Pitääkö vanhempien auttaa lapsiaan läksyjen kanssa ?
Tuttavani manasi eräänä päivänä ettei mitenkään ehdi auttaa molempia lapsiaan läksyjen kanssa joka ilta. Tästä tuleekin sopivasti jatkoa kulttuurikummajaisten toivelistaan, sarjassamme Suomen ja Ranskan koululaitosten erojen ihmettelyä.
Ranskassa on hyvin yleistä että vanhemmat auttavat ja kuulustelevat tai vähintään tarkistavat jälkikasvunsa kotitehtävät. Jo heti tänne muutettuani tämä epäkohta herätti huomioni, ja purnasin sen olevat vain sivuoire maan koulusysteemin epäonnistumisesta. Nuoren opiskelijan itsevarmuudella vaahtosin ettei moista ikinä tapahdu Suomessa. Vai tapahtuuko ? Ei minulle ainakaan kun olin pieni, mutta olinko sittenkin poikkeustapaus, ovatko ajat ja tavat muuttuneet ?
Hoidin itse läksyni ekaluokalta lähtien eikä kukaan pistänyt nenäänsä niihin – enkä olisi halunnutkaan sitä. Jos jäi tekemättä tai nolosti unohdin, hyvän oppilaan maine pakotti sepittämään tekosyitä (ks 3. lk koulumuisteloista) ja se siitä. En tarvinnut apua eikä tullut mieleenkään kysyä mitään.
Aika jyrkästi ajattelin ennen, että jos oppilas ei selviä läksyistään, opettaja on tehnyt työnsä huonosti, ei ole osannut selittää, tehtävä on liian vaikea suoritetun oppimäärän suhteen tai muuten vain kehno juttu.
Mutta täkäläiseen systeemiin pikkuhiljaa tutustuessani itsestäänselvyydet karisevat ja jäljelle jää vain kysymyksiä. Jo 7-8 -vuotiaat saavat hurjia läksyjä joista selviytyäkseen on turvauduttava vanhempiin. Kotitehtävien vaikeutuessa lasten edistyessä koulusysteemissä, varakkaammat maksavat yksityistunteja pönkittämään koulun opetusta, tukiopetus kun on tuikituntematon käsite täällä.
Miten on Suomessa ; auttavatko vanhemmat lapsiaan jatkuvasti ? Miten pitäisi olla ? Mitä muissa maissa ? Olisi kiinnostavaa tietää !
Une amie maudissait l’autre jour le système scolaire et le fait qu’elle n’ait pas le temps d’aider ses deux enfants avec leurs devoirs tous les soirs. Voilà qui me fournit un excellent sujet pour les bizarreries culturelles souhaitées dans le sondage, dans notre série l’éducation nationale finlandaise vs française.
En France il me semble qu’il est très fréquent que les parents s’en mêlent des devoirs de leurs petits, en les aidant et questionnant ou du moins en vérifiant que c’est fait. Ceci m’interpella dès mon arrivée en France, et j’interprétais ça en tant que signe de la faillite du système scolaire local. (Arrogance d’une jeune étudiante fière de son propre pays ?!) J’affirmais que jamais ça ne se verrait en Finlande… mais m’étais-je trompée ? Etais-je un cas à part, ou les temps ont-ils changé ?
(EDIT : D’après les commentaires de mes compatriotes, j’étais un cas isolé et la majorité se faisait interroger, surtout avant les interrogations…)
Je mettais un point d’honneur à me débrouiller seule et ne voulais pas qu’on mette le nez dans mes affaires. Des fois je devais m’en sortir par des pirouettes peu recommandables, mais bon, je m’en sortais plutôt très bien !
J’avais tendance à penser que si un enfant n’arrivait pas à faire ses devoirs, c’était de la faute de l’enseignant – un sujet mal expliqué, pas adapté au niveau de la classe ou une erreur de jugement tout court.
Mais en voyant les amis autour de nous face à ce dilemme, les certitudes s’effritent et cèdent la place à une multitude de questions. En primaire, une quantité effrayante de devoirs (qui seraient pourtant interdits au CP par un circulaire, d’après les commentaires en finnois ?!) où l’intervention des parents est quasi-indispensable.
Puis au fil des classes, le recours – pour ceux qui le peuvent – aux cours privés pour assurer le succès scolaire de la descendance. En Finlande, il existe un concept "cours de soutien" gratuit et libre, à disposition de tout le monde et garantissant donc une éducation égale pour tous.
Je lançais donc un appel aux témoignages, un petit sondage pour savoir si l’opinion générale parmi mes lecteurs était plutôt favorable à l’aide parentale ou farouchement opposée. Alors, quid des lecteurs français, en France ou ailleurs ?!
Maurelita.com 2.0 
Répondre à Tiina Annuler la réponse.