen valaistus, tyylikäs kertomus.

    Reidar Palmgren : Jalat edellä ****
    Hykerryttävän osuva kertomus iskästä joka pilaa elämänsä. Lisää tällaisia !

    _________________________________

    0 Rimanalitus
    * Pyh
    ** Menettelee
    *** Hyvä
    **** Erinomainen
    ***** AIVAN USKOMATON !!!

  • Le mystère du boucher disparu / Kadonneen lihakauppiaan mysteeri

    Fbg-temple Pariisissa kadut alkavat näyttää toinen toistaan samanlaisemmilta vaatekauppoineen ja hajuvesiketjuineen : Etam, Zara, Marionnaud…

    Liiketilojen vuokrat ovat nousseet niin huimasti etteivät tavalliset pienyrittäjät enää pysty kilpailemaan parhaista osoitteista. Heidän symboolikseen on noussut perinteinen lihakauppa eli boucherie, joita saa hakemalla hakea mm vanhan oopperan korttelista.

    Ainoat ruokakaupatkin alkavat olla ne aina samat Monoprix, Franprix tai LeaderPrice. Muutama perinteinen sekatavarakauppa sentään elää vanhalla asiakaskunnallaan ja avaamalla iltamyöhään – ne kuuluisat arabinurkkakaupat.

    On mielenkiintoista seurata miten tietyt korttelit muuttuvat persoonallisiksi muotipaikoiksi ja miten trendikäs alue hivuttautuu paikasta toiseen vuosien myötä. Bastillen rue de Lappe ympäristöineen oli aikoinaan juuri se paikka missä kaikki halusivat asua ; pikkuhiljaa tienoosta tulee turistien valtaama ja aidot pariisilaiset siirtyvät St Martin -kanavan laitaa pitkin pohjoisemmas. Kunniaan nousevat vanhat kortteliravintolat joissa punakka isäntä vaikuttaa puisen baaritiskin takana, pöydissä on punavalkoiset ruutuliinat ja kolmen ruokalajin menyy maksaa 50 frangia viineineen (tästä on aikaa !).

    Satuimme asumaan juuri Canal St Martin -korttelissa ja nautimme pyöräilystä ja rullaluistelusta idyllisillä autoilta suljetuilla rantakaduilla sunnuntaisin, ja muutama rohkea trendipaikkakin avasi jo silloin viime vuosisadalla. Chez Prune -baari oli varmaankin se rajapyykki, josta kortteli lähti huimaan nousuun… ja nyt kun palaamme vanhaan kortteliin, ällistelemme mattokauppiaitten tilalle tulleita merkkiputiikkeja Agnès B, Antoine & Lili ; manga-kirjakauppoja, taidegallerioita ja muita suunnannäyttäjiä.

    Niin kauan kuin maisemissa ei ole Virgin Megastorea tai HenkkaMaukkaa, kaikki on vielä hyvin…  =)

       * * *


    Canal Les rues parisiennes commencent à se ressembler de façon inquiétante : Etam, Zara, Marionnaud… et le boucher est devenu le symbole de tous les petits commerçants disparus, notamment vers Haussmann ou autres quartiers hautement banalisés. De même que les épiceries cèdent du terrain aux Monoprix, Franprix, Leader Price, etc.

    Il est toutefois intéressant d'observer l'évolution d'un quartier au fil du temps. Prenons l'exemple de la rue de Lappe à la Bastille : très tendance à une époque et convoitée par tous les jeunes chebran, le coin est irrémédiablement envahi par les touristes. Les bobos remontent le long du Canal St Martin et découvrent les petits bistrots traditionnels où le patron trône derrière un comptoir en bois, les nappes aux carreaux rouges et blancs côtoient le menu à 50 francs, vin compris. Ah le bon vieux temps…

    Il se trouve que nous habitions justement ce quartier, et profitions des quais fermés aux voitures le dimanche pour faire du vélo ou du roller. Même quelques avant-gardistes ouvraient dans les parages, puis l'arrivée d'une vieille connaissance du Bar des Ferrailleurs (de la rue de Lappe, tiens !) au coin de notre rue et du canal lança la tendance pour de bon sous l'appellation Chez Prune. Maintenant, quand nous y retournons, les marchands de tapis sont remplacés par Agnès B, Antoine & Lili, librairies manga, galeries d'art et autres signes de branchitude.

    Tant qu'il n'y aura pas de Virgin ou de H&M, le quartier aura la vie sauve !

  • Joyeux anniversaire et demi, Tom / Puolitoistavuotta onnea, Tom !

    Bidulino jo puolitoista vuotta, uskomatonta ! Mihin katosi se hymyilevä ja jokelteleva pikkuvauva (kuvassa vasemmalla) ?

    Mister Bidoulino déjà dix-huit mois ?! Mais où est donc passé ce chérubin souriant qui gazouillait (cf à gauche) ? En guise de remplacement, nous avons récupéré un petit gars avec plein de cheveux (cf à droite…) qui court partout dans la maison, construit des avions légo et s’excerce en tant que pilote de rallye (nationalité finlandaise oblige !) dans le salon.

  • Blogianalyysi

     


    1. Mikä oli tavoitteesi kun aloitit blogisi?
    Pitää päiväkirjaa poikien seikkailuista, näyttää tuoreita kuvia koti(maan)joukoille, tallentaa jotain « vauvakirjakorviketta » pojille muistoksi. Tavoitteena oli postaus tai pari viikossa ; menee reippaasti riman yli.  =)


    2. Onko tavoitteesi muuttunut tähän päivään mennessä?
    Olen häikäilemättömästi kaapannut blogin omia yhteiskunnallisia ja tyttökerhoblogituksiani varten, ja palstalla vilisee mitä erilaisempia kannanottoja, tietoiskuja, ekologista pauhaamista, muoti-ilmiöitä jne.


    3. Jos joku haluaisi lukea vain viisi juttua/lastua/aurinkolaivaa/entryä/postausta/merkintää blogistasi, mitä suosittelisit?
    Sivupaneelissa komeilee « mukamas TOP-10 » mutta sitä ei ole ajantasaistettu ikuisuuksiin. Viimeisimmät jutut ovat ehkä varteenotettavimpia, yritän mm ottaa kantaa tai ainakin kommentoida pariisilaisarkea ja muuta yleismaailmallista menoa. Näitä tuuletankin juuri blogin ekassa synttäripostauksessa, taisi jopa olla juuri viisi blogitusta tapetilla !


    4. Onko ketään bloggaajaa jonka blogi mielestäsi onnistunut erikoisen hyvin?
    Vaikka kuinka monta ; usein huokailen kateellisena että tuollaisen taustatutkimuksen / kuvituksen / hauskan blogin nimen / etusivun / sisällyksen / yhteysverkoston / lukijakunnan minäkin haluaisin. Ehkä vielä joskus…

  • Mésaventures ès cabines d’essayage / Sovituskaappikommelluksia


     


    Meille on jo pitkään luvattu vaatekokojen standardisointia eurooppalaisten uutten mittojen mukaan, mutta putiikkien vaatetangoilla ei moisesta uudistuksesta ole jälkeäkään. Monenmoisten surkuhupaisten kommeltusten kautta amatöörishoppailijasta kouliutuu kaikenkokenut ja -nähnyt sovituskaappikommentoora, joka silmää räpäyttämättä kohtaa mitä oudommat etiketit.


    Käytännön harjoitus : aamupäivän palaverimaratonien ja puhelinkonferenssien nuijimana pakenen lounastunnilla piristäytymään läheiseen ostoskeskukseen, tähtäimessä ihan mitä vaan mielialaakohentavaa, mm seuraavalta listalta :


    a) uudet ruskeat kengät (kaapissa on ennestään n 20 paria MUSTIA mutta tällä sesongilla olen ostanut ainoastaan ruskeaa, ja nämä värit sopivat kaikkien värien kanssa – paitsi toistensa…)


    b) yltiötrendikäs paita tai toppi (slaavilaisvaikutteinen / ruskea / eläinkuosinen / …)


    c) uudet nahkasaappaat (silläkin uhalla että pankissa saavat hepulin…)


    d) vetimiä pojille jotka kasvavat aina ulos entisistä


    e) mitkä tahansa uudet kengät


    Tämä virtuaalinen lista sieluni silmien edessä häämöttäen suuntaan tuttuakin tutumpiin putiikkeihin. Naapurimaan ylpeys halpa ja mauton nostattaa itsetuntoni hipomaan pilvenpiirtäjien huippuja : mahdun sporttipuolen XS-kokoisiin olohousuihin, takkipuolella kokoa 34 pienempää ei harmi vaan ole mutta voin ottaa sen koska silloin alle mahtuu iso villapaita, ja lingerie noudattaa normaalia ranskalaista kokoskaalaa. Mene suoraan kassalle käymättä sovitusruudussa.


    Varma valinta on viereinen ranskalaisputiikki, keskivertokokoineen ; voin melkein silmät ummessa ostaa 38-kokoa. Onneksi maatalaahaavat lahkeet ovat yhä muotia, ettei tarvitse edes välttämättä lyhentää lahkeita. Uskollisen asiakkaan kortilla tämä sadasviidestoista kassakäyntisi oikeuttaa 2% aleen.


    Italialaissuosikissani myyjät tervehtivät heti sisäänastuessa « tiedätte kai italialaiset koot » välttääkseen turhautuneita asiakkaita hirttäytymästä sovituskoppien verhoihin. On kova pala ynnätä neljä numeroa tavalliseen kokoonsa, ja yritän väkisin aina mahtua kokoon 40 (ranskalainen 36) vaikka oikeasti olen vähintään kokoa 42 (ranskalainen 38). Tuloksena tästä kieroutuneesta numeroinnista kaapissani on vino pino liian piukkoja hepeniä, ja toinen mokoma pesukoneonnettomuuksien uhreja, koska olen leikellyt pois etiketin kokonumeroineen – ja pesuohjeineen ! Työkaverit keräävät syntymäpäiväsi kunniaksi kolehtia ostaakseen lempiputiikistasi huivin.


    P.S. Kaikki taistelutantereelle kykenevät, Stella McCartneyn kokoelma saapui hooätämmälle tänä aamuna. Kai muistitte ottaa vapaapäivän ?!


     


     


    On nous promet depuis longtemps l’harmonisation des tailles vestimentaires, selon les nouvelles mensurations des Européens. Or, toujours pas de signe dans les rayons. La shoppeuse pro ne se laisse pas abattre ; preuve par…


    Travaux pratiques : après une matinée de réunionite et de conf calls, je m’évade à l’heure de déjeuner au centre commercial tout proche, dans le but de trouver n’importe quoi pour le remontage-de-moral, par exemple :


    a) nouvelles chaussures marron (possédant déjà quelque 20 paires de souliers noirs, je me vois dans l’obligation d’investir dans cette nouvelle couleur assortie avec mes acquisitions de la saison puisque le noir et le marron ne vont pas ensemble…)


    b) un top ou un t-shirt furieusement tendance (influence slave / marron / …)


    c) nouvelles bottes (au risque d’énerver l’établissement financier qui me fournit un morceau de plastique rectangulaire aux pouvoirs magiques)


    d) fringues pour les garçons qui grandissent aussi vite que mon appétit pour les achats


    e) n’importe quelle paire de grolles


     


    Ces objectifs gravés dans mon champ de vision virtuel, je me dirige vers le piège à consommateurs que je connais comme mes poches. Le fleuron national des voisins (traduction boiteuse du jeu de mot finlandais : cHeap & Masty ???!) fait grimper le moral drastiquement : je rentre dans du XS au rayon sport/décontracté, en imper le 34 est trop grand mais je prends car avec un gros pull ça sera parfait, et pas de surprises côté lingerie, ça respecte curieusement les tailles du pays. Aller directement à la caisse sans passer par la case cabines.


    Dans ma boutique de prédilection (française) aux tailles « normales », je peux presque acheter du 38 les yeux fermés. Quelle heureuse tendance les pantalons ultra longs, même pas besoin d’ourlets forcément, suffit de porter des talons – cf point e) ! La carte de fidélité me procure pour ce 115e passage en caisse une réduction royale de 2%.


    Enfin chez les Italiens on est accueilli dès le pas de la porte par un « vous connaissez les tailles italiennes », pour éviter que des clientes frustrées se pendent aux rideaux des cabines d’essayage. Coup de dur d’ajouter quatre à sa taille habituelle, et je ne peux m’empêcher de vouloir rentrer dans du 40 (36 français) alors que ma taille réelle serait au moins du 42 (38 français). En résultat de cette numérotation perverse, mes placards croulent sous les acquisitions très moulantes, que n’égalent que celles accidentées de lavage, puisque j’avais coupé les étiquettes indiquant la taille – et aussi les instructions de lavage… En l’honneur de votre anniversaire, vos collègues se cotisent pour vous offrir un foulard dans votre boutique préférée.


     


    P.S. Avis à tous, dès ce matin la collection Stella McCartney vous-savez-où ! Préparez-vous à un combat de rue pour dénicher Le Pantalon de la rentrée…

  • Manie des mèmes à la carte / Meemimuoti maailmankartalla

     





    Edellisen otsa rypyssä mietityn blogituksen jälkeen kevennetään tunnelmaa maantieteellisellä meemillä.


    Näytän suosivan pelkkää pohjoista pallonpuoliskoa, ja kaukaisimmat (Guadeloupe & Singapore) eivät edes näy. Teki mieli fuskata ja klikata pari naapurimaatakin saadakseni lisäväriä…


    Tästä löytyy vimpain jolla jokainen saa tehtyä oman karttansa, ja alunperin löysin jipon kahdesta eri blogista ; kirjailijaelämää ja tuhat sanaa. Leppoisaa nojatuolimatkailua sadepäivän piristykseksi.


        * * *


    Après la méditation ultra-sérieuse sur les émeutes (surtout pour nos amis finlandais qui s’interrogent sur les évenements), voici un mème pour alléger l’ambiance ! Curieusement, en finnois ce terme semble très fréquemment utilisé alors qu’en français bien moins. Faute à mes fréquentations, majoritairement dans la blogosphère finnoise ?


    Trouvé grâce à d’autres blogs, voici un site qui permet de générer une carte de tous les pays parcourus – même si sur la mienne les petits comme Guadeloupe et Singapour restent indétectables… Un voyage virtuel sans quitter nos fauteuils !

  • Paris Calling, the river’s caught fire


    London calling, see we ain’t got no swing
    Except for the ring of that truncheon thing
    The ice age is coming, the sun’s zooming in
    Meltdown expected the wheat is growing thin
    Engines stop running but I have no fear
    Cos London is drowning and I live by the river


     


    The Clash klassikkobiiseineen London Calling vuonna 1979 huusi Lontoon hukkuvan; nyt on vuorossa Seine joka syttyy palamaan…


    Pääministeri de Villepin vakuutti juuri iltauutisissa etteivät muuntajassa kärventyneet nuoret olleet edes poliisin takaa-ajamia ; kyynelkaasupommit eivät suinkaan räjähtäneet moskeijan sisällä häiriten rukoushetkeä vaan kauempana ulkona. Koko mellakat saivat siis alkunsa perättömistä huhuista, ja yllytyshullut nuoret työttömät « ilmaisevat » itseään flambeeraamalla naapureittensa autoja, oman korttelinsa liikkeitä, lastentarhoja, kouluja – täysin sokeasti.


    Sisäministeri Sarkozy on tainnut vain pahentaa tilannetta agressiivisella asenteellaan, puhumalla roskaväestä ja ghettojen puhdistamisesta painepesurilla !


    Median roolista väkivaltaisuuden lietsojana väitellään entistä enemmän ; pinnoja kakkoskanavalle France 2 joka ei mainitse enää kortteleitten tai kaupunkien nimiä hillitäkseen « kilpailua ». Eri korttelit kisailevat toistensa kanssa, kuka on seuraavan päivän TOP-10 listalla korkeimmalla, missä poltettiin eniten autoja. Jopa tämänpäiväinen Le Monde uudessa muodossaan sortui rankkaamaan mellakkakaupunkeja.


    Spontaanisti alkanut liike alkaa päivien kuluessa organisoitua ; kokoontumiskutsuja on löydetty mm blogeista (bouna93.skyblog.com ja guidedu93.skyblog.com – tarkoituksella en linkkaa, en halua että minut yhdistetään näihin !) ja molotov-cocktail -varastoissa tehtaillaan huolestuttavia määriä lasipullopommeja.


    Ulkomailla näytetään liioiteltavan aika paljon tapahtumia : koko Ranska / Pariisi palaa jne. Varsinkin amerikkalaiset herkuttelevat uutisella näyttämällä hurjia kuvia, kostona täkäläisten kritiikistä mm hirmumyrskyjen jälkeisistä pelastusoperaatioista.


    Kaikkein pelottavinta on se, ettei kyseessä ole mikään järjestäytynyt liike, muslimi- tai mafialähtöinen organisoitunut mellakka, vaan nuoret vaan haluavat « leikkiä ». Videopelit eivät opeta ilmaisemaan huonoa oloa muulla kuin väkivallalla, mutta millä saadaan töpseli irti seinästä nyt ?!


    Ja kuka hyötyy eniten tästä kaikesta ? Äärioikeisto hieroo käsiään ja hokee « mitäs me sanoimme ». Le Pen Light -vaihtoehtona tunnettu Philippe de Villiers voittaa ääliömäisimmän iskulauseen palkinnon : La France tu l’aimes ou tu la quittes (joko rakastat Ranskaa tai häivyt).


    Onneksi lähiaikoina ei ole vaaleja, muuten pressanlinnassa liehuisi kohta hakaristejä.


               * * *


    The Clash et son classique London Calling en l’an 1979 criait le malaise de Londres qui se noyait; maintenant c’est au tour de la Seine de s’embraser…


    L’occupant de Matignon assurait ce soir chez PPD que les jeunes du transformateur n’étaient guère poursuivis par la police, et que les bombes lacrymo avaient explosé bien loin de la mosquée et non à l’intérieur comme affirmé par les fidèles. Tout ça est donc parti de fausses rumeurs, et les jeunes ne peuvent s’exprimer qu’en faisant flamber les voitures de leurs voisins, les crèches… aveuglement.


    Quant à lui, le patron de la place Beauveau a probablement détérioré la situation avec son vocabulaire cavalier (racaille, kärcher…)


    Les média entretiennent la compétition entre les cités en publiant des hit-parades des quartiers les plus sinistrés ; mention spéciale pour France 2 qui a cessé de nommer les « gagnants », alors que le respectable Le Monde s’abaisse dans sa nouvelle formule aujourd’hui à coter les villes ayant le plus de voitures brûlées.


    A l’étranger la presse exagère largement les événement, et surtout les US qui se régalent de montrer que tout le pays est à feu et à cran – belle revanche pour la France qui avait critiqué la gestion de la crise provoquée par les cyclones…


    Le plus inquiètant étant qu’il ne s’agit pas d’un mouvement organisé, mais de gamins qui « jouent » à la gueguerre. Certes, ils n’ont pas appris à s’exprimer autrement en jouant au GameBoy – mais comment enlever la pile maintenant avant un game over catastrophique ?!


    L’extrême droite à l’oeil de verre et ses compères sont ravis (heureusement, pas d’élections dans l’immédiat !), et la palme du slogan le plus ridicule va à Le Pen Light (de Villiers) avec « La France tu l’aimes ou tu la quittes ». Même pas drôle.




  • Recettes du dimanche / Sunnuntaikokkausta ja korvakuuloreseptejä

    Perheen miesten kotiutuvat lomalta illallisaikaan, ja päätin laittaa linssimakkarapataa josta koko perhe tykkää. Se hautuukin parhaillaan liedellä, ja makunystyröitä kutkuttava tuoksu leijailee talossa. Tämä on yksi lempiohjeistani ja -ruuistani, ja tismalleen sopiva resepti kaltaiselleni kauhastakieltäyjälle, joka kuitenkin kokkaa joka ilta.

    Uskollisin blogilukijani pyysi yllämainittua reseptiä, mutta miten hankalaa onkaan laittaa paperille (hmm, siis ruutuun…) tarkkoja ohjeita korvaluulolla valmistetusta ruuasta. Mutta rohkea linssit syö, ja tartuin kynään ja observoin mitä heitin pataan. Lopputulos löytyy reseptiaarrearkusta !

    A la demande du public, je m’attaque à la traduction des recettes et commence par ma préférée, saucisses-lentilles – imbattable en facilité et réussite garantie. J’ai accueilli mes vacanciers hier soir avec une marmite fumante qui parfumait la maison… un vrai plat d’hiver.

  • Dans le vent d’automne / Syksyn trendejä nuuhkimassa

     


    Nyt intiaanikesän väistyessä koleitten syysilmojen tieltä, toteutuvat syksyn trendit muotilehtien lisäksi myös katukuvassa. Koirat puetaan Burberryyn, ipanat Zadig & Voltairen vetimiin, hammasharja Dior-kukonaskeltuubiin… ja kaupungilla kävelyn sijasta tyylitajuiset turistit menevät kiertoajelulle limusiinilla, etteivät Manolot kulu puhki museoissa rampatessa ! (TOIM.HUOM. Manolo suomennetaan Tarsala, ranskaksi Louboutin).


    Itse pitäydyn varmoissa viime sesongin herkkuväreissä suklaanruskeassa, maitokahvissa ja erilaisissa hillityissä eläinkuoseissa (kirahvi, leopardi, tiikeri…). Mikrokäsilaukun sijasta raahaan uskollista tummanruskeaa paksunahkaista Vent de Terre -luomustani, jonka uumenissa elävät sulassa kaaoksessa tiikeriraitainen lompakko, nahkainen oranssi Benetton-avainkotelo, viininpunainen vanhanaikainen Filofax-kalenteri, hopeanvärinen mp3-soitin, punakankainen ostoskassi improvisoitua ruokaostossafaria varten – ja se kuuluisa kurkkusalaattikuvioinen meikkipussi.


    Ne kamalat Ugg-saapikkaat voi onneksi jo heittää roskiin, jos joku oli sortunut hankkimaan moiset. Tosin kaupoissa näkyy vielä löytyvän moisia kammotuksia, mutta katukuvassa entistä vähemmän. Tästä on kuitenkin lupa lipsua jos asuu lumirajan pohjoispuolella ja lämpötila laskee alle nollan – etenkin jos päällä on minihame. Sen sijaan oikeat saapikkaat pysyvät ehdottomasti sesongin vetonaulana, varsinkin Chloé ja Dior kunnostautuvat tällä saralla.


    Eskimolook on myös pop, siitä todisteena Swarowski-kristallikorujen uusin kokoelma Mood for Ice, kuten myös suomeksi huonosti kääntyvä bobolchevisation eli bopolshevoituminen (?!?!), joka näkyy maatuska-tunikoitten ja muitten slaavilaisvaikutteisten vetimien yleistymisenä. Pitää kaivaa kaapinpohjalta tekoturkislakkini ja olen mukana muotivouhotuksessa. =)


    Näillä vinkeillä evästettyinä tyttökerhon parivaljakko suunnisti lauantaieksursiolle vanhaan tuttuun Marais-kortteliin, tarkistamaan putiikkien valikoimia ja kanssasisarien lookkeja. Safari kruunattiin illallisella Andy Wahloo mezze-baarissa, josta kaikki pariisilaiset puhuvat tällä hetkellä. Pop art -sisustus ja marokkolainen keittiö luovat jännittävän tunnelman, mutta isoja lämpimiä ruokia on turha etsiä, paikka on pikemminkin itämainen versio tapas-baarista. Suosittelemme !


     


    Dans le vent d’automne


     


    Enfin l’automne, après cet été indien interminable… pour que nous puissions observer si les tendances annoncées s’avèrent dans la rue. Les youkkies sont nippés en Burberry, les petiots chez Zadig & Voltaire, le tube de dentifrice se pavane avec un habit Dior et les fashionistas visitent Paris en limousine, pour ne pas user leurs Manolo (ndlr: Manolo se traduit Tarsala en finnois – Louboutin en français).


    Les couleurs alléchantes de la saison précédente restent à l’affiche à mon plus grand bonheur : chocolat noir, café au lait et les motifs animaliers discrets (girafe, léopard, tigre…) Au lieu d’un sac baguette peu pratique, je confie mes trésors à une création Vent de Terre dont le cuir épais résiste aux aventures les plus folles (dents du petit dernier qui démangent, bain de foule lors les grèves de métro, vent et pluie à vélo…). Dans son antre, cohabitent mon portefeuille motif tigre, porte-clé en cuir orange, antique et solannel Filofax en cuir bordeaux, mp3 argenté, sac en toile rouge pour les courses alimentaires… et le fameux kit de survie motif camouflage, pas encore traduit mais tout en images. =D


    Bonne nouvelle à toutes celle qui s’étaient forcées à investir dans les horribles Ugg : repos, poubelle ! Seules dérogations restant les habitantes des zones proche du cercle polaire voulant porter des mini-jupes, dans le seul but de garder les pieds au chaud. En revanche, les bottes sont de plus en plus le clou de la saison, avec des modèles particulièrement canons chez Chloé et même Dior, pour sa collection aviateur.


    Esquimaux sont à l’affiche chez Swarowski sous le signe de Mood for Ice, tout comme la bobolchevisation qui se traduit en tuniques et autres accessoires d’influence slave. Tiens elle est où déjà ma chapka pour faire bonne figure ?!


    C’est pour vérifier tout ceci que nos experts ès shopping se sont lancés dans le Marais (traduction à venir…), et le safari de l’après-midi fut couronné par un détour par le Cuba et un dîner dans le bar mezze marocain Andy Wahloo. La déco entre pop art et ethno-chic fait mouche ; à tester !


    NDLR : les pages jaunes et tous les guides s’entêtent à écrire Andy Whaloo, mais je confirme que les cartes du restaurant orthographient bel et bien le nom Wahloo…