Maurelita.com 2.0

Maurelita augmentée

Dompteuse d’outils collaboratifs le jour, vélotaffeuse et bloggeuse bilingue le reste du temps.

blogistan cuisine deko joulu-Noel kulturellissime modeuse paris pligaa ranska rock suomi vélo web écolo

  • Blog de l’avent * * * Joulukalenteriblogitusta

    Kotirouvana Kiinassa -blogin innoittamana pähkäilen omaperäistä joulukalenteri-ideaa blogiini.

    Lupaan olla kallistumatta kokonaan tyttökerholiiallisuuksiin vaikka aloitankin käsilaukkuteemalla ja Oolan luokitusta seuraten listaan omani – miten näitä VOI olla näin vähän ?!?! Kolahtelee harvemmin kuin kengät – ja ennen kaikkea on hankalaa ja riskaabelia siirrellä elintärkeitä vimpaimia kassista toiseen.

    Vakkarit :

    1. Se sama Suklaanruskea Paksunahkainen luomus. Tosikon syntymän kunniaksi Mieheltä saamani lahja (ja samaan syssyyn tuli noi adidakset…), käytössä joka päivä. Yritän siis pukeutua ruskeaan ja välttää täysmustaa. =)
    2. Entinen vakkari oli suuri A4-kokoinen Paquetage-kassi, määrittelemätön ruskean-pronssinen-mustahko ihanuus. Puhkikulunut, hätävarana.
    3. Musta oranssikoristeinen pikkuinen selkäreppu – fillarointia varten.

    Partiparti:

    4. Mikrokuituinen beige oranssivuorinen Gap-minijippo, jossa puolitusinaa pikkutaskuja ulkopuolella – mutta niin pieniä ettei niihin mahdu kuin metrolippu, jos sekään. Aivan liian pieni, meikkipussikaan ei mahdu sinällään vaan sisältö pitää purkaa.
    5. Hopeainen iltalaukku ostettu vuoden 2000 uutta vuotta varten (teema metallit ; olin hopeainen kantapäästä peruukkiin)
    6. Keltainen "kumikankaasta" tehty luomus ; Miehen ensimmäinen synttärilahja minulle eli tunnearvonsa vuoksi säästökäytössä.

    Muut:

    7. Ruskea Samsoniten matkakassi, joka tekee käsilaukun virkaa kun matkustan ipanoitten kanssa. Kaikki elintärkeä mahtuu messiin ja kädet ovat vapaina olkaremmin ansiosta.
    8. Musta monitaskuinen kassi jossain kaapin uumenissa.
    9. Luumunpunainen Longchamp-prototyyppi suoraan tehtaalta tutun kautta – sopi kuin nappi silloiseen luumunpunaiseen turkiskauluksiseen talvitakkiini.

    Onpas vähän !!!! Jos kenkiä metsästäessä tarttuisi jotain hauskaa messiin ensi kerralla… lottovoitolla voisi irrota jopa tuo yläpuolella prameileva Mulberry-unelma.

    Inspirée par le blog d’une Finlandaise en Chine qui a transformé son blog en calendrier de l’avent, je souhaitais en faire de même mais dans un registre un peu différent – et en essayant de ne pas abuser à outrance du filon shoppeuses en folie…

    En dernier post de la série inventaires de mon dressing, voici les sacs à main – vous l’échappez belle, on est loin des trente ! Probablement parce qu’il est bien plus difficile de trouver un sac idéal – et encore plus d’en changer au quotidien, au risque d’oublier de transférer une partie du contenu…

    Valeurs sûres :

    1. Sac Vent de terre  en cuir épais, couleur chocolat noir ; cadeau de naissance pour le deuz. Nous sommes inséparables !
    2. Ancien sac de tous les jours, un grand sac Paquetage au format A4, d’une couleur indéfinissable entre marron, cuivre, noir et bordeaux. Usé à la corde, pour les dépannages.
    3. Un petit sac à dos noir gansé orange pour faire du vélo.

    PartyParty:

    4. Un sac minus de chez Gap ; beige avec une doublure orange ; petites poches à l’extérieur trop petites pour héberger autre chose que des tickets de métro. (Argh).
    5. Sac baguette argenté, acheté pour le réveillon de l’an 2000 sur le thème "métaux" j’étais argentée de la perruque aux pieds.
    6. Un sac jaune en caoutchouc ; premier cadeau d’anniversaire de mon homme.

    Autres:

    7. Un petit sac de voyage Samsonite, pour prendre l’avion avec les petits. Tout dans un seul sac et les mains libres grâce à la bandoulière. Irremplaçable.
    8. Sac noir à multipoches au fond d’un placard.
    9. Prototype Longchamp couleur prune offert par une copine – va à merveille avec mon manteau prune à col fourré. Un rêve.

    Tout ça pour ne même pas atteindre dix ! Frustration majeure. Je mets ici encore une photo du sac Mulberry de mes rêves si le Père Noël s’aventurait sur mon blog…

  • Groll’addiction en images / Kenkäfriikittelyä kuvineen

    kengatOtin innolla vastaan kenkähaasteen (Naamioiden takana, Perfecto, Oolatus) ja uskaltauduin vihdoin inventoimaan kenkäkokoelmani. Pelkäsin aina päätyväni johonkin hurjaan lukuun, ja pettymys oli kova kun nippa nappa kolmenkymmenen rima ylittyi. Eihän mulla ole ollenkaan liikaa kenkiä…

    Ja kaikille kenkäfriikeille elintärkeä tiedotus : listatkaa omanne blogiinne tai nettisivuillenne ja kommenttia tänne, tai jolleivät blogitukset kuulu paheisiinne, vastatkaa tähän !

    Ensimmäiseksi jokapäiväisessä käytössä tai muuten kädenulottuvilla olevat suursuosikit :

    1. kuluneenruskeat Caterpillar-saapikkaat nauhoilla ja soljilla
    2. ruskeavalkoiset Prince de Galles (walesinprinssi ?) -kuosiset Adidakset
    3. ruskeat korkeat kävelykengät
    4. tummanruskeat tylppäkärkiset solkikengät 4cm korolla
    5. keskiruskeat korkeakorkoiset italialaiset pistokkaat nilkkaremmillä
    6. beiget kankaiset nyöritettävät pistokkaat ruskealla BEACH-logolla =)
    7. ruskeat kapeakärkiset ja -korkoiset krokosaapikkaat
    8. mustat polvipituiset kiilakorkoiset tekonahkasaapikkaat
    9. mustat tolppakorkoiset tylppäkärkiset lontoolaiskengät
    10. mustat nyöritettävät ballerinat
    11. oranssivihreät Coq Sportif nahkatennarit
    12. mustat pitkävartiset Bullboxer-lenkkarit
    13. mustat loppuunajetut vetoketjulliset nilkkurit
    14. mustat valkoreunusteiset spittarit
    15. oranssit Bullboxer-avokastennarit (tohveleina kotona)

    sandaalitSitten kesäkengät tai muuten vain vaatekomeron perukoilla piileskelevät aarteet jotka pääsevät liikenteeseen juhlamenoon tai muuten erikoisissa tilanteissa :

    16. kiilakorkoiset korkkipohjaiset ruskearemmiset haihatukset (2x käytetyt)
    17. mustat mokkanahka-avopistokkaat kiilakorolla
    18. tiikeriraidalliset avopistokkaat
    19. lehmäkuvioiset mokkanahkaremmisandaalit
    20. punaiset kiilakorkoiset Kookaï-remmisandaalit
    21. musta-beige-oranssit Patrick-lenkkarit
    22. beiget pitkävartiset Pataugas-tennarit
    23. mustat salomé-korkkarit (avokkaat päällysremmillä)
    24. mustat "krokotiili"-kiiltonahkakengät (Lontoosta)
    25. valkoiset juhlakorkkarit (hääkengät !)
    26. oranssit kiiltonahkakorkkarit
    27. mustat huippukorkeat krokotiilijäljitelmät

    Ja pieni valikoima Suomeen jätettyjä vanhoja lemppareita jotka hajoaisivat tiheämmästä käytöstä….

    28. mustat kiilakorkoiset Kookaï-remmisandaalit
    29. mustat teddyvuoriset nyörisaappaat
    30. mustat tennarit
    31. valkoiset tennarit
    32. khaki-oranssit Zara-lenkkarit
    33. mustat nahkalenkkarit

    Traagisin kenkäkokemukseni tapahtui pari vuotta sitten kun jouduin heittämään pois rakkaat Doc Martensit : olivat mokomat homehtuneet kellarissa kesän aikana vesivahingon takia, puolen tusinan kohtalokaverin kanssa. Tästä viisastuneena en laita enää kenkiä kellariin – paitsi jos tarkoituksena on päästä niistä eroon enkä raatsi heittää pois siltä istumalta…

                 *   *   *

    saapikkaatJ’ai relevé avec grand plaisir le défi lancé par plusieurs bloggueuses finlandaises, et me suis attelée à un inventaire de mes chaussures. J’y pensais depuis longtemps mais n’osais pas me lancer par peur d’aboutir à un chiffre totalement déraisonnable, mais ayant à peine franchi la barre des trente, je vais me sentir obligée de courir en chercher de nouvelles dès lundi…

    Avis important à toutes les accros aux chaussures : lister les vôtres sur votre blog, ou si cela ne fait pas partie de vos vices, postez votre réponse en commentaire ci-dessous !

    Tout d’abord mes préférés, à usage quotidien et à portée de main :

    1. bottes Caterpillar en cuir gras marron
    2. Adidas marron et beige motif Prince de Galles
    3. trotteurs chocolat à talon à bout carré
    4. escarpins marron foncé à bout carré à petit talon carré
    5. mules marron (fauve) à talon haut avec bride autour de la cheville
    6. mules beige à lacer autour de la cheville avec le texte BEACH sur les deux =)
    7. bottes marron croco à bout pointu et talon bobine
    8. bottes hautes à talon compensé
    9. moccasins à bout carré et à talon carré rapportés de Londres
    10. ballerines noires à lacer autour de la cheville
    11. Coq Sportif kaki et orange
    12. baskets montantes noires Bullboxer
    13. bottines noires à bout carrée usées à la corde
    14. escarpins noirs à liseré blanc
    15. baskets Bullboxer orange (en guise de chaussons)

    Ensuite les modèles hors saison ou destinés à des fêtes ou autres événements particuliers, remisés au fond du dressing :

    16. sandales à brides croco marron à semelle en liège, talon vertigineux compensé (portées pile deux fois)
    17. mules noires en daim ouvertes devant
    18. mules ouvertes devant motif tigre
    19. sandales à bride motif vache
    20. sandales Kookaï rouges à talon compensé
    21. baskets Patrick noir-beige-orange
    22. Pataugas montantes beige
    23. salomé noirs
    24. chaussures croco en cuir verni rapportées de Londres
    25. escarpins blancs à talon très haut (chaussures de mariage !)
    26. escarpins vernis orange
    27. escarpins noirs croco à talon très haut

    Puis en dernier, quelques vieux favoris rapportés en Finlande pour leur retraite bien méritée :

    28. sandales Kookaï noires à talon compensé
    29. bottes fourrées noires à lacets
    30. baskets noires
    31. baskets blanches
    32. baskets Zara kaki et orange
    33. baskets noires en cuir

    La pire tragédie de ma carrière de groll’addict : d’avoir dû jeter mes Doc Martens il y a quelques années car ils avaient moisi à la cave pendant l’été à cause d’un dégât des eaux… tout comme une demi-douzaine d’autres paires de grolles. Plus jamais des shoes à la cave, sauf si je veux m’en débarrasser…

  • 10 * Kymmenen * Dix

    Un samedi soir de vent et de neige, il y a pile dix ans…

    Avec ma copine Lamia et un gentleman motard très rock’n’roll récemment rencontré, nous étions invités à l’anniversaire d’une copine de bureau Cricri qui était quasiment ma voisine à l’époque, dans le quartier de Batignolles.

    Déformation professionnelle oblige, je tentais de m’accaparer de platines mais des invités friands de techno nous poussèrent vers d’autres horizons. Cap sur Pigalle et ses bars tendance de l’époque : le Dépanneur avec ses serveurs munies de bouteilles de tequila dans les ceintures à révolver, Omoloko où l’on jouait des coudes pour accéder au jukebox et choisir un morceau pour faire danser tout le monde – moyennant quelques francs…

    Nous finîmes accoudés au comptoir (chaud chaud !) chez Lili la Tigresse, dans une ambiance contrastant avec la neige qui se mettait à tomber dehors, rendant Paris féerique…

    Une note particulièrement nostalgique qui s’explique par le fait qu’aujourd’hui cela fait dix ans que nous sommes ensemble avec mon Homme. Un menu de circonstance se trame dans ma tête, et les bulles sont au frais, planquées dans le bac à légumes du frigo où aucun de mes trois hommes ne devrait s’aventurer dans la journée…. =)

    Dans la photo d’archives ci-dessous les trois protagonistes déguisés en tarmo dans une soirée d’antan (N.B. Les pattes du motard sont majoritairement du fard à paupières, pour un effet chanmé !)


    Oli synkkä ja myrskyinen lauantai-ilta, tasan kymmenen vuotta sitten.

    Olimme kolmistaan kaverini Lamian ja hiljattain tapaamani rokkarimoottoripyöräherrasmiehen kanssa menossa työkaverini Christinen synttäreille square Batignolles -korttelissa, missä itsekin asuin.

    Pahan tapani mukaan yritin vallata levysoittimet kemuissa, ja teknoa himoitsevat kutsuvieraat pistivät kapuloita rattaisiin, joten suuntasimme läheisen Pigallen silloisiin muotipaikkoihin. Le Dépanneur jossa baaritytöt slämmäsivät revolverivöistään shotteja asiakkaille ; Omoloko jossa tanssittiin jukeboxin tahdissa ja piti – sielläkin – käyttää kyynärpäitään päästäkseen valitsemaan muutamalla frangilla biisejä.

    Lopulta rantauduimme Chez Lili la Tigressen kuumalle baaritiskille lipittämään taikaliemiä – muistaakseni elimme silloin gin fizz -kaudella.

    Tämä poikkeuksellisen nostalginen vuodatus tarkoittaa, että tänään tulee siis tasan kymmenen vuotta täyteen Miehen kanssa – ja mietin kuumeisesti mitä kehitän 10v-kynttilöitten alle illallisella ! Shamppanja on jo jääkaapissa odottamassa, visusti keittiöpyyhkeeseen käärittynä vihanneslaatikossa – sinne ei pitäisi kenenkään kolmesta kotimiehestä eksyä.  =)

    Ylläolevassa arkistokuvassa samaiset kolme naamioituneina motoristeiksi joissain muissa "bailuissa", kuten muinoin sanottiin… (TOIM.HUOM. suurin osa pulisongeista on meikkiä)

  • Enfin une vraie version bilingue / Vihdoinkin oikea kaksikielinen versio !!!

    Grâce à mon magicien de frangin, voici un bout de java script qui va changer la face de mon blog ! Fini le scroll à dormir debout, les pages interminables en deux langues : en un seul clique, la traduction dans la langue de Molière. N’est-ce pas magnifique ?

    Merci Antti ! =D

    EDIT : SUITE A LA MIGRATION DU BLOG SUR TYPEPAD LES JAVA SCRIPTS N’ONT PAS SURVECU…

       *   *   *

    Huoahtakaa helpotuksesta : ranskankielinen versio on nyt piilotettu eikä teidän tarvitse kelata ylös alas hakemassa kotimaista tavaraa. Vain halutessanne tulee ranskaa tuutin täydeltä – eläköön java script ja mystisiä voimia omaava veljeni…

    EDIT : BLOGIN SIIRRYTTYÄ TYPEPADIIN JAVASCRIPTIT HÄIPPÄSIVÄT BITTIAVARUUTEEN…

  • Mondes bilingues / Kaksikielisiä maailmoja

    Kaksikielisyydestä tulee puhetta harva se päivä monikulttuurisessa miljöössämme, ja aihe onkin ehtymätön keskustelun aihe.

    Meillä on kotikieli ranska ja itse puhun lapsille suomea ainoastaan kun olemme keskenämme, koska mies ei sitä ymmärrä. Olisi keljua sulkea lasten isä pois keskustelusta, enkä itsekään haluasi moista kokea.

    Minusta "yksi ihminen – yksi kieli" -periaate on käytännössä hankala ainakin meidän tapauksessamme, ja lukemassani alan kirjallisuudessa vakuutetaan lapsen ymmärtävän sujuvasti eri tilanteet. Pääasia on, että noudattaa aina samaa logiikkaa – mikä se sitten olikaan. Eli johdonmukaisuus on avainsana.

    Esikoinen 3,5v puhuu suomea lähinnä pakon edessä tai painostamalla, mutta aloitti suomi-koulun (tarhan) Pariisissa nyt syksyllä, samalla kun täkäläisen (leikki)koulun. Ymmärtääkseni puhuu vieläkin ranskaa suomi-koulussa, mutta tämä on minusta sitä energiansäästöpolitiikkaa eli "miksi en puhuisi kun kaikki kuitenkin ymmärtävät ranskaa"…

    Suomi-koulu on kovin mieluisa ja koko viikko odotetaan tuota keskiviikkoista iltapäivämenoa (2h/vk), ja minusta on hyvin tärkeää että lapsi tiedostaa osaavansa kahta kieltä ja kuuluvansa kahteen kulttuuriin. Kannattaa satsata vaikka tuloksia ei tuntuisikaan tulevan.

    Joku kertoi ranskalaisen lastenlääkärin suositelleen jopa ettei lapselle puhuttaisi muuta kuin ranskaa ! Moinen ratkeaa helposti lääkäriä vaihtamalla… =D

    Aiheesta lisää yahoo-ryhmässä (suljettu ryhmä – pyytäkää jäsenyyttä jos kiinnostaa, vilkas yhteisö !) :

    http://groups.yahoo.com/group/kaksikielisyys

       *   *  *

    Le bilinguisme est un sujet de conversation inépuisable dans notre milieu multiculturel, et souvent source de réactions enflammées de la part de parents concernés.

    La langue quotidienne dans notre famille est le français et je ne parle ma langue maternelle finnois que quand je me trouve seule avec les enfants, parce que leur père ne la pratique pas. Il serait dommage de l’exclure de nos conversations, et je n’aimerai pas subir une telle situation moi-même.

    Quant à la fameuse méthode "une personne, une langue", à mon sens elle ne convient guère à notre situation, et la littérature que j’ai lu sur le sujet confirme ma conviction : le bon sens reste le meilleur guide, et l’essentiel est d’avoir une méthode et de s’y tenir, peu importe laquelle. Un enfant comprend facilement les configurations différentes, tant qu’il y ait une logique.

    L’aîné (3 ans et demi) parle le finnois principalement quand il y est contraint et forcé, mais l’école finlandaise qu’il fréquente le mercredi après-midi lui plaît énormément. D’après ce que j’ai compris, il persiste à parler français à tout le monde, mais il s’agit d’une "politique d’économie d’énergie" – puisqu’il sait pertinemment que tous le comprennent… Le contact avec ses compatriotes est primordial pour entretenir – ou ici plutôt pour créer – un sentiment d’appartenance à un peuple, et même en l’absence de progrès visibles les notions d’une double culture s’encrent dès le plus jeune âge.

    Une Finlandaise dans une situation similaire à la mienne racontait sur un site web que son pédiatre lui avait conseillé de ne parler que le français à son enfant, pour ne pas le perturber… mais heureusement qu’on peut facilement se débarrasser de tels éléments perturbateurs – en changeant de pédiatre !

  • Grévistes privilégiés / Etuoikeutetut lakkolaiset

    MEA CULPA / DEMENTI !!!

    Jostakin kumman syystä Ranskan valtion rautatiet SNCF ovat TAAS lakossa… Ja se joka uskaltaa väittää ehkä siihen on varmaankin hyvä syy, lukekoon seuraavan lyhennetyn listan etuoikeuksista (koko juttu alla ranskaksi) :

    Otettakoon esimerkiksi vaikkapa TGV-pikajunankuljettaja, jonka "kurja" tilanne joka pakottaa heidät lakkoon :

    => nettopalkka 2200 euroa uran alussa ja jopa 4880 egee jatkossa;
    => bonuksia:
    – loppuvuoden bonus,
    – työbonus (uskomatonta !),
    – matkabonus,
    – TGV-bonus,
    – hiilibonus (jep, luitte oikein),
    – lomapalkkio (kivaa),
    – vuosittainen käyttöpalkkio,
    – ylityökorvaukset,
    – kotoapoissaolobonus (verovapaa) jne.

    Työviikko: 25h (väittikö joku että Ranskassa on 35h työviikko ?!)

    40v TGV-kuljettajalla vuosipalkka bonuksineen on suunnilleen 75.000 € (source vie du rail 2002)
    Eläkeikä : 50v (ymh)
    Sairaanhoito: ilmaista (työaikana) 15.900     laitoksessa joissa heidän ei tarvitse maksaa senttiäkään.
    Muita etuja : ilmaiset matkat työntekijöille ja koko perheelle, kulttuuririentoja, ja ELINIKÄINEN TYÖPAIKKA. Voikun surkeaa.

    Ja niille ressukoille joille ei herunut bonuksia, on keksitty "bonuksen puutteen bonus". Ihailtavan vilkas mielikuvitus heillä !

    Rautateillä on töissä n 1% ranskalaisista, mutta heidän ansiokseen voidaan lukea 20% maan lakkopäivistä. Tässäpä tehokas lafka…

    Moisia kun miettii jumituttuaan julkisten ruuhkiin tuntikaupalla, tulee oikein hyvä mieli ja uhkuu joulurauhaa kuljettajaa kohtaan.

    *murhanhimoisena*

    ________________________________

    SNCF

    Situation d’un conducteur de TGV :

    => Salaire : de 2 200 euros net en début de carrière (2 smics) à 3 200 EUR     (4 880 EUR net conducteur TGV) en fin de carrière.
    => Plus :
    – prime de fin d’année,
    – prime de travail (stupéfiant !),
    – prime de parcours,
    – prime de TGV,
    – prime de charbon (vous avez bien lu),
    – gratification de vacances (peut-on rêver plus belle expression ?),
    – gratification annuelle d’exploitation,
    – indemnités pour heures supplémentaires,
    – allocation de déplacements (non imposable comme avantage en nature) etc.

    Horaire de travail : 25 heures par semaine (vive les 35 heures !)
    Pour un conducteur TGV de 40 ans le salaire net Annuel toutes primes et     avantages confondus s’élève a 75 000 EUR (source vie du rail 2002)
    Retraite : à 50 ans (sans commentaire)
    Soins : gratuits (sur leur temps de travail) auprès d’un des 15.900     établissements de soins agrées où ils sont couverts à… 100 %
    Autres privilèges : gratuité des transports pour les agents et leur famille, C.E. très généreux, ET L’EMPLOI A VIE… Est-ce un motif de grève ?

    TOUT CELA NE SUFFIT PAS : pour les sédentaires qui n’avaient droit à aucune prime a été créée la "prime d’absence de prime" !!!

    La SNCF représente 1% des emplois en France, ses salariés cumulent 20% des jours de grève effectués en France.

    Voilà qui nous met de bonne humeur, une fois coincés dans les encombrements du métro…

  • Dr Jabuse / Saikkusäikky tohtori

    Vitjat ! Hatuttaa niin vimmatusti.

    Hiljattain luin jostain jopa kolmasosan Ranskan pitkäaikaissairaslomista johtuvan työntekijän ja työnantajan välisestä konfliktista. Muistan ehkä väärin – moinen kuullostaa niin uskomattomalta, että epäilen jo koko jutun todenmukaisuutta.

    Itse kun olen kituuttanut jo viikon töissä kamalassa yskässä, väärillä lääkityksillä ja öitä nukkumatta tosikon karjuessa kuumehouruissaan (sekin puutteellisilla tropeilla… aihetta vaihtaa lääkäriä ?!), tuntuu epikseltä ettei irtoa kuin yksi vaivainen päivä saikkua, ja sekin vasta toisella kierroksella.

    Toisella lekurivisiitillämme eilen tyyppi ihmetteli ettei ollut antanut sairaslomaa viime kerralla, ja kysyi ottaisinko nyt. Nyökkäilin innoissani ja mahdollisimman sairaan näköisenä, niin paljon kun poskiontelot antoivat myöten (hölsk hölsk), ja se armeliaasti sanoi kirjoittavansa siksi päiväksi lomaa – kun kerran en ollut mennyt töihin. Meinasin tukehtua yskänkohtaukseen ja protestointini menivät väärään kurkkuun, ja se lohdutti että kyllä noi antibiootit parantavat pian.

    Töissä kiertävät mua kun ruttoa ; yskin kuin viimeistä päivää ja pelkäävät saavansa tartunnan. Ihmettelevät miksen jää kotiin sairastamaan, mutta palkatonta lomaako tässä pitäisi repäistä ? Ehei tule kuuloonkaan. Ihmetyttää koko maan syysteemit.

    Niisk köh köh & kumpp.

       *   *  *

    Dans la version finnoise qui cohabite ci-dessus, je m’interroge longuement sur le système médical français : ayant récemment lu quelque part qu’un tiers des arrêts maladie long terme sont dus aux conflits avec employeur, je trouve fort injuste de ne décrocher qu’un seul jour de congé maladie pour une bronchite qui dure depuis bientôt dix jours.

    Je m’aperçois par la même occasion de la quasi-impossibilité de traduire les notes d’une langue à une autre : la pertinence de certaines observations ne s’applique que dans un contexte culturel précis, avec un vécu similaire. Donc, mes déboires avec un médecin français qui feront sourire un compatriote habitué à un "modèle social nordique", paraîtront d’une banalité à tout patient ayant cotoyé le modèle local…

    Quant à ceux qui réclament une version en anglais, je ne fais pas un dessin de la complexité du projet et déclare déjà qu’il n’y en aura pas – en tout cas pas avant ma retraite en 2067 ?!?!

  • Kuumekäyristä ja poliisituomioistuimesta

    Ipanoitten kuumelukemat ovat leikkineet vuoristorataa viimeiset pari kolme päivää ; reippaasta 40°C hourailusta suhautetaan kuumelääkkeen siivin normaaliin 37°C pintaan, ja sitten taas kavutaan ylös – kumpikin vuorollaan.

    Esikko kuumeilee kiltisti ainoastaan päiväsaikaan, mutta tosikko odottaa että olemme kaikki tiiviisti höyhensaarilla ja ampaisee huippulukemiin vasta klo 1 alkaen. Jäiköhän sillä tiistaisella lääkärikäynnillä jotain pöpöjä huomaamatta ? Ja näin käy taas viikonlopun koittaessa, kuinkas muuten.

    Tulee mieleen auttamatta omat kuume-enkkani ammoin ala-asteaikoina ; muistan miten torkuin olohuoneen sohvalla ja villakankainen päällys pisteli sormia kuin olisi ollut neuloja täynnä. Kaikki oli jotenkin epätodellista ja unenomaista, ja sain syödä ihan mitä halusin kunhan vain söin jotain ! Keskussairaalan (jälkeenpäin turhaksi osoittautuneissa) tutkimuksissa kohokohta oli sairaalan kirjasto, josta löytyi vino pino Neiti Etsiviä joita ei kotikunnan kirjastossa ollut, enkä olisi halunnut jättää niitä kesken.

    Saimme myös tietää, että motoristiamme kolhinut kaahaaja joutuu poliisituomioistuimeen helmikuussa. Yllättävää ja samalla lohduttavaa, että jutusta tuli noinkin vakava – kun kerran toipuminenkaan ei ole ihan pikkujuttu. Ei mitenkään kostonhalusta, vaan silkasta halusta että äijä ymmärtäisi ajaa varovaisemmin ennen kuin tappaa jonkun.

    Näissä syvällisissä mietteissä, hyvää viikonloppua ja parannumme pian !

       *  *   *

    Désolée pour les lecteurs francophones ; dépassée par les événements j’ai ces derniers jours négligé les traductions simultanées, mais ce n’est que momentané ! Bon WE ; je me reprends la semaine prochaine…

    Vous aurez quand même compris le post beaujolais d’hier (date à ne pas zapper !) et les films français cités ci-dessous – que nous nous apprêtons à regarder ce WE.

  • Perjantainelonen

    Perjantainelonen johdattaa oikeiden asioiden äärelle, eli viikonlopun viettoon. [löytyi blogista Matkalla]

    1. Mikä päivä on ihanin seuraavista: perjantai, lauantai vai sunnuntai?
    Perjantai on vielä duunipäivä, mutta nousutunnelma kompensoi melkein kokonaan tämän miinuspuolen. Kaikki vielä edessä, lupaavaa ! Lauantai on täpötäynnä tekemistä ja menoa, ja sunnuntai lähinnä leikkimistä ipanoitten kanssa, takkatulen ylläpitoa ja ehkä peräti lounaskutsu tai -vieraita. Vaikea valita ; kaikki parhaita mutta sanotaan vaikka nyt lauantai.

    2. Vapaan viikonloppupäivän suosikkiaktiviteettisi?
    Kaupungilla shoppailua tyttökerhon seurassa tapas-lounaineen ; hyvä kirja salmiakkipussin ja maitolasin kanssa takan vieressä ; temmeltämistä ipanoitten kanssa.

    3. Onko meillä mielestäsi sopivan pituinen viikonloppu?
    Jos käännettäisiin arkipäivä/viikonloppu -suhde toisinpäin eli 2 päivää töitä ja 5 viikonloppua, se varmaan riittäisi. Vai ?!?!  =D

    4. Mitä teet tänä viikonloppuna?
    Perjantai-iltana en mitään = lasi punkkua, illallisella jotain kivaa, joku jemmassa oleva dvd (Cité des enfants perdus, Comme une image…). Lauantaina ruokaostokset (argh) ja illalla hoitotäti tulee lapsenvahdiksi kun illallistamme tuttujen luona (jipii). Sunnuntaina ei mitään ohjelmoitua ; ehkä haravointia ja maahan tippuvien viikunoitten raivausta (ovat liukkaita mokomat !).

  • Beaujolais nouveau ! Punkkua ilmassa… ja laseissa

    Kas kun meinasi unohtua koko "merkkipäivä", eli marraskuun kolmannen torstain beaujolais nouveau.

    Maineikas nektari tuli kauppojen hyllyille vasta nyt ekana sallittuna myyntipäivänä, eli kipitän heti töitten jälkeen markettiin ostamaan maistiaisia sekä patonkia ja juustoja.

    Muoti-ilmiö on levinnyt muittenkin kuin beaujolais-alueen uusiin viineihin ; kaikki kynnelle kykenevät ratsastavat uutuusviinisuosiolla ja – tämä on huippu – aiheesta on tehty blogikin. Mitähän vielä ?!

    Tapahtuma juontanee juurensa vanhasta pakanallisesta tavasta, mutta muutaman viime vuoden aikana on alkanut tuntua että koko maailma on omaksunut juhlan kuin konsanaan halloweenin. Jotain hyvääkin globalisaatiossa.

    Tänä vuonna tarjolla pitäisi olla vähemmän tavaraa, mutta sitä maukkaampaa. Huomisista lehdistä saa sitten lukea onko tässä vuosikerrassa banaania, mustikkaa tai jotain muuta aromia…

    A la vôtre !