©Antti
La magie parisienne agît toujours…
Juhlien jälkitunnelmissa vielä Pariisin taikaa hovikuvaajani muistikortilta ; kyllä tämä kaupunki on maailman kauniimpia !
-
Des défis lancés à go-go dans la blogosphère en finnois ! J’en attrape un au vol (merci les co-blogueurs) comme si rien n’était. En effet indésirable, les uns lançant le défi aux autres, de fil en aiguille j’ai découvert une douzaine de nouveaux blogs fort intéressants. Et quand est-ce que je vais avoir le temps de dormir, hein ?!
Enfin, retournons à nos petits oignons. Qui voudrais-je lire sous forme de blog ? Le plus drôlissime serait probablement mon frère, mais avec ses pages pro et sa BD en ligne j’ai peur que ma requête ne reste lettre morte. Mais le défi est lancé, si un jour des problèmes de passe-temps devaient se présenter.
Tous les amis, la famille et les connaissances en tout genre seraient passionnants à lire ; on découvre des faces cachées des individus grâce aux blogs. Comme par enchantement, on se dévoile tout autrement face à l’écran et en imaginant que seul des inconnus vont lire le journal pas si intime.
Côté célébrités, outre les blogs en finnois parmi lesquels on aimerait voir un blogueur semi-officiel de l’académie Finlandaise, je suivrai avec délectation le quotidien bizarroïde d’Amélie Nothomb (j’ai cherché son blog en vain) ou peut-être même Milan Kundera qui a réussi le tour de force de ne plus écrire en sa langue maternelle mais en français ! (Est-ce lui qui traduit ses romans en tchèque maintenant ? Exerce-t-il un droit de relecture du moins ?? Respect.)
En valeur éternelle de phrases oniriques sans fin, je voterai pour le blog posthume de Marcel Proust…
[Sur la photo d’archives des années 70, la bloguinette avec ce fameux frangin…]
[Arkistokuvassa allamaininittu veli ja blogittaja kultaisella 70-luvulla…]Haasteita singahtelee Blogistanissa sinne tänne ja nappasin lennosta itsellenikin moisen itsepalveluperiaatteella, kiitos Sun äitis, Tosikko ja Muun muassa. Löysin siivellä tusinan uusia tuntemattomia bloggaajia, joilla on kaikilla toinen toistaan houkuttelevampia juttuja. Koska mä nyt muka kerkiän nukkumaan ?!?!
No kummiskin. Ketä siis haluaisin lukea ?
Vinkeintä olisi jos oma veli rupeaisi blogittamaan, mutta kun sillä on jo ammattilaisen fiinit sivut ja tekee vielä sarjakuvaakin, niin eipä taida viitsiä / ehtiä. Jääköön ehdotus ilmaan leijumaan jos tulee vapaa-ajan ongelmia…
Kavereita, sukulaisia ja ylipäätään (puoli)tuttuja lukisin minäkin uteliaisuudesta, kuten esim entinen työkaveri Alex joka maailmanympärimatkallaan on tullut bloginsa myötä "läheisemmäksi", vaikka tyypin asuessa Pariisissa ei ollut juuri tietoa missä kaveri menee.
Julkisen puolen tyypeistä kiinnostaisi lukea vaikka kuinka moni ; ehdittiin jo mainita Anna-Leena Härkönen, Kielitoimiston pamputtaja… ranskankielellä Amélie Nothomb saisi varmaan aikaan outoa tavaraa (ties vaikka bloggaisikin jo, täytyy tarkistaa !), ja varma nakki olisi tsekistä ranskankieleen siirtynyt Kundera (kääntäkö herra itse romaaninsa tsekiksi nyt ?!) tai jos Marcel Proust eläisi, saisimme loputtomia unenomaisia lauseita !!!
Pariisin mellakoitten ollessa (kirjaimellisesti) kuumimmillaan, yritin löytää jonkun sisäpiirin bloggaajan, mutta väkivaltaan lietsovia ja tyhjäntyperiä vuodatuksia lukuunottamatta ei irronnut sitä taikapeiliä, josta olisi voinut kurkistaa kulisseihin. Tarkkailuasema harmitteli samaa ammoin, ja olin ylpeä saadessani maininnan. Pienestä sitä ilahtuu.
-
Les Père Noël (en nombre de deux comme tout le monde le sait – même sans avoir trop bu !) ont été plus que généreux, et nous nous sommes noyés sous une avalanche de cadeaux. D’ailleurs nous cherchons toujours le cadet qui a disparu dans la montagne de papier cadeaux… =o)
Voici un petit inventaire ; à vous de deviner qui a eu quoi :
– un camion citerne d’aéroport Lego
– des chevaliers avec montures Lego
– un appareil numérique d’un zillion de mégapixel
– une locomotive et un wagon de cirque Duplo avec un éléphant !
– un déguisement Zorro
– un portable dernier cri pour un blog de tonnerre…*
– une bague d’agates orange
– un CD de jazz d’un clarinettiste qui s’était produit en concert dans le
– club où la bloguinette exerçait comme dj
– un établi portatif qui clignote, chante et cite l’alphabet
– quelques CD (ma platine virtuelle hélas pas encore traduite mais du moins pour les titres…)
– une cartouche Winnie pour le LeapPad… et j’en oublie des tonnes ; les Père Noël sont priés de ne pas se fâcher face à une mémoire si défaillante ! C’est l’émotion…
Joulupukit (niitähän on tunnetusti kaksi…) eivät kitsastelleet lahjojen kanssa, ja olimme hukkua lahjapakettivyöryn alle. Etsimme vieläkin kuopusta joka kaivautui piiloon lahjapapereihin…
Tässä pienoista inventaariota ; arvoisat lukijat saavat arvuutella mikä tuli kenellekin :
- Lego-tankkausauto
- Lego-ritarit ja -heppa
- Triljoonan megapikselin uusi digikamera
- Duplo-veturi ja -sirkusvaunu elefantin kera
- Zorro-naamiopuku miekkoineen ja kaikkineen
- Viimeistä huutoa oleva läppäri
- Oranssikiviä täynnä kilisevä puolijalokivisormus
- Jazzlevy klarinetistiltä joka on soittanut sveitsiläisessä klubissa missä blogittaja oli dj:nä edellisessä elämässään…
- Vilkkuva ja pimputtava kannettava lelupakki
- Pari uutta levyä
- Uusi Nalle Puh -ohjelma LeapFrog-läppäriin
- Puuha-Pete -kuvakirja luukkuineeen ; sopivaa vieroitushoitoa joulukalenterifaneille !!!
… ja takuuvarmasti unohdan vähintään puolet ; joulupukit ei saa loukkaantua !
Ja jälkikirjoituksena ja -ruokana komeilee Kafkakosken joulukakku alias miten päästä eroon typheräshtä taikhinakulhoshta…
-
Un réveillon sous le signe de papier cadeau déchiré à go-go et de cris d’enchantement… on dirait Noël ! Mais comme tout le monde le sait, il existe deux Père Noël, dont un qui habite en Finlande et l’autre à La Rochelle, d’où une double visite. Comme c’est drôle que les grand-parents habitent ces mêmes endroits…
Ci-dessous les cousins perdus dans la montagne de papier cadeau ; à droite les frangins en train de se la jouer oenologue avec la dinette apporté par le bonhomme barbu en habit rouge.
Uusivuosi sujui villin lahjapapeririipimisen ja riemunkiljahdusten merkeissä. Tuntui kuin olisi ollut taas joulu ! Siis meillä pukki kävi toisenkin kerran ; kaikkihan tietävät että yksi pukki asuu Suomessa ja toinen La Rochellessa – hassua että sattuukin asumaan samoissa paikoissa kuin isovanhemmat…
Alla serkukset lahjapaperivuoressa eksyksissä, ja oikealla veljekset kippistelevät ammattimaisesti.
-
Zou la bloguinette file chez elle pour préparer le réveillon… en vous souhaitant :
Blogittaja hipsii uuttavuotta (huom yhdyssana !) viettämään ja palaa puh pah peliin taas ensi vuonna, toivottaen :
©Antti -
Miten voi olla vaikeeta totutella uuteen masiinaan, jossa on vieraat kuvankäsittelyohjelmat ja kaikki muutenkin outoa. Menee tuntikaupalla saadakseni rutiininomaiset jutut purkitettua – tässä eka kuva upposen uudelta digikameralta ja tuliterältä läppäriltä. Mikä urakka.
Kiitokset vielä pukille hemmottelusta ! Ja Espanjan pukille Zorron asusta…
Dingue à quel point on peut être perdu sur une nouvelle machine, sans les applis de retouche photo et autres outils habituels.
Admirez nos garçons en attendant… avec l’aîné en Zorro.
-
Pieni säätiedotus La Défense -liikekorttelin 21. kerroksen näköalaikkunastani : täällä tulla tupruttaa lunta !
©Antti : Paris vue de Montmartre / Pariisi Montmartrelta nähtynäPetite météo de ma tour à La Défense : y’neige ! Youpi…
-
Osuva strippi kinkkusesonkiin :
La célèbre BD finlandaise Viivi et Wagner retrace les rapports tumultueuses d’un couple (peu) ordinaire. Traduction des bulles :
– Noël arrive, t’es prête ?
– J’arrête pas de briquer !
– C’est beau de mater une femme qui trime.
– Il commence à faire chaud pour de vrai !
-
Voici le récit du grand déballage du 24, maintenant que nos merveilles technologiques sont connectées entre elles et au monde extérieur.
La dernière fenêtre du calendrier de l’avent fut ouverte le matin, et les objets convoités laissés aux bons soins des garçons. Une attente fébrile était palpable.
A tel point que l’aîné fit grimper le mercure à 40°C avant le déjeuner, suivi de près de son cadet. Mauvais timing, mauvaise année – vivement 2006.
Ne pouvant toutefois pas repousser le passage annoncé du Père Noël, nous finîmes par ouvrir les cadeaux dans une ambiance onirique et irréelle – surtout pour le petit frère qui devait se demander ce qui pouvait bien se passer. Malgré sa fièvre il déchira les papiers cadeau avec application, et poussa des cris de ravissement à la découverte de nouveaux jouets.
Tässä vihdoin jouluaattoreportaasi kuvineen, kun uudet surffipelit ovat pystyssä ja pyörimässä :
Joulukalenterista repesi viimeinenkin luukku, tyhjät kapistukset sai leikkeihin aamulla ja ilmassa oli kuumeista odotusta…
Harmillisesti kuume osoittautui liiankin konkreettiseksi, ja lounasaikaan kärttyisä esikko pamautti elohopean 40°C pintaan, tosikon seuratessa samoilla taajuuksilla heti perässä. Täysin käsittämätön pöpö nujersi pojat juuri sinä ainoana iltana jolloin ei olisi pitänyt – mutta näitäpä tapahtuu. Ensi vuosi on parempi kuin tämä.
Kalenterin lupaamat lahjat piti kumminkin saada, kun pukkikin kolkutteli ovella, eikä tullut kysymykseenkään lykätä lahjoja myöhemmäksi. Siinä sitten riivittiin kilvan papereita hieman unenomaisessa tunnelmassa, pikkuveli ei ainakaan tainnut käsittää mitä kaikkea tapahtui, ja isompikin inventoi lahjansa kunnolla vasta joulupäivänä, kuumeen kadottua yhtä taianomaisesti kuin oli tullutkin. Huono ajoitus, que voulez-vous…
-
Retour prévu dans le monde merveilleux des blogs très prochainement.
Paluu bittiavaruuteen lähipäivinä ! Riemukasta piparintuoksua kaikille…
Maurelita.com 2.0 