Maurelita.com 2.0

Ulkosuomalaisille netti uusine mahdollisuuksineen on kullanarvoinen viestintälaite. Tuija kyseli  videokeskusteluistamme ja aihe pisti pohtimaan enemmänkin nettikeskustelujen hyödyntämistä.

Etenkin pienten lasten kanssa tulee tekninen puoli ja hienosäädöt hoitaa etukäteen ; pikkuisten kommunikoijien pinna ei kestä odottelua ja asiaan on päästävä heti. Pienikin viive tai takkuilu
kadottaa lasten mielenkiinnon ja

Juttelut kestävät
harvoin muutamaa minuuttia pidempään ; yleensä jatkan itse juttelua ja näytän poikien
leikkejä webcamillä jotta linjan toisessa päässä tuntevat olevansa melkein
meidän olohuoneessa.

Meillä hankaloittaa videokeskusteluja kaksikielisyys, sillä suomi on
selvästi heikompi molemmilla – esikoinen 6v osaa muodostaa
yksinkertaisia lauseita muttei voi spontaanisti kertoa tekemisiään ;
lähinnä menee kuuntelun puolelle, minä kerron tapahtumia ja
isovanhemmat tai muut omiaan ja kommentoivat. Kuopus 4v ei juuri puhu
kuin irtonaisia sanoja suomeksi (suureksi harmikseni ; tätä yritetään
petrata jatkuvasti) mutta ymmärtää sujuvasti myös.

Hyviä juttuja jotka toimii on etukäteen tehtyjen
piirrosten tai vaikka lego-rakennelmien esittely ; niitä on helppo
näytellä kameralle ja kertoa mitä tuo esittää ja kenelle mikäkin on
tehty. Ennen kesälomatapaamisia myös esitetään toivomuksia : mitä
konkreettisempaa, sen parempi : jos Mumu ja Vaari voisivat ostaa
Muumi-hammastahnaa, ja olisi kiva syödä banaaneja ja omenamehua, pillit
on pop ja muuta tuollaista.

Ajantajun ollessa pienillä aika
kortilla, keskittää jutut lähitulevaisuuteen ja aivan hiljattain
tapahtuneisiin juttuihin. Havainnollistaminen esineillä ja piirroksilla
on suositeltavaa !

   *   *   *

Pour les expatriés, le web avec ses possibilités de communication est une vraie mine d’or. Une journaliste bloggeuse finlandaise m’interrogeait sur nos habitudes de communication en ligne et j’estime que le sujet est tellement passionnant qu’il mérite un billet dans le blog.

Surtout avec les petits, il est primordial de régler toutes les questions techniques au préalable : la patience des enfants n’est guère extensible et tout ce qui retarde la connexion les faire fuir vers leurs occupations habituelles.

Les conversations durent rarement au-delà de quelques minutes ; je continue souvent la discussion seule mais en montrant les enfants avec le webcam, pour qu’à l’autre bout de la ligne on ait l’impression de partager notre vie, et de visualiser les jeux des enfants dans le salon.

Un obstacle supplémentaire pour les chats est le bilinguisme : le finnois est clairement moins fort pour les deux. L’aîné de six ans arrive à formuler des phrases simples et répondre aux questions faciles, mais il préfère écouter et je complète ses récits si besoin.

Le cadet de quatre ans comprend couramment mais la webcam lui fait perdre la langue ; il n’ose plus formuler ne serait-ce que des mots isolés en finnois. Voici un challenge pour moi pour la rentrée ; coacher les deux pour des conversations plus fluides dans ma langue !

Ce qui marche par-dessus tout est la présentation de dessins et d’autres oeuvres, de nouveaux jouets ou accessoires, même brosses à dents ! Avant nos vacances en Finlande on exprime des souhaits pour la liste de courses pour les grands-parents ; dentifrice Muumi, des pailles, des céréales au chocolat ou autres préférences.

Ce qu’il faut garder à l’esprit c’est la notion (limitée) de temps des enfants ; raconter des choses récentes qui sont fraîches dans la mémoire ou des vacances très proches, concrètes. Mais après quelques tentatives, on saisit vite les limites nos petits chatteurs et on adapte les conversations à leur rythme. Le principal est d’échanger quelques mots et de se voir, presque pour de vrai.