Maurelita.com 2.0

Ranskan moottoritieliikenne on aina yhtä tapahtumarikasta, mutta syysloman paluuliikenne eilen taisi rikkoi jo ennätyksiä. Jos jotain myönteistä pitää löytää, niin eipä tule aika aivan niin pitkäksi kun riittää katseltavaa ja päiviteltävää.

Tarkoitukseni oli lähteä tien päälle heti aikaisen lounaan jälkeen, mutta poikien isotäti ja -setä tulivat viimetipan lounasvieraiksi ja ruokailu venyi ja vanui kuin Jokisen eväät… Turhauttavaa nuuhkia ihania viinejä pöytänaapurin lasissa, mutta jollei pidä tiukkaa linjaa lipsuu aivan liian helposti parin lasillisen paremmalle puolelle.

Poliisit olivat ahkerina ja jahtasivat vauhtivillejä ; milloin moottoripyörillään, milloin ampaisten piilopaikastaan tienlaidasta ällistyttävästi kiihdyttävillä pikkupurtiloillaan – ja viimeistään tietullissa saatiin loputkin kaasuttajat rysään.

Pariisin liepeille saavuttaessa Saint-Arnoult’n tietulliin oli jo pitkä jonottaminen, mutta ruuhka vain paheni siitä eteenpäin. Hieman tietullista eteenpäin oli vasemmanpuoleisimmalla kaistalla kolmen auton ketjukolari : kaikkien ampaistessa hulluina tietullista täysillä kiihdyttäen, jotkut innostuvat ja luulevat olevansa formulakuskeja.

Sitten oli aikaa ihastella läheltä 130km nopeusrajoituskylttejä, tienpengertä, edellä olevan auton rekkarikyltin ruuveja – ja sekavin tuntein ohi huristavia motoristeja.

Olimme jo täydessä motissa kun ilmoitustaulu tiedotti 10km ruuhkan alkavan 3km päässä, A86-moottoritielle väitettiin olevan 2h30 jono ja Pariisiin oli « vain » tunti (ja 30km…).