Maurelita.com 2.0

Meille on jo pitkään luvattu vaatekokojen standardisointia eurooppalaisten uutten mittojen mukaan, mutta putiikkien vaatetangoilla ei moisesta uudistuksesta ole jälkeäkään. Monenmoisten surkuhupaisten kommeltusten kautta amatöörishoppailijasta kouliutuu kaikenkokenut ja -nähnyt sovituskaappikommentoora, joka silmää räpäyttämättä kohtaa mitä oudommat etiketit.

Käytännön harjoitus : aamupäivän palaverimaratonien ja puhelinkonferenssien nuijimana pakenen lounastunnilla piristäytymään läheiseen ostoskeskukseen, tähtäimessä ihan mitä vaan mielialaakohentavaa, mm seuraavalta listalta :

a) uudet ruskeat kengät (kaapissa on ennestään n 20 paria MUSTIA mutta tällä sesongilla olen ostanut ainoastaan ruskeaa, ja nämä värit sopivat kaikkien värien kanssa – paitsi toistensa…)

b) yltiötrendikäs paita tai toppi (slaavilaisvaikutteinen / ruskea / eläinkuosinen / …)

c) uudet nahkasaappaat (silläkin uhalla että pankissa saavat hepulin…)

d) vetimiä pojille jotka kasvavat aina ulos entisistä

e) mitkä tahansa uudet kengät

Tämä virtuaalinen lista sieluni silmien edessä häämöttäen suuntaan tuttuakin tutumpiin putiikkeihin. Naapurimaan ylpeys halpa ja mauton nostattaa itsetuntoni hipomaan pilvenpiirtäjien huippuja : mahdun sporttipuolen XS-kokoisiin olohousuihin, takkipuolella kokoa 34 pienempää ei harmi vaan ole mutta voin ottaa sen koska silloin alle mahtuu iso villapaita, ja lingerie noudattaa normaalia ranskalaista kokoskaalaa. Mene suoraan kassalle käymättä sovitusruudussa.

Varma valinta on viereinen ranskalaisputiikki, keskivertokokoineen ; voin melkein silmät ummessa ostaa 38-kokoa. Onneksi maatalaahaavat lahkeet ovat yhä muotia, ettei tarvitse edes välttämättä lyhentää lahkeita. Uskollisen asiakkaan kortilla tämä sadasviidestoista kassakäyntisi oikeuttaa 2% aleen.

Italialaissuosikissani myyjät tervehtivät heti sisäänastuessa « tiedätte kai italialaiset koot » välttääkseen turhautuneita asiakkaita hirttäytymästä sovituskoppien verhoihin. On kova pala ynnätä neljä numeroa tavalliseen kokoonsa, ja yritän väkisin aina mahtua kokoon 40 (ranskalainen 36) vaikka oikeasti olen vähintään kokoa 42 (ranskalainen 38). Tuloksena tästä kieroutuneesta numeroinnista kaapissani on vino pino liian piukkoja hepeniä, ja toinen mokoma pesukoneonnettomuuksien uhreja, koska olen leikellyt pois etiketin kokonumeroineen – ja pesuohjeineen ! Työkaverit keräävät syntymäpäiväsi kunniaksi kolehtia ostaakseen lempiputiikistasi huivin.

P.S. Kaikki taistelutantereelle kykenevät, Stella McCartneyn kokoelma saapui hooätämmälle tänä aamuna. Kai muistitte ottaa vapaapäivän ?!

On nous promet depuis longtemps l’harmonisation des tailles vestimentaires, selon les nouvelles mensurations des Européens. Or, toujours pas de signe dans les rayons. La shoppeuse pro ne se laisse pas abattre ; preuve par…

Travaux pratiques : après une matinée de réunionite et de conf calls, je m’évade à l’heure de déjeuner au centre commercial tout proche, dans le but de trouver n’importe quoi pour le remontage-de-moral, par exemple :

a) nouvelles chaussures marron (possédant déjà quelque 20 paires de souliers noirs, je me vois dans l’obligation d’investir dans cette nouvelle couleur assortie avec mes acquisitions de la saison puisque le noir et le marron ne vont pas ensemble…)

b) un top ou un t-shirt furieusement tendance (influence slave / marron / …)

c) nouvelles bottes (au risque d’énerver l’établissement financier qui me fournit un morceau de plastique rectangulaire aux pouvoirs magiques)

d) fringues pour les garçons qui grandissent aussi vite que mon appétit pour les achats

e) n’importe quelle paire de grolles

Ces objectifs gravés dans mon champ de vision virtuel, je me dirige vers le piège à consommateurs que je connais comme mes poches. Le fleuron national des voisins (traduction boiteuse du jeu de mot finlandais : cHeap & Masty ???!) fait grimper le moral drastiquement : je rentre dans du XS au rayon sport/décontracté, en imper le 34 est trop grand mais je prends car avec un gros pull ça sera parfait, et pas de surprises côté lingerie, ça respecte curieusement les tailles du pays. Aller directement à la caisse sans passer par la case cabines.

Dans ma boutique de prédilection (française) aux tailles « normales », je peux presque acheter du 38 les yeux fermés. Quelle heureuse tendance les pantalons ultra longs, même pas besoin d’ourlets forcément, suffit de porter des talons – cf point e) ! La carte de fidélité me procure pour ce 115e passage en caisse une réduction royale de 2%.

Enfin chez les Italiens on est accueilli dès le pas de la porte par un « vous connaissez les tailles italiennes », pour éviter que des clientes frustrées se pendent aux rideaux des cabines d’essayage. Coup de dur d’ajouter quatre à sa taille habituelle, et je ne peux m’empêcher de vouloir rentrer dans du 40 (36 français) alors que ma taille réelle serait au moins du 42 (38 français). En résultat de cette numérotation perverse, mes placards croulent sous les acquisitions très moulantes, que n’égalent que celles accidentées de lavage, puisque j’avais coupé les étiquettes indiquant la taille – et aussi les instructions de lavage… En l’honneur de votre anniversaire, vos collègues se cotisent pour vous offrir un foulard dans votre boutique préférée.

P.S. Avis à tous, dès ce matin la collection Stella McCartney vous-savez-où ! Préparez-vous à un combat de rue pour dénicher Le Pantalon de la rentrée…