Ihanan valkean pumpulisen aamuherätyksen jälkeen viikko alkoi jäisen kaatosateen merkeissä ; koulumatka sujui * lits läts * sohjossa ja loskassa kahlaten. Oli kuin mustaa jäätä olisi tippunut taivaan täydeltä ja muistelin lapsuuteni liikenneturvallisuusmainoksia joissa pelottava noita suippohattuineen suti mutkaisia metsäteitä pahanenteisellä luudallaan…
Koulun pihalla lapsilla ei ollut lupa mennä lumen lähellekään, vaan heidät sullottiin katoksen alle suojaan moiselta kammotukselta. Harmitti poikien puolesta ettei lunta tullut eilen, sen verran houkuttelevaa se oli ainakin aamulla. Nyt lumi on sulanut ja roikkuu paksuna hernerokkana ilmassa, kuin joku olisi vetänyt paksun harmaan verhon ikkunan eteen.
Lehdissä tivataan kuka jätti työnsä tekemättä, kun julkinen liikenne ja lentokentät taas takkuilivat säälaitoksen varoituksista huolimatta. Ilmastonmuutos alkaa olla sen verran pysyvää, että kotimaan hiihtoloman jälkeen emme jätä talvikamppeita paikan päälle vaan tuomme ne Pariisiin ; haussa on kunnon vuorilliset talvisaapikkaat esikoiselle – kuvitella ettei Pariisista löydy pojille saapikkaita alkuunkaan, puhumattakaan lämpimistä jalkineista.
* * *
Voyant à nouveau Paris en pagaille pour quelques centimètres de neige, tout Finlandais se demande pourquoi autant de panique. Avec le réchauffement climatique, il faut se rendre à l'évidence qu'il va y avoir de la neige plus souvent à Paris.
Dont acte : j'escompte rapatrier nos équipements d'hiver de Finlande après les vacances de février puisqu'on en a grand besoin ici. Impossible de trouver des bottes pour des garçons à Paris – sans parler de bottes chaudes !
Et dire qu'à l'école les enfants n'ont pas eu le droit d'aller dans la neige, des fois qu'ils se feraient mal. Dire que dans des pays du nord, il y a des sauvages qui en mangent…
Maurelita.com 2.0 
Répondre à Erbebe Annuler la réponse.