Kaksikielisen perheen arkea riemastuttavat ainutlaatuiset kielikömmähdykset ja vinkeät lausekummajaiset. Uusi blogituttavuus Myötätuulta Kataloniassa haastoi kertomaan aiheesta, ja harmittaa vaan miten ne unohtuvat yhtä nopeasti kuin tapahtuvatkin. Muutama hupaisa juttu on kuitenkin tuoreessa muistissa :
Esikoinen päästi pienen sammakon selittäessään pikkuveljelle mikä on "dragon" suomeksi – lihakäärme !!! No lohi ja liha, même combat…
Itse luulin pitkään rekkaa kutsuttavan jollain slaavilaisperäisellä ilmaisulla ranskaksi ; "smirmork" kuullosti lähinnä vodkan nimeltä mutta paljastautui kirjoitusasultaan lopulta täysin ranskalaiseksi "semi-remorque" alias puoliperävaunu.
Äidilläni oli mielessä myös tapakultturien eroja kuvastava tarina ammoiselta Ranskan vierailultaan : oltiin syömässä jossakin eksoottisessa ravintolassa Pariisissa ja seurueessa oli mukana hyvä opiskelijakaverini. Äitini ei tilannut jälkiruokaa ja kaverini kysyi haluaisiko tämä maistaa hänen jälkiruokaansa, johon äitini vastasi innoissaan "merci". Upeiden annosten saapuessa pöytään ystävättäreni popsi omansa viimeistä murua myöten eikä antanutkaan maistiaisia. Miten noloa : en ollut huomannut sanoa että kiittäminen tuollaisessa tilanteessa samaistetaan "non merci" -ilmaisuun
ja on siis negatiivinen vastaus !
* * *
Le quotidien d’une famille bilingue est régulièrement ponctué de curiosités linguistiques et des traductions désopilantes. Hélas, on ne les retient que rarement et je regrette de ne pas avoir noté tout ce que j’ai pu entendre. Voici quand même quelques anecdotes encore fraîches en mémoire :
En expliquant à son petit frère comment on dit dragon en finnois,
notre aîné au lieu de l’expression exacte "serpent-saumon" (lohikäärme) a appelé
cela le "serpent-viande" (lihakäärme). Saumon ou viande, même combat… mais bien
moins drôle en français – en finnois c’est quasiment une inversion de voyelles et assez hilarant.
Moi-même je crus longtemps que les gros camions à remorque s’appelaient
"smirmork" en français – une influence slave quelconque, je supposais.
Des années après je fus surprise de découvrir l’orthographe correct de
"semi-remorque" !
Ma mère fit les frais de différences culturelles des tournures de phrases
lors d’un dîner au restaurant avec mes amis français. Ma mère n’ayant
pas pris de dessert, une de mes amies lui proposait de goûter le sien.
Ma mère, enchantée, répondit "merci" et attendit son tour en vain :
j’avais omis de signaler que "merci" en français s’interprétait plutôt comme un "non merci" en France…
Maurelita.com 2.0 
Répondre à Anzi Annuler la réponse.