I am only as strong as the coffee I drink, the hair spray I use and the friends I have.
Kustomisoitu käännös : olen yhtä vahva kuin tee jota juon, hiuslakka jota spreijaan kutreihin ja tyttökaverini joitten kanssa hengailen.
-
Yabadabadou…
Un nouveau frigo a rejoint notre famille, et ronronne d’une manière rassurante dans son coin – en attendant le ravitaillement que je suis en train de commander chez Telemarket.
Je commençai justement en avoir assez de passer mon temps sur la terrasse, à fouiner dans les caisses abritées sous la table de jardin, sous la toile cirée de Marimekko (il pleuvait des cordes, pour ceux qui n’étaient pas dans les parages). Dans la continuité des habitudes bizarres (temporaires, heureusement !), les voisins devaient s’interroger sur mon nouveau passe-temps. Qui s’expliquait tout simplement par une différence de température entre notre frigo (12°C) et l’extérieur (6°C).
D’où ma question pourquoi la durée de vie de nos amis machines domestiques est-elle calculée à moins de six ans ? Ayant investi dans l’électroménager au moment de l’achat de notre maison, tout tombe en panne au même moment : le lave-vaisselle au printemps, le téléphone sans fil à la rentrée, maintenant le fridge… what next ???
Darty se frotte les mains… avec leurs livraisons gratuites et commande par internet en temps record, on ne résiste pas.
Meillä on uusi jääkaappi ! Se hurisee ihanasti ikiomassa nurkassaan ja odottaa huomista täydennystä – jota sattumoisin tilaan paraikaa netistä.
Alkoikin jo tympiä kelata kaatosateessa hakemaan safkoja terassilta puutarhapöydän alta, unikko-vahaliinan suojista (sateensuojansa kullakin…). Sarjassamme ohimeneviä outouksia, naapurit varmaan ihmettelivät mitä kyykin siellä muovilaatikoilla aina ruoka-aikoina. Ihan silkasta huvista, kun ulkona (6°C) sattui olemaan viileämpää kuin jääkaapissamme (12°C)…
Miksi nykyajan kodinkapistukset elävät korkeintaan kuusivuotiaiksi ? Ostimme talomme vähän yli kuusi vuotta sitten ja kaikki toosat ovat hajoamassa : tiskikone jo keväällä, syksyllä langaton puhelin, nyt jääkaappi… mikä seuraavaksi ???
Darty-kodinkonelafka tikahtuu innosta, mutta minkäs teet : ilmainen kotiinkanto ja huippunopea palvelu netin kautta.
-
Voici en exclusivité un site d’anagrammes qui marche dans moult langues et permet de se créer des alter-égo drôlissimes.
Tämä löytyi (taas !) Salanimi & Salanimi -blogin kautta, kuin myös parista muustakin paikasta kun kahlailin blogistanissa. Takuuvarma ajantappaja ; tonne jumittuu F5-nappia painelemaan saadakseen toinen toistaan hulvattomampia nimikkeitä :
Maurelita on nelitahtinen sitruuna ;
Maurelita on hilpeä jäätelöauto ;
Maurelita on nelivetoinen nahkasohva ;
Maurelita on häiriintynyt kesäkurpitsa ;
Maurelita on pullaposkinen ihrapullero…ja pahimmat jätän mainitsematta !
Puskii bon ap.
Par exemple, Maurelita donne entre autres :
True Lamia
atrium ale
atari mule
Laurie Tam
lait remuaRauta-Emil (rauta = acier)
ura mateli… :o)
Tuire Lama
Rita MeluaA l’attaque ; amusez-vous !
* * *
-
Une co-blogueuse finlandaise au look d’enfer (jeter un oeil rien que pour sa tenue de catwoman) m’a lancé le défi d’énumérer les cinq habitudes les plus bizarres, puis de refiler le challenge à cinq autres éminences de la blogosphère en finnois.
Rien de bien affolant, voire même un peu décevant l’inventaire de mes bizarritudes :
1. Les plaques d’immatriculation
Il y a quelques temps j’allais au métro à pied, et j’avais tout le loisir d’observer les plaques des voitures. Au début j’avais un but clair : identifier les plaques les plus récentes du département pour éviter de choper WC pour ma voiture d’occasion dont je tardais à faire la carte grise – puis c’est resté. A vélo j’ai bien moins de temps pour les mater – je suis occupée à les doubler dans les encombrements !
2. Sujets en stock
Pour alimenter mon blog, je suis à l’affût de sujets en tout genre : une pochette A5 leste mon sac à main avec un contenu plus ou moins approprié. Photos, recettes, coupures de presse, photocopies, post-it, aphorismes sur tickets de métro… Ceci pourra également servir à alimenter les conversations avec des inconnus lors des cocktails où autres événements nécessitant des dons de small talk. Une copine m’interrogeait justement sur un sujet que j’aborderais si je rencontrais mon auteur préféré. Epineux ! J’y réfléchis encore…
3. De la réglisse salée avec du lait glacé
Cette coutume n’a quasiment rien d’extraordinaire dans mon pays natal… Le vice s’appelle salmiakki et est en vente libre.
4. Pots de vin pour le hasard
Je tente régulièrement d’amadouer les dieux du hasard en promettant des choses si ceci ou cela se réalise. Par exemple, si j’arrive à choper le métro qui sonne sur le quai, je promets de ranger les placards de cuisine ou de coudre les douze boutons qui attendent…
5. Bonus pour les lecteurs francophones
Une obsession pour améliorer le monde : pour épargner la forêt finlandaise, imprimer sur les deux faces d’une feuille et de l’imposer même au bureau (un collègue disait que le jour j’arriverai à imprimer sur la tranche, il quitterai la firme…) ; trimbaler les bouteilles vides à vélo à un container de recyclage ; prêcher pour l’économie d’eau et d’électricité au quotidien ; consommer de produits de commerce équitable ; favoriser le développement durable… et en rabâcher dans mon blog !
* * *
Salanimi & Salanimi heitti haasteen omituisten tapojen meemiin, jossa paljastetaan viisi omituista tapaa ja viskataan homma eteenpäin viidelle muulle kummallisista tavoista epäillylle blogittajalle.
Kovin kummoisia ei löytynyt, ihan tavis-outouksia :
1. Rekkarilaattojen vahtaaminen
Tämä tuli ekana mieleen – vaikka hassua kyllä en taida olla ainoa joka harrastaa samansuuntaista… Sitä luulee olevansa omaperäinen ja käykin ilmi että tuikitavallisempaa saa hakea. Huoh.
Kun vielä joku aika sitten taapersin metrolle kävellen (nykyään huristan fillarilla ; krooninen kiire), minulla oli kymmenisen minuuttia aikaa pällistellä ohikaahaavien autojen rekkareita. Ranskassa rekkarit annetaan departementien mukaan, esim Pariisi on 75, Lyon 69, Marseille 13, jne. Eteen tulee pari kolme numeroa ja pari kolme kirjainta – aakkosjärjestyksessä jaettuna.
Vahtasin niitä aluksi vain välttääkseni käytettynä ostettuun autooni WC-kirjainyhdistelmää, ja seurasin tiiviisti missä mentiin rekkareitten jaossa, täällä kun rekkarit vaihtuu omistajan vaihtuessa, ja outo tapa jäi päälle. Fillarilla huristellessa niitä tosin näkee vähemmän – onneksi. =)
2. Jälkinokkeluuksien hiominen
Ihailen sanavalmiutta ja verbaalista nokkeluutta, mutta valitettavasti itselläni ei läheskään aina leikkaa juuri oikealla hetkellä. Sepittelen jälkeenpäin toinen toistaan osuvampia ja nerokkaampia vastauksia tai repliikkejä, ja yritän tallentaa niitä muistisoluihini jos samainen tilaisuus tarjoutuisi uudelleen – mitä ei tietenkään ikinä tapahdu, ja jos tapahtuukin olen takuuvarmasti unohtanut nokkeluuteni ja harmittelen kahta kauheammin menetettyä tilaisuutta.
3. Mielenkiintoisten aiheiden kerääminen
Lounaalla työkaverin kanssa puhuimme juuri keskustelunaiheista ja miten herättää ihmisen mielenkiinto. Kaveri oli tavannut ihailemansa kirjailijan ja manasi ettei ollut keksinyt mitään älykästä sanottavaa.
Yhteen aikaan minulla oli tapana keräillä muistiin puheenaiheita, ja ne olivatkin monta kertaa kullanarvoisia kutsuilla tai työpaikkatapahtumissa joissa tapasi paljon uusia ihmisiä. Tämä on hiljattain muuttunut blogitusaihekokoelmaksi, ja täytän pientä A5-muovitaskua paperilapuilla ja lehtileikkeillä, joista joskus aion blogata – kunhan asia ei ehdi vanhenemaan tässä välillä.
[Samainen kaveri mainitsi omista oudoista tavoistaan harjaavansa hampaansa suihkussa, mikä olikin paljon hupaisampaa kuin mikään omista outouksistani !]
4. Salmiakkia maidon kanssa
Minulla on pakkomielle saada jääkaappikylmää maitoa nauttiaakseni täysin salmiakista ; ilman sitä tai liian lämpimän maidon kanssa jotain olennaista jää puuttumaan aromeista.
Ranskaan muutettuani salmiakkipulan lisäksi asiaa pahensi maidon outo maku ; nykyään maidossa onkin outo maku Suomessa…
5. Sattuman lahjomista
En tiedä kuinka outoa on antaa sattuman arpoa raivaako esim keittiökaapit illalla vai suoko itselleen blogi-illan tai jotain muuta, mutta tätä harrastan vieläkin : metrolinjallani on kaksi eri pääteasemaa, ja meille pääsee sinisellä valolla merkatuilla metroilla. Yritän "lahjoa" sattumaa lupaamalla vaikka tehdä jotain rasittavaa mitä olen lykännyt, jos seuraava metro on se oikea.
Ja haaste menee eteenpäin seuraaville onnellisille voittajille joille ilmoitetaan asiasta henkilökohtaisesti :
-
Le butin du shopping déjeunatoire du vendredi 13 resta maigre pour ma part : un t-shirt orange et marron ambiance années 70 et un bonnet en polaire pour l'aîné – même pas soldés. Enfin, les voisins "esclavagistes" pratiquent de prix si bas que même pas mal… Ma conscience éthique est restée en veilleuse et j'ai pu atteindre la caisse sans être frappée par la foudre de la culpabilité.
Impossible de dénicher des gants ni de moufles pour enfant, malgré la saison qui bat son plein même à Paname. Pourquoi Jules ne pouvait-il pas perdre les siens avant le début des soldes ? Heureusement, une solution de repli s'offre à nous grâce à Vaari qui a promis d'expédier les moufles rouges laissés en Finlande.
Ensuite un déjeuner asiatique chez Veng Hour des Quatre Temps avec ma complice Edith ; n'ayant pas repéré de main d'oeuvre mineure, nous avons pu manger conscience tranquille, un bo-bun toujours aussi délicieux.
La Grande Nouvelle du jour fut l'agrément de mon blog par Ta Mère : un pilier de la blogosphère finlandaise qui commente une sélection de blogs avec un humour imparable et un oeil implacable. Un régal à lire – j'arbore son cachet de recommandation avec une fierté sans bornes.Äitis on !!! (NDLR : ta mère en finnois)
Perjantaisen lounasshoppailun saalis jäi omalta kohdaltani vaatimattomaksi : oranssi-ruskearaitainen t-paita ja musta fleece-lärä esikolle naapurimaan puljusta, eikä edes aletavaraa. Rahkeet riittivät kassalle asti eettisen epäilyn uinuessa lepotilassa.
Manasin kun rukkasia ei löydy mistään, vaikka sormia kuin palelisi ja talvi on täälläkin aivan kesken. Olisipa poika hukannut ne ennen alesesonkia ! Vaari onneksi lupasi lähettää ne punaiset kakkosrukkaset jotka jätettiin Suomeen ; sikäläisen naapuripuljun tarjonta on todistetusti paljon parempi – uskokaa tai älkää, varsinkin skidien talvikamppeissa.
Söimme sitten kanssarikollisen Edithin kanssa aasialaista pikaruokaa (siellä ei ainakaan näkynyt lapsityövoimaa), ja bo-bun nuudelisalaattini nuoc mam -kastikkeella oli yhtä maukas kuin yleensäkin.
Ja päivän jymyuutinen on ylläoleva Sun äitis suosittelee -lätkä ; Blogistanin havitelluin kunniamerkki komeilee kyseisen auktoriteetin luvalla sitten minunkin sivuillani – kyllä nyt on aihetta tuuletukseen.
Et ta mère !!!
-
Hier, pour marquer le premier jour de soldes parisiennes, quelques groupes d’activistes aux intitulés un peu tirés par les cheveux ont profité de l’occasion pour se faire parler d’eux.
Utiliser des Mômes Pue (UMP) s’est attaqué aux magasins H&M et Gap de la rue de Rennes, en lançant des bombes puantes pour dénoncer l’exploitation des enfants dans les pays pauvres. Ils étaient accompagnés de la Brigade Activiste de Clowns (BAC) qui avait déjà passé au Kärcher la mairie de Neuilly. Les anti-4×4 étaient également sur pied de guerre – à pied ?!
Je désapprouve effectivement la main d’oeuvre mineure et les conditions de travail dans ces usines, mais avoue recourir parfois aux produits de nos voisins esclavagistes (notre nounou m’a bien traitée d’esclavagiste un jour où j’ai osé la critiquer). Pour tenter de compenser, je consomme équitable pour la nourriture – consciente que je me rachète une bonne conscience !
Epreuve pratique demain, lors d’un safari avec une autre serial shoppeuse à l’heure de déjeuner. Suspense : resisteront-elles aux jeans Gap et aux moufles enfant ? Réponse : bientôt !
P.S. Cette fameuse nounou ose planter ses esclavagistes avec un préavis de 15 jours et se volatilise à la fin du mois. Et dans le rayon de bonnes nouvelles, maintenant que j’ai enfin éradiqué ce foutu virus et le spyware qui me pourrissait la vie, c’est le frigo qui rend l’âme. L’heure où nous publions, il fait 17°C dans le frigo et j’ai rapatrié le contenu sur la terrasse qui affiche un convenable 5°C. Quant au congélateur, au secours….
Eilen Pariisissa oli ensimmäinen alepäivä ; muualla Ranskassa ei välttämättä samaan aikaan sillä päätös tehdään aluekohtaisesti prefektuureissa. Ranskassa on lakisääteisesti vain kaksi alesesonkia vuodessa, ja ministerien kesken on parhaillaan menossa kiivas keskustelu pitäisikö niitä olla enemmänkin.
Samaan aikaan toisaalla, rue de Rennes -kadulla Montparnassen liepeillä tuikituntematon aktivistiryhmä Lasten Riistäminen Haisee (Utiliser des Mômes Pue = UMP = Union pour la Majorité Présidentielle = vallassa oleva oikeistolainen "pressan" puolue) paukkasivat Henkka&Maukka ja Gap -liikkeisiin heitellen hajupommeja ja jaellen lätysköitä missä selitettiin ko merkkien käyttävän halpaa lapsityövoimaa ja lobbaavan häikäilemättä välikäsiä saadakseen alhaisempia hintoja.
Messissä oli mukana toinenkin mukamas nokkelaniminen ryhmä Klovnien Aktivistiprikaati (Brigade Activiste des Clowns = BAC = Brigade Anti-Criminelle = poliisin rikollisuutta vastaan taisteleva yksikkö) joka oli jo kunnostautunut pesemällä painepesurilla porvariesikaupunki Neuillyn kaupungintalon, ja maastoautoja vastustava liike oli myös liikkeellä (fillareilla varmaankin ?!)…
Tiedotusvälineitten mukaan lisää toimintaa on luvassa viikonloppuna, ja voinkin jo tässä paljastaa että kolmannella taholla huomenna lounastunnilla kaksi suomalaista shoppailuterroristia suuntaa La Défensen Quatre Temps -ostarille pahoissa aikeissa. Virkasisarellani oli aikomus käydä toisessa yllämainituista riistofirmoista, ja itse meinasin hakea sortavilta naapureiltamme uudet käsineet esikoiselle joka hukkasi omansa aamulla. Kestääkö kantti vai tekeekö omatunto tenää ?
Jännitys huipussaan… ja vastaus – pikapuoliin blogissa !
* * *
-
Et avant qu’un blogueur francophone frustré ne fasse des commentaires, je tiens à préciser que la traduction finira toujours par arriver, même si ça prend du temps ! La voici, enfin :
Les polars m’ont attirée depuis ma plus tendre enfance ; enfin, si l’on ne compte pas le Club des Cinq, j’ai débuté par quelques Perry Mason et Ellery Queen trouvés dans la bibliothèque familiale qui couvrait tout un mur à la maison.
Ayant rapidement épuisé les ressources du genre chez moi, je dus rapidement me rabattre sur la bibliothèque de la ville – un concept bien plus développé en Finlande qu’en France, la fréquentation de la bibliothèque étant synonyme de dans les contrées septentrionales fréquente ces lieux et toute personne se considérant cultivée s’y rend très régulièrement.
Je fus donc adepte d’Agatha Christie et de tous les autres classiques du genre, en passant par Dashiell Hammett et Ellery Queen – pour terminer avec les polars de Claude Izner, qui se déroulent dans le Paris de fin 19e siècle – expo universelle et la Tour Eiffel, la Commune de Paris. Une excellente occasion de rafraîchir mes connaissances (légères) en histoire de Paris !
Olen kateellisena pälyillyt Ilkka Remeksen nettisivuja jo muutaman vuoden ajan.
Pienestä pitäen olen ahminut dekkareita – jollei nyt aivan Viisikoita lasketa, voidaan sanoa ekan genren edustajan olleen Perry Mason -pokkari Tyttö pelikasinolla, joka hyppäsi syliini olohuoneen koko seinän kattaneesta kiehtovasta kirjahyllystä. Olinkin jo kahlannut läpi kaksi sarjaa tietosanakirjoja, Peppi Pitkätossut ja muut pikkulukutoukkaa kiinnostavat opukset, ja oli korkea aika vaihtaa rekisteriä.
Asianajaja sihteereineen ja yksityisetsivineen nokkelan juonen ohella imaisivat minut dekkareitten maailmaan, ja kolusin kirjahyllystä kaikki Salama-sarjan teokset läpi alle ennätysajan. Sitten oli siirryttävä kirjastoon. En muista joko tällöin olin konseptin suurkuluttaja, mutta jossain vaiheessa vanhempani päättivät että minulla oli lupa lainata kerralla vain 20 kirjaa. Boikotoin huutavaa vääryyttä istumalla kirjastossa kerran pari tuntia ja olin pikalukevinani Neiti Etsivä -kirjan siltä istumalta, todistaakseni että tuo määrä ei riitä minulle edes viikoksi.
Kirjaston dekkarihyllystä lähtivät ensiksi mukaani tietenkin Agatha Christie tuotantoineen, sitten Raymond Chandler, ja pikkuhiljaa hivuttauduin Dashiell Hammett, Nero Wolfe, Ellery Queen ym klassikoihin. Kaiken kulturellin kaunokirjallisuuden ohella juuri dekkarit ovat se "tyylilaji", joka minulle istuu luontevimmin ja jonka pariin aina palaan samalla nautinnolla.
EDIT : tästä unohtui idolini Arsène Lupin, jota seurasin telkasta Suomessa skidinä, ja kirjat ahmin ranskankielisinä tänne saavuttuani !
Kotimaisia en juuri lukenut ennen kuin jo ulkomailla asuvana törmäsin Staffan Bruunin sankariin Burt Kobbat, ja esikoisteoksesta lähtien omassa hyllyssäni komeilevat nyt kaikki muutkin tyypin toilailut. Poliittinen fiktio dekkarijuonella oli parasta mitä keksin, ja harmittelin vain ettei kirjailija ollut tuotteliaampaa lajia.
Sitten tulivat muutkin : Reijo Mäki, Leena Lehtolainen, naapureitten Liza Marklund ja Henning Mankell… ja toi Ilkka Remes. Nyt niitä alkaa olemaan niin paljon ettei kerkiä lukemaankaan !
Luin jostain Remeksen sekoittavan kirjoissaan oikeasti tuntemiaan paikkoja kartoista ja internetistä löytyneisiin. Tämän jälkeen aina lukiessani Remestä, mietin oliko kuvaus matkaesitteistä vai kirjailijan muistista tempaistu, ja myönnän esimerkiksi Lausannen tapahtumien menneen minuun täydestä. Entisen asukkaan kriittisellä silmällä en hiffannut ensimmäistäkään virhenuottia, ja oli pakko myöntää kirjoittajan olevan taitava.
Hymyilytti kovasti kun kirjoissa mainittiin musiikin saralla vain pari harvaa nimiä, varman päälle : Janis Joplin ei varmaan koskaan menetä karmaansa, ja Alanis Morrissette oli nykyartisteista melko turvallinen valinta, ja luultavasti ei koskaan ainakaan muutu naurettavaksi menneisyyden kummajaiseksi.
Mutta se joka upposi minuun parhaiten oli universumin kuvaaminen ulkopuolelta, kaukaa ylhäältä, luultavimmin jossain kirjan alussa – itselläni oli ollut aivan sama ajatus ! Olin kehitellyt erääseen lukuisista romaaneistani (harmi vaan vielä sekä kustantamattomia että myös kirjoittamattomia…) ulkoavaruudesta kaupunkia ja maailmamme menoa ihmetelleen tarkkailijan huomioita : ympäriinsä liikkuu metallilaatikoita joitten kulmissa eriväriset valot, ne pysähtyvät värivalotolppien komennosta ja suorittavat eriskummalisen baletin pelilaudalla…
Tässä oli varmaankin suora vaikute Frank Capran eräästä filmistä, missä suojelusenkeli kuulee sankarin voihkivan lumisateessa sillalla "kunpa en olisi ikinä syntynytkään", tunnetuin seurauksin…
Mutta palataaksemme asiaan, ranskalaisista dekkarihelmistä haluaisin mainita Claude Izner -peitenimen, jolla kaksi sisarusta kirjoittavat hykerryttävää tekstiä 1800-luvun lopun Pariisista : kirjakauppias Victor Legris selvittää poliisin harmiksi toinen toistaan oudompia juttuja. Ja aivan toisessa tyylissä Marseilles’ssa asunut Jean-Claude Izzo jolta ehti onneksi valmistua upea marseillelais-trilogia. Ranskaa taitaville suosittelen ehdottomasti ; mutta epäilen onko näitä käännetty lainkaan suomeksi.
Loppukaneettina olkoon viimeinen Remeksen kirjojen herättämä kysymys hankaluudesta arvioida lukijan ajatuksenjuoksu kirjoittaessa. Sormella osoittamisesta liian epämääräisiin vihjailuihin ei ole kovin pitkää matkaa, ja on varsinaista nuorallatanssimista annostaa tämä oikein. Harjoittelen vielä muutaman tovin, ja minun remestäkinparempianettisivujani odotellessa voi vaikka lukea tätä blogia…
Nimim. Jännärit kunniaan
-
Une co-blogueuse recensait ses souvenirs d’école et je me suis empressée d’en faire de même…
A titre d’information, les petits Finlandais rentrent à l’école (la vraie) à 7 ans, et les classes sont numérotées de 1 à 9, puis ensuite au lycée de 1 à 3 – contrairement à quelques pays où les classes vont à reculons et où il est impossible de s’y retrouver !!! (Sic.)
1. classe
Sentiment d’irréel, assise à ma place dans une classe je m’étonne de tout. On m’avertit que je risque de m’ennuyer puisque je sais déjà lire. Iik, qui a cafté ? J’aurais préféré garder un profil bas en terrain suspect.2. classe
De nos jours ça ne doit plus se faire, mais nous élûmes la Miss Classe et je fus toujours parmi les candidates enthousiastes. La victoire revenait à celle qui arborait la plus belle robe et autres accessoires (éventail, bijoux, foulard…) et le vote s’effectua par petits bouts de papier. Fashionistas en herbe ? Féministes, tremblez !3. classe
J’oublie de faire mes devoirs (une catastrophe pour la première de classe) et je pipote que j’ai eu très mal à la tête la veille. La méthode s’avérant d’une efficacité redoutable, je renouvelle l’opération sans vergogne à plusieurs reprises – sans me douter que la prof allait appeler mes parents pour dire qu’il fallait s’occuper de mes crises de migraine !4. classe
Dans la file pour rentrer en classe après la récré, la terreur de la classe Mika (prénom modifié) se tient sur le côté et fait des grimaces à tout le monde. Je me sens obligée de le tirailler pour le faire rentrer avec nous, et me trouve punie à ses côtés. La surveillante l’avait mis de côté pour le punir, et je l’avais harcelé. Je voudrais disparaître sous terre de honte.5. classe
A chaque fois que mes parents passaient me prendre à l’arrêt de bus pour aller faire du shopping en ville avec mon petit frère, ce fut une joie inégalée. Je vouais une haine sans limites aux bus scolaires. Petite de taille, je n’arrivais pas à appuyer sur le bouton "prochain arrêt", même débout sur les sièges. Ce foutu bouton se trouvait dans le plafond ! Le pire était quand nous devions trimbaler les skis pour les cours d’éducation physique – à coup sûr les miens se trouvaient au fond de la pile sauvagement entassée à côté du chauffeur, et je n’arrivais pas à extraire les miens. Si ça ne dépendait que de moi, qu’ils continuent jusqu’au fin fond de la Finlande et que je ne les revoie plus jamais……6. classe
J’ai écrit une mini pièce de théâtre pour la fête de petit Noël de la classe. Un chef d’oeuvre de dialogues décousus, une histoire à coucher dehors du quotidien de quatre filles à qui il n’arrive rien – le sommet de surréalisme à deux balles. Mais pourquoi ma pire ennemie Lena (prénom modifié) figurait dans le casting ? Avais-je glissé une malédiction astucieuse dans le rôle ? La casquette de régisseur m’enchantait et je m’activais dans la classe, me sentant très importante. Ah si seulement j’avais conservé la pièce !7. classe
Une Finlandaise émigrée au Canada et revenue en Finlande, Siri, atterrit dans notre classe et nous fit découvrir l’oeuvre de Blondie ; Riri (prénom modifié) m’initia au punk en prêtant ses cassettes Philips de Damned, Vibrators etc. Avant le partir à l’école le matin, je passai par la salle de bain du rez-de-chaussée pour me crêper les cheveux en cachette, et je posais mes badges S€x Pistols sur le chemin de l’école.8. classe
Les trois rebelles rockabilly de ma classe se sont converties au look new romantics, et un beau jour elles ont fait leur apparition en classe avec des coiffures dignes de Duran Duran. J’étais au bord de l’explosion – ça c’était mon trip à moi. Blasphème.9. classe
L’été en Angleterre avait enrichi mes goûts musicaux et teint mes cheveux en roux (voire rouges… si quelqu’un se souvient encore du look de Toyah ?! Cf ci-dessous…) J’ai pris la décision de vivre à l’étranger, mais tout le monde me riait au nez en disant que je ne tiendrait pas trois ans. Nanananèreeeeeeeeeeeeeeeeee…. !!!!!!! =D
Salanimi & Salanimi tilitti kammottavista koulukommelluksistaan ja nostalgian vallassa kaivoin omiani muistilokeroiden pimennoista. Löytyi kaikenmoista outoa juttua, ei ylipääsemättömiä traumoja mutta liuta pieniä okia jotka nyt jälkikäteen lähinnä hymyilyttävät.
Päästäkseni eroon kiusallisesta priimuksen maineesta, jossain vaiheessa tein tahallani väärin mm matikan koetehtäviä, ja yläasteella heittäydyin niinkin pitkälle että sain kutosen ja olin lopulta oikeastikin pihalla tangenttien kanssa.
1. luokka
Epätodellinen olo, istun pulpetissa ja ihmettelen uutta olotilaani. Minua varoitetaan että varmaan ikävystyn kun osaan jo lukea. Ääk, joko leimauduin ? Mieluiten olisin vaiennut, matalan profiilin politiikka tuntuu parhaalta tässä oudossa laitoksessa.2. luokka
Nykyään ei taideta enää järjestää missikisoja koulussa, mutta meillä niitä oli monena vuotena – ja olin aina mukana innolla. Voittaja määräytyi hienoimman mekon ja muun rekvisiitan perusteella (olikohan lappuäänestys ?). Ihmettelin miksi luokan nätein tyttö Sanna (nimi muutettu) ei halunnut osallistua.3. luokka
Unohdan tehdä kotiläksyt ja sepitän silmää räpäyttämättä etten voinut kun illalla oli kova päänsärky. Menee täydestä ja käypä tekosyy rekisteröidään best practice -saralle. (Jo silloin ähelsin metodologioita, tiedostamattani !) En ollut ennakoinut open soittavan kotiin ja toruvan vanhempani kun eivät vieneet minua lääkäriin migreenikohtausteni takia. Miten luokan hymytyttö sortuu tämmöiseen ? =D4. luokka
Välituntiparijonossa sisälle mentäessä. Luokan kauhukakara Heikki (nimi muutettu) seisoo ovenpielessä irvistellen jonolle. Tunnen velvollisuudekseni töniä sitä mukaan sisälle. Käy ilmi että valvova ope on laittanut sen sivuun rangaistukseksi (mitäs mä sanoin, kauhukakara) ja laittaa minut sen seuraksi kun häiriköin kiusaamalla sitä. Haluaisin vajota maan alle noloudesta.5. luokka
Riemastuin aina kun vanhemmat hurauttivat autolla koulubussipysäkille poimimaan minut ja suuntasimme pikkuveljen kanssa kaupunkiin ostoksille. Inhoni koulubusseja kohtaan oli rajaton, varsinkin pienempänä en ylettänyt painamaan nappia bussin pysäyttämistä varten vaikka kiipesin penkille (mokoma oli katossa !), ja hennolla äänelläni vikisin kuskille että haluaisin pois seuraavalla. Pelkäsin aina että kuski ei kuule ja hurauttaa ohi. Stressaavinta oli kun piti saada vielä sukset ulos ; ne olivat tietenkin pinossa alimmaisina.6. luokka
Kirjoitin näytelmän luokan pikkujoulujuhlaan ; katkelmia muutaman tavallisen tytön arjesta, hervottomia vuorosanoja, juoni kateissa – ylipäätäänkin surrealistinen juttu. Miksi yksi näyttelijöistä oli pahin vihamieheni Janita (nimi muutettu) ; olinko ujuttanut rooliin jotain alitietoisen kieroa ? Touhusin "ohjaajan" roolissa hirmu tärkeänä. Olisi kiva löytää käsikirjoitus !7. luokka
Kanadasta paluumuuttanut Sini (nimi muutettu) tutustutti Blondien tuotantoon, luokkakaveri Ripe (nimi muutettu) Damned- ja muihin punk-juttuihin, ja rock "kolahti" kovaa. Hiukset piti tupeerata piilossa vanhemmilta alakerran vessassa, ja S€x Pistols -merkit laitoin matkalla bussissa.8. luokka
Luokkamme rockabillytytöt päättivät yht’äkkiä kääntyä new romantics -suuntaukseen, ja tulivat yhtenä kauniina aamuna kouluun Duran Duran -kampauksineen, ylpeinä kuin mitkäkin. Olin haljeta harmista ; sehän oli minun oma juttuni.9. luokka
Kesän kielikurssi Englannissa rikastutti musiikkimakuani ja värjäsi hiukseni punaisiksi. (Muistaako kukaan miltä näytti Toyah ?! Ks alla…) Päätin muuttaa isona ulkomaille, ja kaikki vähättelivät ja sanoivat minun tulevan kotiin heti vuoden parin päästä. ÄHÄKUTTI !!!!!!! =D -
Les dernières tendances coiffure sont à l’affiche dans l’Internaute !
Ajouter une frange en biais, couper un peu (10cm…) les pointes – et c’est moi le n° 10 !!!
* * *
Kuumimmat hiustrendit ovat tapetilla l’Internaute -nettilätyskässä.
Lisätään vino otsatukka, lyhennetään vähän (10cm) latvoja – ja olen täysi kymppi !!!!!!!
-
Le mème original étant bien trop long, j’ai drastiquement deleté les questions à dormir debout. Donc la numérotation anarchique n’est qu’un reflet de l’entêtement d’une Finlandaise à ne vouloir répondre qu’aux questions qui l’intéressent…
1. Qu’as-tu fait pour la première fois en 2005 ?
Passé Noël chez nous, dans notre maison – avec la famille de Finlande. A réitérer absolument ! Quoique, Noël en Finlande est magique… Pas assez de Noëls dans l’année !2. As-tu tenu tes promesses de l’an dernier, et quelle résolutions pour la nouvelle ?
Rien promis en 2005, si ma mémoire est bonne. Cette année, j’aspire vers un état d’esprit zen, une déco et un mental feng shui (zou dehors tous les objets inutiles et encombrants)3. Des naissances ?
Tout plein de bébés dans l’entourage plus ou moins proche (géographiquement), avec des prénoms mimis : Adèle, Gabriel, Elias, Noé, Tiyana (comptabilisé pour 2005 même si elle est née bien avant l’heure *bizzzzz au passage*), Céleste…5. Voyages dans quels pays ?
Une semaine en Finlande avec les garçons, chez mes parents.6. Que voudrais-tu en 2006, qui te manquait en 2005 ?
Du temps pour moi (et pas seulement pour bloguer la nuit…), un trajet de boulot plus court, une santé (et des jambes !) en béton pour la famille.7. Quelles dates de 2005 resteront dans les annales ?
Le 1er juillet – un certain accident de la route.11. L’achat le plus réussi ?
Chaussures marron (au pluriel).15. Les sources d’enthousiasme ?
Mon blog et la blogosphère finlandaise "Blogilista", nouveau pc portable, les safari-shopping avec copines.16. Quelle chanson te rappellera de 2005 ?
Matador de Mickey 3D18. Qu’aurais-tu voulu faire plus souvent ?
Jouer avec les garçons, voir les amis, passer des coups de fil. M’aérer.19. Qu’aurais-tu voulu faire moins souvent ?
Speeder et stresser ; une pure perte de temps.26. Meilleur livre lu dans l’année ?
Françoise Sagan : Bonjour tristesse – une petite perle.28. Des souhaits réalisés ?
Le nouveau portable et un nouvel appareil numérique.29. Des souhaits non réalisés ?
Du temps. Un job plus près de chez moi. (Quand on ne cherche pas on ne risque pas grand’chose…)30. Film préféré de l’année ?
Le mystère du lapin-garou, avec Wallace & Gromit !33. Ton concept vestimentaire de l’année 2005 ?
Chocolat chocolat et chocolat ! Au lait, noir… miam.36. Quel phénomène politique t’a interpellé ?
Les droits de copie privée, aussi bien en Finlande qu’en France. Les élections présidentielles en Finlande n’ont pas réussi à m’intéresser, alors que les émeutes de banlieues françaises me semblaient plus proches.
Alkuperäinen oli niin pitkä että karsin osan pois, mutta jätin numeroinnin ennalleen, eli ei pidä ihmetellä mihin osa vastauksista on kadonnut… niitä ei ole !
1. Mitä sellaista teit vuonna 2005, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Vietimme joulun meillä kotona, Suomen kotiväen seurassa. Uusittava ehdottomasti. Toisaalta joulu on kiva Suomessakin… Johtopäätös : vuodessa ei ole tarpeeksi jouluja !2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
En muistaakseni luvannut edes mitään. Uudelle vuodelle lupaan pinnistellä kohti seesteisempää olotilaa, heittää turhaa tavaraa ja rasittavia juttuja ikkunasta ulos (feng shui rulettaa !) ja olla kaikin puolin positiivisempi ja rauhallisempi. Hus pois kiire ja stressi.3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Iso liuta muksuja, kivoja etunimiä : Adèle, Gabriel, Elias, Noé, Tiyana (jonka piti syntyä 2005 mutta otti hurjan varaslähdön), Céleste…5. Missä maissa kävit?
Ainostaan Suomessa pikavisiitillä heinäkuussa ; se on meille pariisilaisille "ulkomaa".6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2006, jota puuttui vuodesta 2005?
Omaa aikaa (eikä pelkästään öiseen blogitukseen…), uuden kiinnostavan työn lyhyemmän metromatkan päässä, ehjiä koipia perheeseen.7. Mitkä vuoden 2005 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
1. heinäkuuta kun motoristini kolaroitiin ja koko juttu venyi ja vanui.8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Pidin huushollin pystyssä kolmen (pikku)miehen huollon ohella.9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Lyhyt pinna ja kärsimättömyys, varsinkin lasten kanssa. Yritän olla ymmärtäväisempi ja leikkiä enemmän vaikkei olisikaan aikaa.10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
En minä mutta muut…11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Ruskeat kengät (monikossa).14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Höö, arvaisin että shoppailuun – mutta siihen lasketaan myös ruokaostokset, lasten vaatteet. Törkeän paljon meni hoitotädin palkkaan, kun ei saada tarhasta paikkaa.15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Blogistani ja Blogistanista, uudesta läppäristä, tyttökaveritapaamisista.16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2005?
Mickey 3D:n Matador18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Leikkiä poikien kanssa, nähdä kavereita, soitella tutuille. Tuulettua.19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Hössötystä kiireisenä ; silkkaa tehotonta ajanhukkaa.26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Françoise Sagan : Bonjour tristesse – kritiikki lukutoukkailusivulla.28. Mitä halusit ja sait?
Uuden läppärin ja digikameran ! =D29. Mitä halusit muttet saanut?
Aikaa. Uuden duunin. (Ei varmaan hakematta irtoa…)30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Kanin kirous eli The Curse of the Ware-Rabbit, Wallace & Gromit !33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2005?
Ruskeaa ruskeaa ruskeaa ! Suklaata, maitokahvia, tummaa suklaata… miam.36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Tekijänoikeuslakiasia kismetti, sekä Suomessa että Ranskassa. Kotimaan pressanvaaleista en osannut kiinnostua, tuntuu liian kaukaiselta eikä aika riittänyt perehtymään ehdokkaitten vaaliohjelmiin. Mitä nyt jotain blogia silmäilin…. Ranskassa mellakat puhuttelivat.
Maurelita.com 2.0 