• Je défie tous les lecteurs à répondre, soit dans leurs blogs soit en réponse ici.

    Voici pour moi : bottes croco marron (de feu La Samaritaine – snif), pantalon évasé marron, pull à col roulé marron, veste à col châle marron (les trois Sinéquanone) – je sais, je me répète… mais c’est la saison du marron !

    N.B. Réponse radicalement différente en finnois, la VO datant d’hier soir. Au moment de la traduction, je me trouve au bureau…

             *   *   *

    Päivemmällä tulikin kommentoitua erääseen blogiin senhetkistä vaatetarjontaa ; töissä oli lähinnä mustaa ja armeijanvihreää mm verkkosukissa (glamuuria !), mutta ne nyt ei edes näkyneet – kunhan lämmittivät täällä inhon hyisessä pariisilaisviimassa fillarilla huristelevaa hörhöä.

    Tempasin meemin ihan virallisesti uudesta löydöstäni my typo, jossa komeilee taivaallisen magee rautalanka- vai onko se metalliverkkotoppi – kenties Paco Rabannen tai Courrèges-luomusten inspiroima ? Puhumattakaan muutenkin lupaavasta ulkoasusta.

    Näin keskiyön tiimoilla asuni onkin jo normalisoitunut työpaikan vetimistä päästyäni : musta villapaita (se sama…), ruskea villabolero, kauhtuneet toisesta polvesta revenneet italialaiset farkut, mustat sukat ja – kauhistuksen kanahäkki – niitten päällä oranssit bullboxer-tennarilenkkarit jotka ajavat tohveleitten asiaa.

    Kehtasin sentään moisissa vetimissä hipsiä naapurille lainaamaan maitoa, kun unohdin illalla kotiin fillaroidessani ostaa aamumaidot pojille. *noloa* Hovihankkijani Telemarket tuo ostokset kotiin huomenillalla, mutta tämä ei voinut odottaa.

    Ja tämä menee eteenpäin kelleköhän meneenkin ; tunnollisena blogittajana kahlailen katsomaan kuka ei ole vielä meemannut aiheesta…

    [kuumeista blogilistan suosikkien tutkiskelua]

    Ja täten haastan Bahrainin, Laosin, Pariisin, Hollannin ja yhden kotimaankin kirjeenvaihtajan paljastamaan tämänhetkiset asuvalintansa ! Kiinnostaa miten sää vaikuttaa tulokseen, kulttuurista puhumattakaan.Que portes-tu au moment où tu lis ceci ?

  • Comment fait-on une bonne affaire ? En achetant un Français le prix qu’il vaut, et en le revendant le prix qu’il s’estime…

    Kuinka netota reilu voitto ? Ostamalla ranskalaisen oikealla arvollaan, ja myydä se eteenpäin itse arvioimallaan hinnalla…
    [Ja koska pidän itseäni melkein ranskalaisena, tämä voidaan laskea puhtaaksi itseironiaksi !]

  • Samedi matin : rendez-vous Très Important avec la maîtresse de l’aîné pour faire le point sur le début de l’année scolaire. Malgré l’appellation impressionnante, nous avons passé un moment sympa en tête à tête avec la charmante instit, à papoter de l’évolution de notre petit bonhomme – installées sur les minuscules chaises de la classe.

    Malgré une petite timidité, le bilinguisme ne semble pas freiner ses progrès linguistiques – la maîtresse était très intéressée de savoir ce qu’il apprend à l’école finlandaise et approuvait mes efforts pour instaurer et entretenir une double culture.

    Ci-dessous le butin artistique ; j’ai mis à profit le temps d’attente dans le couloir et ai immortalisé notamment l’oeuvre collective de la classe de Jules, "Le Pommier". A noter qu’il est l’un des deux artistes de la classe à réussir des dessins de bonhomme avancés.

    *pouffant de fierté*

    Lauantaiaamuna minulla oli Tärkeä Tapaaminen esikoisen open kanssa. Oli syyslukukauden yhteenvedon aika, mikä kuullosti hyvin juhlalliselta. Käytännössä istuin pikkuruisella tuolilla luokkahuoneessa rupatellen leppoisasti ihanan open kanssa.

    Noin pienille ei anneta arvosanoja vaan merkataan minkä taidon pikkuoppilas on jo ominut tai oppimaisillaan. Jules on luokan taitavimpia pikku-ukkojen piirtäjiä – harmi en saanut taideteosta vielä mukaan, mutta kouluvuoden lopussa tulee koko iso vihko !

    Kaksikielisyys ei näytä haittaavan verbaalista kehitystä, vaikka sillä kaikki pelottelivatkin. Ope on päinvastoin innostunut kuulemaan mitä Suomi-koulussa tehdään, ja aikoo opettaa luokalle italiaisen laulun jälkeen englantilaisen lorun.

    Yllä kuvia käytävältä missä vuoroani odotellessa pistin vaklailuksi, vaksin epäluuloisen katseen saattelemana. Omenapuu on Julesin luokan kollektiivinen taideteos – sopii hienosti meidän taloon !

  • Voici une idée cadeau excellentissime pour découvrir la culture (culinaire) finlandaise aux Français. Transmis aux bons soins de votre bloguinette par une copine de la bande, le livre de Liisa Rasimus Sous le soleil de minuit décrit à merveille les saisons du pays des (vingt / soixante / cent – cocher la case) mille lacs, ponctuées de fêtes traditionnelles et de recettes typiques.

    Une myriade de photos projette le lecteur au milieu de forêts enchantées et de labyrinthes de lacs et d'îles… La magie des lacs opère sans faille : à croire qu'une fois qu'on a trempé dedans, on reste éternellement envoûté.

    A vos risques et périls – vous ne serez plus jamais indifférent vis à vis de la Finlande !

    [Photo de mes archives… un paysage de mon enfance.]

    Yksi tyttökerholaisista välitti minulle Liisa Rasimuksen Au soleil de minuit -kirjan, joka paljastuikin oivaksi lahjaideaksi : tällä voi tutustuttaa ranskalaisia tuttaviaan Suomen (ruoka-)kulttuuriin, ja valtava määrä kiehtovia kuvia välittää tunnelman niin vahvana että koti-ikävä vaanii nurkan takana.

    Kotimaisen keittiön resepteistä aion oitis (lue : joskus ensi kuussa kun saan aikaiseksi…) tehdä runebergin tortut ja stroganoffin !

    On myös suunnattoman avartavaa lukea miten joku muu tulkitsee perinteitämme tai selittää tietyn tapahtuman. Vuosien varrella olen kehitellyt omat versioni, joita on aina hyvä ajanmukaistaa, tarkentaa tai parannella.

    Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli simaresepti vapun kohdalla, mutta sitä tuskin kukaan ranskalainen lukija lähtisi edes väsäämäänkään – ja me suomea taitavat osaamme toki googlata reseptin itsekin.

  • Sun äitis ystävä Kanslian Mummo lanseerasi meemoisen jossa parisuhteessa elävät listaisivat asioita, mitä tekevät kun saavat olla yksin kotona.

    Tämä on nykyään harvinaista herkkua allekirjoittaneelle blogittajalle, ja suurin pulma ko tapauksessa on ehtiä tekemään kaikki allalistatut kunnianhimoiset ohjelmanumerot.

    Se Suuri Ohjelmani :

    1. Illallisena tuoretta patonkia + tomaattia / suolakurkkua / kinkkua / majoneesia sekä höyryävää Earl Grey -teetä litratolkulla

    2. Mahantäydeltä salmiakkia jääkaappikylmän maidon kera (varastoista riippuen, vähintään kaksi pussia ja mieluiten eri sortteja tai miksipusseja) ; tätä ei kehtaa tehdä Miehen nähden

    3. Rästissä olevien naistenlehtien lueskelu, monta yhtä aikaa, sängyllä – ja levittelen niitä avonaisina muistaakseni poimia reseptin / sisustusvinkin tms talteen.

    4. Valokuvien "albumointi" : olohuoneen matolla molempien poikien keskeneräiset albumit, tarrakulmat ja kaksi (isoa) pahvilaatikollista valokuvia levitellään huolella aikajärjestyksessä, ja sivut sommitellaan matolla ennen kulmatarrojen liimaamista. Tapahtuu vauhdilla 2 sivua / tunti, kun puhelin soi / tee jäähtyy / pitää hakea lisää salmiakkia kellarista / täytyy heittää takkaan puita / minuun iskee pakonomainen tarve blogittaa / telkasta tulee RIS-sarja (uusi ranskalainen police scientifique -dekkari !) tms.

    5. Lempparilevyjen kuuntelu kovalla (jos lapsetkin tiessään miehen matkassa) yömyöhään.

    6. Nukahdan joskus aamuyöstä telkkari päällä jotain höynää sarjaa katsellen, ja herään sulkemaan sen aamuyöstä – jos kake sattuu olemaan kädenulottuvilla.

    Tämä silloin kun olen kotona ; jos mieslauma on tiessään olen luonnollisesti liikenteessä tyttökerhon kanssa ainakin ensimmäiset kolme iltaa !

    Encore un défi lancé par mes co-blogueuses vivant en couple : lister ce qu’on fait quand on se trouve à la maison sans le conjoint – on se lâche !

    Voici mes occupations secrètes que je ne mets en pratique qu’en absence de mon cher et tendre :

    1. En guise de dîner, me gaver de baguette garnie de tomates – malossols – jambon – mayo, avec des litres de thé Earl Grey.

    2. Des tonnes de réglisse salée salmiakki avec du lait glacé ; le minimum étant deux sachets et des variétés différentes – si mes stocks le permettent. En raison de présence élevé d’ammonium chloride dans ces bonbons, leur vente est interdite en France et mon preux chevalier s’efforce de préserver ma santé en réprouvant ma consommation.

    3. Lecture de magazines féminins (si possible en finnois) qui se cumulent dans tous les recoins de la maison – tous ouverts en même temps sur le lit, en reperage d’astuces déco ou de recettes.

    4. "Albumification" de photos argentiques : étaler sur le tapis du salon les deux albums de garçons en cours, les coins photos et le contenu de deux gros cartons de photos en attente de rangement, dans l’ordre chronologique et en préparant soigneusement les maquettes de chaque page avant la mise en place définitive. Ceci avec un rythme soutenu de 2 pages/heure, puisque le téléphone sonne / mon thé se refroidit / je dois chercher des salmiakki à la cave / il faut ajouter du bois dans la cheminée / une envie pressente de bloguer s’empare de moi / je reprends un épisode de RIS en cours de route à la télé…

    5. Ecouter mes disques préférés à fond jusque tard le soir.

    6. M’endormir tard avec la télé en bruit de fond avec une ânerie de série, et l’éteindre dans la nuit si la télécommande se trouve à portée de main.

    Ceci bien entendu si je reste à la maison : quand l’occasion se présente, je vais naturellement sillonner les boutiques et les bars parisiens avec mes copines – au moins les trois premiers soirs !

  • Caterpillar
    On dirait la Sibérie – pire qu'en Finlande ce matin ! -3°C avec trois flocons de neige qui se battaient en duel sur notre terrasse. J'ai failli finir surgelée en pédalant au métro, malgré la doudoune, le tailleur tweed, le gros pull, les bottes Caterpillar, la chapka…

    Je m'étonne pour la énième fois de voir les autochtones errer en petites chaussures et vestes légères avec un temps pareil. Pas étonnant qu'ils se plaignent d'avoir froid.

    Moi j'ai le droit de me plaindre, puisque je fais les efforts nécessaires du point de vue équipement.

    D'ailleurs, je réclame le statut de réfugiée climatique.

    Hyisen kylmää Pariisissa, aamulla -3°C ja pari hassua lumihiutaletta terassilla. Olin jymähtää jääkalikaksi polkiessani metrolle, vaikka päällä oli tweed-housupuku ja paksu villapaita ja villasukat ja Caterpillar-saappaat ja karvalakki ja hanskat.

    Ihmettelen taas kerran miten täkäläiset voivat käppäillä pikkukengissä ja ohuessa takissa moisella ilmalla. Ei ihme että sitten hytisevät ja valittavat palelevansa.

    Minä saan valittaa palelevani kun olen kerran jo talvitamineissa, eikö ?! Minähän olenkin ilmastopakolainen…

  • Yhdeksän kertaa neljä on monta kuten todisti Pala maailmaani, joka tässä vahvistetaan :

    Neljä työpaikkaa, jotka minulla on ollut elämäni aikana
    Tiskijukka
    Baarityttö
    Lehdistöattashea
    Kieltenopen sijainen

    Neljä elokuvaa, joita voin katsoa uudestaan ja uudestaan
    Wallace & Gromit : The Wrong Trousers
    Underground
    Tacones lejanos (Almodovar)
    Fabuleux destin d’Amélie Poulin

    Neljä paikkaa, joissa olen asunut
    Lausanne (Sveitsin ranskankielistä aluetta)
    Paris 9e (rue des Martyrs)
    Paris 17e (place de Clichy)
    Paris 10e (Canal St Martin)

    Neljä TV-ohjelmaa, joista pidän
    Twin Peaks
    Dream On
    ONPP (On ne peut plaire à tout le monde)
    Tout le monde en parle

    Neljä paikkaa, joissa olen (viimeksi) käynyt lomalla
    La Rochelle
    Suomi
    Hvar (Kroatia)
    Bretagne

    Neljä suosikkiruokaani (ks reseptini)
    Linssipata
    Tikka massala -kana
    Provencelainen vasikkapata valkosipulimajoneesilla
    Vietnamilainen Bo bun -nuudelisalaatti

    Neljä saittia, joilla käyn päivittäin
    Blogilistan Suosikit
    Pariisin sää
    Pariisin metrosumput
    Pandora

    Neljä paikkaa, joissa olisin mieluummin juuri nyt
    Pariisin viidennessä tai kuudennessa alennusmyynneissä
    Fnac- levy- ja kirjakaupassa
    Kampaajalla
    Kotona

    Neljä blogia, joita mainostaa
    Euroopan reunalla
    Linnunradan liftaaja
    RitaMaestra
    Pastanjauhantaa

          *   *   *

    Quatre jobs que j’ai eus
    DJ
    Barmaid
    Attachée de presse
    Remplaçante de prof de langues

    Quatre films que je pourrais regarder en boucle
    Wallace & Gromit : The Wrong Trousers
    Underground
    Tacones lejanos (Almodovar)
    Fabuleux destin d’Amélie Poulin

    Quatre endroits où j’ai habité
    Lausanne
    Paris 9e (rue des Martyrs)
    Paris 17e (place de Clichy)
    Paris 10e (Canal St Martin)

    Quatre programmes télé que j’aime
    Twin Peaks
    Dream On
    ONPP
    Tout le monde en parle

    Quatre destinations de vacances
    La Rochelle
    Finlande
    Hvar (Croatie)
    Bretagne

    Quatre plats préférés (voir mes recettes)
    Saucisses aux lentilles
    Tikka massala chicken
    Sauté de veau provençal à l’aïoli
    Bo bun

    Quatre sites que je visite quotidiennement
    Blogilista (communauté de blogs finlandais)
    Météo de Paris
    RATP
    Pandora

    Quatre endroits où j’aimerais être en ce moment
    A St Germain des Prés ou dans le Marais, à faire les soldes…
    A la Fnac
    Chez le coiffeur
    A la maison

  • Ben ça alors, la semaine dernière ce test me disait Irlandaise, mais pendant le WE je me suis rapatriée à la "maison". Douce France…

    Oho, ekalla yrittämällä olin irkku mutten muistanut blogittaa aiheesta, ja kas kummaa viikonlopun aikana olen siirtynyt taas mantereen puolelle "kotiin" :

    Your Inner European is French!
    Smart and sophisticated. You have the best of everything – at least, *you* think so.

    Sysäyksen tämän julkistamiseen sain Tuilta. *vilkutus*
  • Vous comptez vous absenter du bureau et souhaitez innover en matière de messages d’absence ? Egayez la journée de vos interlocuteurs en piochant ci-dessous !

    Koittaako kohta kauan odotettu loma, mutta haluaisit vaihtelua tylsään automaattiseen vastaukseen jonka lähetät ? Alla pari ehdotusta joilla irtoaa hymy takuuvarmasti… tai sitten ei.

    1. I am currently out at a job interview and will reply to you if I fail to get the position. Be prepared for my mood.

    2. You are receiving this automatic notification because I am out of the office. If I was in, chances are you wouldn’t have received anything at all.

    3. I will be unable to delete all the unread, worthless emails you send me until I return from holiday on 4 April. Please be patient and your mail will be deleted in the order it was received.

    4. Thank you for your email. Your credit card has been charged £5.99 for the first ten words and £1.99 for each additional word in your message.

    5. The e-mail server is unable to verify your server connection and is unable to deliver this message. Please restart your computer and try sending again. (The beauty of this is that when you return, you can see how many in-duh-viduals did this over and over).

    6. Thank you for your message, which has been added to a queuing system… You are currently in 352nd place, and can expect to receive a reply in approximately 19 weeks.

    7. I’ve run away to join a different circus.

    8. I will be out of the office for the next 2 weeks for medical reasons… When I return, please refer to me as ‘Margaret’ instead of ‘Steve’.

  • Une fois n’est pas coutume, mais ceci nécessiterait une mûre réflexion pour être traduit.

    Après avoir veillé quelques nuits, d’abord avec l’aîné et sa gastro, puis avec le cadet et ses molaires qui le font grimper aux rideaux, j’ai eu le temps de me pencher sur l’évolution de la langue finnoise depuis mon exil. Ceci dit, mon neurone mal réveillé me dit que cela risque de ne même pas intéresser les lecteurs francophones. Dans le cas contraire – à vos commentaires !

    En revanche, dans les grandes nouvelles du WE, Tom a fait son premier caca dans le pot (scato à donf !) et a aussi expérimenté le piquet pour la première fois. Un vrai grand.

    Viikonlopun blogittamattomuus selittyy valitettavan tapahtumarikkaalla menolla : esikon mahatauti iski lauantaina juuri kun olimme lähdössä naapureitten luo nyyttäreille, ja kiikutin vain kannun höyryävää glögiä kesteille ryysien takaisin kotiin luuttuamaan. Eilisestä lähtien pöpöt hellittivät, mutta tosikko poti esille puskevia poskihampaitaan ja ulisi sveitsiläisen kellon täsmällisyydellä tasan tunnin välein yöllä.  *haukotus*

    Yön pimeinä hetkinä tulikin mietittyä yhtä sun toista, ja manasin eniten sitä etten voinut samalla tuupata mietteitä eetteriin, mutta kun tosikolla on vähän nörtin vikaa ja kaikki vimpaimet innostaa turhankin paljon…

    Loppusyksystä sain tieskuinkamonennen version talven ihanuuksista, ja ihmettelin mistä lähtien on sanottu lappilainen eikä lappalainen. Tämä on yksi niistä lukuisista kummajaisista, jotka äidinkielessäni ihmetyttävät minua ja todistavat että on tullut oltua piiiiiiiiiitkään poissa.

    Toinen ulkomaillemuuttoni jälkeen ilmestynyt linguistinen outous on verbi bongata, jota karsastan kuin ruttoa. Alkujaan en tiennyt tarkalleen mitä se tarkoitti, ja sitten koko sana ärsytti ja tietoisesti valitsen toisen ilmaisun. Tuli taas todistettua miten ihminen luonnostaan vierastaa kaikkea uutta.

    Yksi elämäni noloimpia tapauksia oli kun kotimaan lomalla kuulin puhuttavan kännyistä enkä tiennyt mistä oli kyse. En osannut olla hiljaa ja odottaa asian selkiävän keskustelun myötä, vaan piti möläyttää ääneen tietämättömyyteni. Tahvouden lisäksi sain snobin maineen, kun kehtasin liputtaa ulkosuomalaisuuttani. *nolona*

    Sanojen taivutukset ovat myös kummasti muuttuneet : Sadun/Satun ; Longan/Lonkan… Jotkut sorahtavat pahasti tottumattomaan korvaani, ja minulla onkin suunnitteilla nettiretki kielihuollon puolelle tutkiskelemaan asiaa tarkemmin.

    Mutta niinhän se on että elääkseen kielen täytyy kehittyä, ja ulkosuomalaisten on tyydyttävä roikkumaan hieman jälkijunassa uusimpien trendien suhteen.

    EDIT : Unohtui mainita viikonlopun jymyuutiset ! Tom teki ensimmäisen kakan pottaan, ja testasi myöskin nurkkaa ekan kerran.