
Poikien iki-ihana isoäiti, mieheni äiti on ikuisesti poissa.
Hurmaava persoonallisuus, pulppuileva mielikuvitus, poikkeuksellinen huomaavaisuus, herkullinen pukeutumistyyli, lyömätön sisustusmaku, kadehdittava keittotaito, kertakaikkiaan ainutlaatuinen ihminen… kaikki tämä katoaa taivaan tuuliin, mutta elää yhä muistoissamme.
Miten selittää lapsille että ihminen vain lakkaa olemasta ? Kun meidän isojenkin on sitä niin vaikea ymmärtää, on lohdullista havaita miten mutkattomasti pienet ihmiset suhtautuvat elämän koviin paloihin.
Puutarhaan jää hänen siniseksi maalaamansa kuolleeksi luultu luumupuu, joka heräsikin henkiin ja kantaa ylpeänä surrealistista koristeluaan.
Blogihiljaisuus keskiviikkoon asti ; palaamme kotiin hautajaisten jälkeen.
Répondre à milano Annuler la réponse.