Une fois n’est pas coutume, mais ceci nécessiterait une mûre réflexion pour être traduit.
Après avoir veillé quelques nuits, d’abord avec l’aîné et sa gastro, puis avec le cadet et ses molaires qui le font grimper aux rideaux, j’ai eu le temps de me pencher sur l’évolution de la langue finnoise depuis mon exil. Ceci dit, mon neurone mal réveillé me dit que cela risque de ne même pas intéresser les lecteurs francophones. Dans le cas contraire – à vos commentaires !
En revanche, dans les grandes nouvelles du WE, Tom a fait son premier caca dans le pot (scato à donf !) et a aussi expérimenté le piquet pour la première fois. Un vrai grand.

Viikonlopun blogittamattomuus selittyy valitettavan tapahtumarikkaalla menolla : esikon mahatauti iski lauantaina juuri kun olimme lähdössä naapureitten luo nyyttäreille, ja kiikutin vain kannun höyryävää glögiä kesteille ryysien takaisin kotiin luuttuamaan. Eilisestä lähtien pöpöt hellittivät, mutta tosikko poti esille puskevia poskihampaitaan ja ulisi sveitsiläisen kellon täsmällisyydellä tasan tunnin välein yöllä. *haukotus*
Yön pimeinä hetkinä tulikin mietittyä yhtä sun toista, ja manasin eniten sitä etten voinut samalla tuupata mietteitä eetteriin, mutta kun tosikolla on vähän nörtin vikaa ja kaikki vimpaimet innostaa turhankin paljon…
Loppusyksystä sain tieskuinkamonennen version talven ihanuuksista, ja ihmettelin mistä lähtien on sanottu lappilainen eikä lappalainen. Tämä on yksi niistä lukuisista kummajaisista, jotka äidinkielessäni ihmetyttävät minua ja todistavat että on tullut oltua piiiiiiiiiitkään poissa.
Toinen ulkomaillemuuttoni jälkeen ilmestynyt linguistinen outous on verbi bongata, jota karsastan kuin ruttoa. Alkujaan en tiennyt tarkalleen mitä se tarkoitti, ja sitten koko sana ärsytti ja tietoisesti valitsen toisen ilmaisun. Tuli taas todistettua miten ihminen luonnostaan vierastaa kaikkea uutta.
Yksi elämäni noloimpia tapauksia oli kun kotimaan lomalla kuulin puhuttavan kännyistä enkä tiennyt mistä oli kyse. En osannut olla hiljaa ja odottaa asian selkiävän keskustelun myötä, vaan piti möläyttää ääneen tietämättömyyteni. Tahvouden lisäksi sain snobin maineen, kun kehtasin liputtaa ulkosuomalaisuuttani. *nolona*
Sanojen taivutukset ovat myös kummasti muuttuneet : Sadun/Satun ; Longan/Lonkan… Jotkut sorahtavat pahasti tottumattomaan korvaani, ja minulla onkin suunnitteilla nettiretki kielihuollon puolelle tutkiskelemaan asiaa tarkemmin.
Mutta niinhän se on että elääkseen kielen täytyy kehittyä, ja ulkosuomalaisten on tyydyttävä roikkumaan hieman jälkijunassa uusimpien trendien suhteen.
EDIT : Unohtui mainita viikonlopun jymyuutiset ! Tom teki ensimmäisen kakan pottaan, ja testasi myöskin nurkkaa ekan kerran.
Laisser un commentaire